sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Katse valoa kohti




En tiedä kuinka teidän on, mutta itse huomaan, että yhäkin kaipaan pöydälle aamuisin sitä palavaa kynttilää. On jotakin mihin silmänsä kiinnittää sen ympärillä olevan pimeän sijasta. Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että vaikka siinä keittiön pöydän yllä on tietenkin se valo, niin pimeys ympärillä on jotenkin kokoon puristava, kuin ahdistavat seinät. Ajatukset helposti kääntyy aivan sisäänpäin ja mietteet helposti synkistyvät. Ihan pienestä ajatuksenkipinästä voi mennä mietteet vallan synkille urille. Monesti sitä saa ihan tietoisesti yrittää kääntää niitä ajatuksia synkistelyn puolelta pois. Yleensä otan esiin jonkin hartauskirjan. Siinä saattaa olla jokin rohkaiseva jae, joka kääntää ajatukset valoisammille urille. Tänä aamuna se oli tällainen:

"Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut meidän tähtemme, 
ja enemmänkin:
  hänet on herätetty kuolleista, 
hän istuu Jumalan oikealla puolella 
ja rukoilee meidän puolestamme!"
Room. 8:34 (1992 käännös)



---
Kuvassa pöydällä oleva kulho on Muurlan, nimeltään Tähti.  Lapsuuskotini peruja. Siinä paloi tänään loppuun kynttilä, jonka toinen nuoremmista neitokaisista oli joskus koulussa tehnyt. Kirja taustalla ei ole minun hartauskirjani, vaan Anni Polvan Maija panee tuulemaan vuodelta 1969. Nuorimmaisen jäljiltä keittiön pöydällä.





Voi ei! Kirjasta kuvan otettuani tajusin, että sekoitin paikan, josta neitokainen oli ollut lukemassa.... 

---

Ja laitetaan nyt vielä tämäkin, kun vaatteita tykkään ajatella: Päivän asuna Pitkä ruskea hame ja neuleviitta. Näissä olen viihtynyt jo muutaman päivän.


10 kommenttia:

  1. Herttainen vanha kirja.
    Kynttilänvalo on kyllä mieltä rauhoittava.
    Siunausta sunnuntaihisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin sinne myös:) Tytöt ovat noita Polvan kirjoja tykänneet lueskella. Niitä on heille kirppareilta osteltu. Tiina-sarjaa ovat myös katselleet Yle Areenasta.

      Poista
  2. Juuri aamulla ajattelin, kun kynttilä paloi loppuun, että kaivan kaapista vielä lisää kynttilöitä. Ne tuovat rauhaa ja valoa talvisiin iltoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan aika jännä asia, että tuollainen pieni liekki voikin olla jotenkin niin rauhoittava ja iloa tuova:)

      Poista
  3. Minä en ole polttanut enää kynttilöitä, mutta aamupuuron jälkeen menen pikkuhuoneeseen lukemaan päivän sanaa ja Raamattua kirkasvalolampun ääreen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen muistellutkin, että sulla se kirkasvalolamppu on, ja ei taitaisi olla pahitteeksi minullekaan sellainen valohoito:)

      Poista
  4. valo lisääntyy joka päivä, mekin olemme saaneet tänne nyt vasta sen verran lunta, että joten kuten voi hiihtää, ei tosin pelloilla ole paljon.
    Rakastan kynttilän valoa, se todella rauhoittaa,poltan niitä usein.kiitos kommentista, tänään pennun nimen julkaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tosiaan jo aurinkokin ja sininen taivas ilahdutti mieltä:) Aika kylmää kuitenkin oli eikä tullut lähdettyä ulos edes kävelemään.

      Poista
  5. Kyllä volosta tykkään. Viime viikolla tuntui ihanalta joka aamu oli toistaa valoisampi.
    Kynttilä ja tuli ovat luonnonvalon jälkeen toiseksi ihanin ja sähkövalo vasta sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se luonnonvalo on tosiaan paras:) Vieläkin olen aamuisin kynttilän pöydälle sytyttänyt, kun kuuden aikaan aamulla on kuitenkin ikkunan takana vielä pimeää.

      Poista