Hänkin tarvitsi yksinäisen hetkensä

Jeesus oli kuullut ikävän uutisen: hänen ystävänsä ja sukulaisensa Johannes - Kastajaksi myös nimitetty - oli kuollut. Sen kuuleminen oli sellainen hetki, että Jeesus halusi vetäytyä yksinäisyyteen. Hän otti  veneen ja lähti menemään autioon paikkaan saadakseen olla yksin.

Mutta sielläkin oli jo väkeä odottamassa. Kun Jeesus näki heidät, hän sääli heitä. Hän alkoi palvella heitä. Hän paransi heitä. Sitä vartenhan väki oli sinne tullut. Lopulta siinä kävi niin, että Jeesus oli se, joka oli sitä mieltä, ettei kansaa tarvitse kehottaa lähtemään edes pois. Ei edes ruoan tähden, kuten opetuslapsensa olivat ajatelleet. Hän vielä ruokkikin kansan. Nyt hän vasta tulisi saamaan sen oman hetkensä. Kansan ruokkimisen jälkeen hän toimitti opetuslapsensa lähtemään toiselle rannalle ja jäi itse vielä paikalle kansan luo heitä koteihinsa lähettämään. Sitten vasta hän saattoi itsekseen olla ja nousta yksin vuorelle. Siellä hän oli yksin.  Siellä hän rukoili. Oli jo ilta.

Mutta nyt oli jo yö. Opetuslapsensa olivat yhä järvellä. Heidän matkansa oli tyssännyt myrskyyn. Myrskyn keskellä he näkevät jotain outoa: joku näyttäisi tulevan heitä kohti - kävellen veden päällä! Ei ihme, että he huusivat peloissaan, että: "Se on aave". Mutta he kuulivatkin tutun äänen. Tuo ääni sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö." Sehän olikin Jeesus. Hän oli tullut heidän avukseen. Jeesus oli saanut yksinäisen hetkensä.



---
Jeesus oli samoin tunteva henkilö kuin mekin. Hän oli myös aina valmis palvelemaan toisia.

Jos haluat lukea tämän tapauksen Raamatusta, niin tästäkin löytyy: Koivuniemen Raamattuhaku/Matteus 14.