"Mitä ihmetttä toi rakki on ain tääl? Varmaa jo vuasia oon nähny sen tääl!
Miks ei toi asemapäällikkökää aja sitä poies?"
"No mut, säähä et taia tunteekaa sen tarinaa?
Senhä isäntä kual joskus yli kymmenen vuatta sitte. Oli aamul lähteny eikä koskaa tullu takas.
Ja siittä asti koira o joka ikine päivä tullu tänne isäntääns vastaa. O vaa hyvä, ettei tota ressuu o ajettu pois. Se on iha kiltti koira, vaik raasulta jo näyttääki.
Se o uskollinen koira!"
"No, on sit!
En tosiaa ol kuullu enne moista tarinaa. Aikamoista... antaaki vaa sit koiran ol."
---
Luin tänä aamuna Suomen Raamttuopiston päivän sanasta Juha Vähäsarjan tekstiä, jossa kerrottiin taustoja eräälle keskieurooppalaisen aseman koirapatsaalle. Sen mukaan koiran omistaja oli kuollut ja koira oli yli kymmenen vuoden ajan tullut joka päivä uskollisesti odottamaan isäntäänsä saapuvaksi. Tästä lähti piirusteluni ja tuo keksimäni sananvaihtokin liikkeelle...
Hieno tarina. Piirroksen asemasta tulee Pomarkun asema mieleen. Täälläkin asema myydään vaikka kovasti haaveillaan henkilöliikenteen avausta. No enään ei lippuja asemalta osteta.
VastaaPoistaKai tuo mun asemani on saanu vaikutteita siitäkin:) Isäntä kysyikin kun tuota tein, että onko se Pomarkun? Vastasin siihen, että on ihan joku vaan. Me vietiin nuorimies tänä aamuna Uimaharjuun, jossa ei ihan asemarakennuksen viereen päässyt autolla, kun oli joku aita siinä. Liekö sekin asema jonkun yksityisen nykyään, en tiedä. Onneksi junalle kumminkin seisake siinäkin.
PoistaOlet taidokas piirtäjä ja sanankäyttäjä myös 😊🍀⚘
VastaaPoistaKiitos:) Idea voi tulla milloin mistäkin.
Poista