Tällä perheenisällä oli viinitarha. Sinäkin aamuna hän nousi hyvin aikaisin ja valmistautui lähtemään ulos. Ehkä hän hiippaili hiljaa talossaan, etteivät vain toiset vielä heräisi. Kun hän pääsi ulos, ja sai sen ovenkin hiljaa painettua kiinni, hän suunnisti keskikaupungille. Hän meni torille. Hän tiesi siellä olevan joitakin jo varhain odottamassa, että joku ottaisi heidät töihin. Ja oikeassa hän olikin. Siellä oli useampi mies odottamassa. Hän meni ja teki heidän kanssaan sopimuksen tämän päivän hommasta ja palkkana oli se tavanomainen palkka yhdeltä päivältä. Sitten tämä isä palasi kotiinsa.
Kun aamu oli jo pidemmälle kulunut, hän lähti jälleen käymään siellä torilla. Hän tarvitsi lisää väkeä, sillä viinitarhassa oli tarvetta väelle yhä. Hän sanoi torilla odotteleville, että hekin voisivat mennä hänen viinitarhansa ja hän maksaisi heille sen, mikä kohtuus on. Tällä miehellä oli viinitarhassa hyvin paljon työtä ja niinpä hän kävi torilla katsastamassa iltapäivälläkin pariin kertaan, olisiko ketään palkattavaksi. Ja olihan siellä. Samat menettelyt palkkauksen suhteen oli kuin edellistenkin kanssa.
Mutta sitten olikin jo ihan ilta. En tiedä missä tarkoituksessa tuo perheenisä vielä lähti ulos, mutta torille hänen askeensa nytkin suunnistivat. Ja mitä hän näki: Siellä seisoi yhä miehiä. Hän meni ja kysyi heiltä, mitä varten he siellä vielä seisoskelevat. Vastaus kuului: "Kun kukaan ei ole meitä palkannut." Tuo perheenisä mietti. Ei olisi tälle päivälle enää kuin hetki työaikaa, mutta hänpä palkkaisi vielä nämäkin. Hänellä oli työtä, ja miesten hän tiesi tarvitsevan kipeästi siitä saatua rahaa. Niinpä nämäkin lähtivät kiiruusti sinne viinitarhalle.
Isäntäkin lähti kotiin. Hän meni tilanhoitajansa juttusille ja antoi ohjeita jo kohta olevaa palkanmaksua varten. Palkamaksu aloitettaisiin nyt niistä viimeiseksi tulleista. Kun työpäivä sitten oli päätöksessään ja miesrinki odotteli palkkojaan, saivat ne äsken tulleet palkkansa. Heille maksettiin koko päivältä palkka! Mitä ihmettä tämä tällainen oli? No, esimmäiset ehtivät jo mielessään laskeskella, että mitähän he sitten saavatkaan? No, he saivat juuri sen, mikä oli sovittu. Siitäkös syntyi nurina. Mutta isäntä sanoi, ettei siinä ollut nokankoputtamista, sillä hehän saivat juuri sen mitä sovittiin. Ja jos hän tahtoi muille antaa saman verran, eikö hänellä ollut oikeus omallaan tehdä mitä tahtoi?
Yllä kerrotut viinitarhan omistajan palkkauspuuhat olivat Jeesuksen vertauksesta. Sen löytyy: Matteus 20:1-16
---
Nykyään on usein aivan päinvastoin. Moni tekee samaa työtä kuin palkatut, työsopimuksen saaneet. Mutta vain palkatuille maksetaan kunnon palkka. Eri tavoin töihin osoitetuille ei makseta palkkaa. He saavat erilaisia pieniä korvauksia. Samoista töistä.
Tuo on ihana vertaus, siinä on paljon armoa! Miten viimeksi tulleet ja vähiten tehneet saavat saman palkan kuin ne pitkän päivätyön tehneetkin. Sellaista tekee vain Jumala! Nykyään on tosiaan armoton systeemi, kun monet joutuvat tekemään työtä palkattomasti. Sekin on yhdenlaista "orjatyövoiman" käyttöä... Minäkin olen vuosien varrella ollut työkkärin kautta ties missä pelkillä Kelan rahoilla. Mutta onneksi Jumalan valtakunnassa on eri systeemi! Ja siellä niille joutilaana seisoskelevillekin kuuluu kutsu tulla työhön.
VastaaPoistaSiinä tosiaan on niin ihanasti armoa:) Ja ihan erilaiset palkkaperusteet kuin täällä! Mulla oli jo muutama päivä aiemmin tullut tuo tapaus esiin ja halu kirjoittaakin siitä. Sitten se kuitenkin vain jäi. Eilen se tuli taas uudestaan esiin ja ajattelin, että no nyt sitten...:)
Poista