Vessan matto sai sydänkuvion sen jälkeen, kun olin sitä vähän ovenraosta ulkona pölläyttänyt. Tuo yhden neitokaisen ostama matto on siitä hauska, että tuollaisen pölläytyksen jälkeen matto voikin saada hetkeksi jonkin kuvan, ennenkuin jalat siihen omansa tallaavat.
Ja yhtä arkista on lattialla lojuvat villasukkani. Niitä välillä jalkoihini vedän ja seuraavassa hetkessä ne joutavat taas lattialle tuolin alle lojumaan. Ja yksi neito niitä sitten välillä siirtelee mielestään parempaan paikkaan. Mutta minulle paras on se, mistä ne helpoiten löydän:) Välillä tosin saatan havaita ne jonkun muunkin jaloissa, kuten eilen. Meillä kolmella alkaa olla jalat melko lailla samaa pituutta, että sen puoleen... paitsi onhan minulla leveämpi koipi. Villasukkia on meillä kyllä reilusti, jotta niitä voisi ottaa laatikostakin, mutta näyttävät olevan hieman niinkuin yhteiskäytössä ne sukat. Pari päivää sitten otin parsimispäivän. Kohentelin hiutuneita ja varsinaisia reikiä sain umpeen. On taas kivempi vetäistä niitä jalkaan. Yksiin lempisukkiini mietin ihan uuden pohjan tekemistä.
Näihin arkisiin höpinöihin täältä
T: Metsäntyttö
Onpa nätti ja jännä matto! Minäkin tässä aiemmin parsin kolmet sukat...
VastaaPoistaRavistaessa se nukka asettuu tasaiseksi ja sitten on helppo painella siiihen joku kuvio vaikkapa. Mulla tahtoo noita parsittavia sukkia kertyä aina iso "kassa", ennenkuin saan ruvettua parsimispuuhiin:)
Poista