Tämä nykyään kovin kärsineen näköinen rasia oli mielestäni lapsena kovin kiehtova. Ja yhäkin pidän sen muodosta. Olisin halunnut rasian silloin lapsena vaikka korurasiakseni, mutta mahdoinkohan kysyä edes asiaa.
Muutamia päiviä sitten löysin rasian yllättäen äitini eteisen hattuhyllyltä. Kuvittelin ettei sitä enää tallella olekaan. Ja näyttipä rasian sisältökin olevan yhä samakaltainen kuin lapsuudessani, jolloin se oli isän naula- ja ruuvirasia.
Rasia on vanha. Se on äitini lapsuuskodista peräisin. Rasian saranaviritys ei ole alkuperäinen. Vanhat sarananpaikat ovat vielä näkyvissä. Tämä nykyinen saranaviritys on nahkasuikale, joka on naulattu rasiaan kiinni ja on varmaankin isäni laittama. Hänen muistan käyttäneen samanlaista muulloinkin. Postilaatikkoonkin sai hyvin saranan samalla tavoin.
Mutkalle väännetty naula tekee sulkimen virkaa. Näytin rasiaa äitini luona ollessamme vanhimmalle tyttärelle. Hän sitä käänteli käsissään ja tuumasi sen vanerista tehdyksi. Ja minä tuumasin, että hänhän voisikin tehdä tuollaisen...
On kiva nähdä häivähdyksiä lapsuudesta välillä :)
VastaaPoistaNiin on:) Ja minäkin kun kuvittelin, ettei tuota ole tallessakaan enää.
PoistaJotenkin hellyttävä tuo sulkimeksi väännetty naula.
VastaaPoistaJuu:) Ja niin tiukka silti, että sitä oli vaikea saada auki ja kiinni!
PoistaHienoa kun on tallessa. Muistan sen nähneeni teillä lapsena. Vanerista oli minunkin isän naula laatikko. :)
VastaaPoistaOikeastaan ihan yllättävääkin että on tallessa, kun kumminkin aika vähiin vanhat tavarat on äidin huushollista käyneet:)
Poista