Arkea: Kadonnut... ja löytynyt

Tämänaamullista. Lunta oli tullut kamalan paljon. Menin aamulla laittamaan auton lämmitykseen ja samalla huiskin lumet auton päältä pois.  Kun siinä auton ympärillä häärin, mittasin sitä lumen paksuutta kätösilläni auton katolta ja rystysiin asti sitä oli, eli noin kymmenisen senttiä. Kun olin huiskinut ne lumet siitä, otin vielä kolan ja työntelin lumet auton ympäriltä kauemmas.

Sisällä sitten toinen neito rupesi minulle puhumaan, että häneltä oli yksi pussukka hukassa. Oli siskonsa kanssa eilen illalla ollut ulkona ja oli pulkkamäkeen mennessään muistanut, että pussukka, jossa hänellä on mm. linja-autokortti, ynnä muita tarpeellisia kortteja, oli jäänyt takin taskuun. Hän ajatteli, että on viisasta ottaa se sieltä pois ennen lumitouhuihin menoa ja oli laskenut sen auton takaluukun päälle...  No, just! Ja juuri tänä aamuna minä huiskin niin perusteellisesti ne lumet siitä auton päältä. Minähän en sitä tee suinkaan aina. Eikä vielä riittänyt se, vaan kolasin ne lumetkin siitä ympäriltä sinne pihan sivustoille. Jossain siellä se pussukka nyt sitten mahtoi olla.

Sanoin neitokaiselle, että hänen täytyy nyt vaan sanoa kuskille, että sitä korttia etsitään. Ja mielessäni näin jo, kuinka ne lumihanget täytyy pöyhiä ja miten sitä voisi isoista lumikasoista mitenkään löytää. Kun ei edes ollut tietoa, kummalla puolelta pihaa olevassa kinoksessa se olisi.  Isäntä puolestaan ehti jo ajatella, että keväällä se sitten löytyy... Menimme sitten kumpikin ulos. Aloin potkiskella portaita lähinnä olevaa kasaa siihen tyyliin, että toivotonta puuhaa. Isäntä huitaisi koivillaan viereistä lumikasaa ja sieltähän se tuli heti esiin!  Siinäpä oli kiitosaihetta tälle päivälle!

Tällainen pussukka sieltä hangesta kaivettiin. Neito on sen joskus itse koululla ommellut:)

---
Samainen kortti oli aiemminkin hukassa: Kadonneen bussikortin arvoitus