Sen miehen lapsuuskodissa ei uskonasioita harrastettu millään tavalla. Eikä poikakaan niinollen lapsena tietenkään välittänyt mitenkään Jumalasta. Tämä pikkupoika, silloin 8-vuotias, tykkäsi leikkiä pikku-ukoilla hyppyrileikkejä. Eräänä talvipäivänä hän oli jälleen järjestänyt niille ulos hyppykisat. Mutta hyppykisoja ei oikein voinut järjestää kovan tuulen vuoksi. Poika tuhersi jo itkua harmissaan. Silloin hän kuuli yllättäen "äänen, joka sanoi, että rukoile." Hän menikin vajan taakse ja rukoili. Ja kuinka ollakaan, tuuli alkoi tyyntyä ja poika sai kisansa vietyä loppuun. Kisan jälkeen sama ääni kysyi, että mikä häneltä oli unohtunut. Se oli kiitos.
"Päivän leikkien alkaessa Jumala oli minulle hölynpölyä, mutta sen päätyttyä Jumala oli muuttunut todeksi."
Se oli alku. Sen jälkeen mainittiin monia muitakin rukousvastauksia, mutta otan tähän vain sen viimeisenä kerrotun. Mies oli nyt pitkälti yli 50-vuotias. Hän oli lapsena ollut iloinen ja nauravainen, mutta kun hän oli ollut 5-vuotias, jokin oli muuttanut asian. Hän oli jo vuosikymmeniä kokenut surumielisyyttä, ollut sulkeutunut ja arka. Hän ei osannut itse selittää, mikä syy siihen oli. Eräänä päivänä hän katseli jotain ohjelmaa TV7:lta. "Siinä hetkessä Pyhä Henki kosketti ja avasi minulle eteen kuvia lapsuudestani", mies kertoo. Hänelle oli syntynyt pikkuveli hänen ollessaan 5-vuotias. Kun talossa kävi vieraita, isompaa veljeä verrattiin aina pienempään ja kaikkien kuullen tuota pikkuveljeä vain kehuttiin. "Tuoko se minua piteli ja ahdisti koko elämäni", mies ajatteli tuon kaiken muistaessaan. Hän halusi antaa tämän asian mielestään pois ja koki samanlaista vapautta ja iloa kuin oli kokenut uskoontulonsa jälkeen nuorena miehenä. Ilo palasi elämään.
"Miksi kesti niin kauan, että Jumala avasi lukot? - Ajattelen, että tarvitsin ne kokemukset. Jumala on puhunut ahdistusten kautta, vaikka en olisikaan halunnut niitä kokea. Vaikka pelottaa, emmekä tiedä mitä pitäisi tehdä, Jumalalla on kuitenkin tilannne hallussa.
- Siitä olen ihan varma, että jokaiselle etsivälle vastataan ja viesti menee perille. Jumala tuntee meidät läpikotaisin, Olli Laitinen tuumaa."
Minä luin myös Uusi tie lehdestä tämän kertomuksen,se oli koskettava kirjoitus
VastaaPoistaja myös rohkaiseva.
Hyvää ja siunattua viikonloppua sinulle.
Kiitos:) Samoin sinulle! Hyvässäkin lehdessä joku tietty juttu puhuttelee enemmmän kuin toiset, ja tässä lehdessä se oli tämä:) Uusi Tie- lehti on minulle kyllä mieluinen, odotan aina sen tuloa laatikoon. Ja petyn jos se viipyy...
PoistaLuin myös tuon ja sydämeni ihan sykähti! Olen lukenut sen ainakin kolmeen kertaan.
VastaaPoistaSiinä oli paljon kosketuskohtia omaan elämääni. Hän kertoi avoimesti itsensä vähättelystä.
Ja omantunnon arkuudesta, voiko uskova olla kiinnostunut lentokoneista. Niihin samaistuin. Tuntui hyvältä lukea kun hän sanoitti tuttuja tuntemuksia, helpotti! Hänellä ei ollut mitään katkeruutta tms. Jumala oli armollinen ja antoi jopa suoria vastauksia.
Kiitos kun kirjoitit tästä lehtijutusta. Olisipa enemmän näitä lempeitä kirjoituksia!!
Minustakin tuo lehtijuttu oli niistä takasivun jutuista paras pitkään aikaan! Sekin oli tosiaan siinä niin mainio, mitä hänen lentokoneharrastuksestaan siinä oli:) Tykkään siitä kun siinä lehden takasivulla on just näitä eri ihmisten kertomuksia elämästään ja siitä, miten Jumala heidän elämässään on ollut läsnä.
PoistaMinäkin luin tämän Uudesta Tiestä ja oli ihana kirjoitus! Itsekin olen juuri nyt saanut kokea, että Jumala yllätti ja antoi niin valtavan ilon, etten ole kokenut mitään niin ihmeellistä koko aikuisiälläni. Niistä vuosista suuri osa on minullakin ollut ahdistuksen aikaa. Jostain syystä Jumala antaa meidän käydä pitkiä ahdistuksen kouluja, mutta kyllä hänellä voi sitten olla yllätyksiä varattuna!
VastaaPoistaOn todella rohkaisevaa, kun saa lukea toisten kokemuksia kuinka Jumala kuitenkin ilmestyy auttajaksi - joskus ihan pitkänkin odotuksen jälkeen, ja aivan yllättäen:)
Poista