sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Usko on...

Usko on sen totena pitämistä, mitä ei nähdä.
Usko on yhteyttä Luojaamme.

Se voi olla hiipuva liekki tai suuri roihu,
mutta hiipuvaakaan ei sammuteta.

Usko ei ole haaveilua.
Se on matka, jolle on varustauduttava.

Matka voi olla aarteenetsintää,
tai se voi olla sodankäyntiä.

Se voi olla voitokasta
tai tappioiden kokemista.

Hän, joka kutsui meitä mukaansa
sitoutui joka tapauksessa meihin...

...arkena, sunnuntaina, juhlapyhinä - aina.




5 kommenttia:

  1. Rauhaisaa ensimmäistä adventtia ja ihanaa alkanutta joulukuuta♥

    VastaaPoista
  2. Siinähän se oli ytimekkäästi sanottuna. Ei lisättää, eikä poistettavaa. ❤

    VastaaPoista
  3. Kiitos Päde, Sesse, Marja Leena, Pirre:) Joskus sitä tuommoisia olin miettinyt ja kirjoittanut vihkooni. Ja mitä tulee 1. adventtiin, niin en koko eilispäivänä tullut ajatelleeksi sitä asiaa lainkaan, kuin vasta myöhään illalla. Syynä oli se, että olin jo aamusta alkaen yhden joulunäytelmän tiimoilta keittiöapulaisena ja vasta illalla paluumatkalla se adventti tuli esiin, kun joku puhui siitä. Vaikka näytelmä oli jouluinen, niin se keittiötouhun piti majaa ajatuksissani. Joulukalenterin sentään muistin avata jo aamulla:)

    VastaaPoista