Isäntä meni pudottelemaan lumia katolta. Olisin halunnut osallistua siihen hommaan hänen avukseen, mutta se aie tyssäsi - kuten olin jo vähän uumoillutkin. Yritin yhdesti, yritin kahdesti, ja laskeuduin tikkailta takaisin alas. Vaikka meidän tönömme on hyvin matala ja katto loiva, en meinaa uskaltaa sinne kiivetä. Tytötkin sitten jo sinne kiipesivät. Kolmannella yrittämällä minäkin sinne lopulta uskaltauduin. "Hivutusmenetelmä" sopii joihinkin juttuihin; jokaisella yrittämällä aina vähän edemmäs... Sitten siellä katolla mietin, kuinka uskallan tulla alas. Jo vanhastaan muistin, että alastulo voi olla vielä pelottavampaa. Mutta nytpä ei tarvinnut tikkaita siihen käyttää, sillä katolta saattoi hypätä alas. Hanget ovat jo muutoinkin aika paksut, ja kun katolta oli tullut lisää pehmikettä, hyppäsin minäkin. Ensin oli tosin tarkistettu, ettei lumikasa ole liian pehmeä, jolloin siihen olisi uponnut liikaa. Sopivan kiinteäksi oli pudonnut kostea lumi. Siihen hyppäämiseenkin minun tosin piti ensin kerätä hetken verran rohkeutta. Mutta kylläpä minua olisi harmittanut, jos en olisi uskaltanut sinne katolle kivuta - ja hypätä. Kun kerran nuoremmatkin:)
Uusia kuvia minulla ei ole. Kasat ovatkin joka vuosi samankaltaisia. Ulottuvat likelle räystäitä niillä kohdin, joihin lunta eniten on tiputeltu. Tässä lumien pudottelua neljä vuotta sitten, josta jutusta alla oleva kuvakin on peräisin:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2015/02/lumi-teettaa-monenmoista.html
 |
| Kuva vuodelta 2015 |
Hui! Olettepa te hurjia :) En kyllä uskaltaisi nyt mennä katolle. Tulisin sieltä vaarmaan pää edellä alas.
VastaaPoistaVai hurjia, ihan päinvastoin minun kohdallani:) Pelkään korkeita paikkoja, mutta halusin kait vähän "karaista" itseäni ja kokeilla rajoja. Olisitpa nähnyt miten siellä katolla olin: en noussut seisomaan edes siirtyessäni siihen kohtaan, missä piti alas lumikasaan hypätä. Hivuttauduin kyyryssä siihen ja sitten oli noustava seisomaankin, muutoin olisi pitänyt palata tikkaille:)
PoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos:) Samoin sinulle!
PoistaMeillä on ryminällä tullut lumikasa kerrallaan katolta, peltikatto ja aika jyrkkä niin hyvin liukuuvat. Mies on katon reunalta koukkinut lumia jollain pitkällä, kun vaarallisesti rappusten päällä niitä roikkui aikaisemmin. Tänään tulee nuohooja, niin hyvä onkin kun katto on melkein tyhjä lumesta. Nuohooja on tuttavammekin.
VastaaPoistaPeltikatto onkin siitä kätevä, ettei enempiin lumien pudotteluihin tarvitse ruveta:) Meillä on huopakatto, niin siellä se lumi on ja pysyy, kunnes sulaa tai pudotellaan. Varastossa meillä on peltikatto, niin sieltä tulee lumet kivasti alas.
PoistaOlet rohkea. Minä kiipesin kotimökin katolle silloin 20-vuotiaana, muuraamaan piippua. Pelotti mennä, mutta alastulo oli ihan kamalaa. En sen piippu urakan jälkeen ole käynyt millään katolla.
VastaaPoistaKokeilin rajojani tuon suhteen pitkästä aikaa, ja rohkeaksi en voi itseäni kylläkään sanoa:) Sinä se rohkea olet ollut, ei minusta olisi semmoiselle katolle kuin sinun kotitalossasi oli! Alastulo on tosiaan vielä pahempi kuin ylösmeno. Pomarkussa muistan joskus lapsena olleeni sen kunnan rivitalon katolla, kun siinä oli siloin vielä tasakatto. Kun kaverit meni, menin minäkin:)
PoistaRohkea rokan syö. Ainakin kepitit pelkosi ja kiipesit katolle.
VastaaPoistaKattolumien pudotuksia on minullakin riittänyt. Vaikka en korkean paikan kammosta kärsi, niin vaikeaa on joskus päästä tikkailta katolle, kun lunta on niin paljon.
Se siinä parasta olikin, että sai ylitettyä sen kynnyksen, että uskaltautui sinne katolle:) Vaikein kohta muuten oli käytännössä juuri se tikkailta siirtyminen katolle. Mutta oli isännälläkin haasteensa siinä, koska aluksi katolla oli niin paksu lumikerros. Ensin hänenkin piti tikkailla seisten tehdä tilaa itselleen, jotta sinne katolle ylipäätään saattoi mennä.
Poista