Arkea: Näinkin voi käydä...

Tämä rouvashenkilö laitteli aamupäivällä pahveja ja kartonkeja tiiviimpään olomuotoon, jotta mahtuvat paremmin siihen muovipussiin, jolla niitä sitten kaupungissa olevaan keräysastiaan kiikutetaan. Meillä on keittiössä pahvilaatikko, jonne laitetaan huuhdotut ja kuivatellut maitopurkit, mehutölkit, ynnä muuta pahviosastoon kuuluvaa. Usein siihen samaan pahvilaatikkoon päätyy muutakin sellaista, josta ei kenties tiedetä heti, mitä sille tehdään. Tai jos jokin on kovin isokokoinen tavalliseen roskikseen meneväksi, niin sellaisetkin jäävät siihen odottamaan isoon roskikseen kuljetusta. Samaisessa pahvilaatikossa säilytellään myös muovipusseja. Eli laatikko on sellainen sekalainen tapaus. No, kun nyt olin aikani litistellyt niitä maitopurkkeja, ynnä muuta, ja pussittanut ne, noukin siitä laatikon ja seinän välissä olevasta pienestä väliköstä vielä muutamia sinne joutuneita roskiksi luokiteltavia asioita. Kaksi niistä päätyi heti roskiin. Sitten sieltä tuli näppeihini vielä yksi sellainen pieni läpinäkyvä kaupan kassoilta jaettava pikkupussi. Siinä oli jotain sinistä.... seteli. Kahdenkympin seteli!

Yleensä meillä ollaan erittäin hyvin tietoisia joka killingistä joka taloudessa on. Mutta joskus voi näinkin käydä. Lienee joku meistä tehnyt joskus jonkin ostoksen ja laittanut jääneet rahat siihen pussiin ostosten kanssa. Kotona sitten ostokset on otettu siitä heti ja pussi päätynyt pyörimään ehkä johonkin, josta joku sitten on sen enempiä katsomatta kiikuttanut sinne laatikkoon. Onneksi ei roskiin:)

Oli kyllä ilahduttava löytö tälle päivälle! On kuin olisi lahjan saanut. Käytiin kaupugilla ja osalla rahasta ostettiin kahviakin, joka oli jo päässyt loppumaan:) 

Hyvää jo alkanutta viikkoa itsekullekin!