Tänään minua ilahdutti...

Tänä aamuna ensinnä ilahdutti aurinko! En asettunutkaan istumaan tavalliselle paikalleni vaan sen aurinkoisimman ikkunan lähettyville siirsin istuimeni, jotta saatoin ihastella sitä valoa.

Siinä istuessani sitten otin aamulukemiseni esiin, ja sieltä tuli esiin myös ilahduttavaa: Jeesus tuli ja yllätti sen, joka häntä kaipasi!:

"Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Sakkeus  tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." Evankeliumi Luukkaan mukaan 19:1-10 KR-92

---

 Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/06/jumala-valitsi-mitattomat.html

"Monet iloitsevat hänen syntymästään"* - Ja tosiaan, hänelle on nimetty päiväkin... nykyajassa

Hänen vanhempansa olivat jo vanhoja, ja lapsettomia. Sitä lapsen kaipuuta olivat kantaneet jo vuosikymmeniä. Oli jo jätetty sen asian toivominenkin. Pohdittiin, että miksi Jumala ei ollut antanut heille lasta? Mutta syy oli sellainen, että sen tietäessään olisivat monet kenties kadehtien katsoneet näitä kahta; vanhaa miestä ja naista. Jumalalla oli juuri heidän varalleen suunnitelma: he saisivat lapsen - vasta vanhana, kun oltaisiin jo menty yli sen ajan, jolloin jotain odotetaan. Ja juuri sen takia kaikki tulisivat ihmettelemään Jumalan suuria tekoja! Eikä se jäisi vain siihen lapsen syntymän ihmettelyyn, vaan tällä lapsella tulisi olemaan asema, jollaista ei olisi muilla: "Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskasten tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten." (Luuk. 1:17 KR-92). 

Jos Sakarias ja Elisabet olisivat nuorena parina, alusta alkaen, tienneet Jumalan suunnitelmat, olisivat he ihmetelleet ja iloiten odottaneet... Ainakin aluksi. Mutta odotuksen pitkittyessä "yli ajan", olisivatko he alkaneet kysellä, että eikö lupaus pidäkään? Emme tiedä. Mutta jostain syystä Jumala oli näin suunnitellut. Jumala halusi yllättää heidät, kun kaikki toivo oli jo mennyt. Syntyi Johannes. Se, jonka tunnemme nimellä Johannes Kastaja.  Ja jonka nimeä nykyäänkin muistellaan vuosituhanten jälkeen täällä kaukana pohjolassakin, kun on juhannus. Meidän ihmisten on todella vaikea odottaa. Tuijotamme aikaa, laskemme sitä. Mutta Jumalan suunnitelmat eivät ole meidän aikaamme sidottuja.

Johannes oli Jeesuksen edelläkävijä. Jeesus tuli, ja noin kolmikymppisenä "ristiinnaulittiin, kuoli, ja haudattiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, nousi ylös taivaaseen, ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita", jotenkin tuohon tapaan se kuului, se kirkossa ainakin ennen luetttu uskontunnnustus. Jeesus tulee uudelleen, hetkenä jolloin emme arvaa: ajalla kun Jumala on sen säätänyt!

---

* Luuk. 1:14 KR-92: "Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään." (Sakariaalle sanotut sanat, kun enkeli ilmoitti Johanneksen syntymästä. Johanneksen nimi oli päätetty jo taivaassa. Se oli nimi, jonka enkeli lapsen tulon ilmoitusta tuodessaan, sanoi lapsen nimeksi.) 

Siinä meidän juhannusruusu:)  Sekin oleilee kuin jossain erämaassa... Johanneksen lailla... 

ILOA SINUN JUHANNUKSEN VIETTOOSI🌿☀️

---

Tästähän tuli vähän niinkuin kakkososa edelliselle jutulle, jossa Jumalan erikoisia sunnitelmia mietin. Tämä tämänpäiväinen sai alkunsa siitä, kun aamun luettavissa oli jakeet Luuk. 1:57-66. Siinä oli se Johanneksen syntyminen. 

Jumalan erikoiset suunnitelmat -miete. Ja muutakin, arkista mietintää...

Katselin äsken mustavalkoisten kuvien blogissani olleita valokuvia. Siellä oli Pikonlinnan parantolaan liittyviä kuvia ja mainintoja. Kun olin poistumassa sieltä blogista, tuli siinä vain mieleeni se ajatus, että jos isä ei olisi aikanaan joutunut potilaaksi sinne, ja äiti ollut siellä töissä, ei minuakaan olisi olemassa... Että tuollainen ikävä asia, kuin sairastuminen, sai sellaisia jälkiseurauksia, jotka ovat kantaneet aika kauas, ja ihan uusiin sukupolviin asti.

Lisäys 20.6.2024: (olin tuon alla olevan kommentteihin kirjoittanut, ja sieltä vielä otin sen tähänkin):

Pitääpä vielä selventää tämä, että sillä tavalla isän sairaalaan joutuminen tosiaan oli ratkaisevaa siinä, että minä ja muut asiaan kuuluvat ollaan olemassa, että äiti ja isä tutustuivat ja siellä sairaalassa❤️ Muuten he eivät varmasti olisi toisiaan tulleet tuntemaankaan.

---

Kuva Lieksan sillasta, jonka yli kaikki liikenne tällä hetkellä kulkee. Tämäkin silta on osoittautunut niin huonokuntoiseksi, kaarisillan lisäksi, että tämäkin uusitaan. Kun se huono kunto havaittiin, alkoi kiireelliset suunnitelmat uuden sillan rakentamiseksi. Eli Lieksaan on rakennettava kaksi uutta siltaa. En tiedä koska pääsevät aloittamaan. Ja miten homma hoituu? Pitääkö joku väliaikaissilta laittaa käyttöön rakennustyön ajaksi, kuten Pomarkussakin tehtiin.  

Tuon kuvan otin eilen, kun käytiin katsomassa Hotelli Puustellin pihassa hienoja autoja: oli Volvo-autojen kokoontuminen. Siellä oli eri vuosikymmenten autoja tosi paljon. 

Itsekin tykkään vanhoista autoista. Nuorena olisin tykännyt isoista "amerikanlaivoista" ja isoista koirista (bernhardilaisista). Kumpiakaan ei minulla ollut, mutta oli pienempi auto (ekana Datsun 100 A) ja koira ("Lassie" eli skotlannin paimenkoira:)

Tämmöistä täältä tänään.

Mikäs juttu se sitten oikein oli? Se josta nyt niin kohistiin.

Näin kova vouhke siitä kävi nyt: "He käskivät tuoda apostolit eteensä ja kysyivät: "Millä voimalla ja kenen nimessä te tämän teitte?"

Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies nyt seisoo terveenä teidän edessänne. Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi,  ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."

Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi, ja kun he vielä näkivät parannetun miehen seisovan apostolien vieressä, he eivät voineet väittää vastaan." Apt. 4:7-14 KR-92

JA MIKÄ JUTTU SE SITTEN OIKEIN OLI OLLUT? Se, josta tämä kaikki alkoi:

"Pietari ja Johannes menivät temppeliin. Oli rukoushetken aika, yhdeksäs tunti. Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.

Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua. Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: "Katso meihin." Mies katsoi tarkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.

Mutta Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa. Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa. Kaikki näkivät, kuinka hän käveli ja ylisti Jumalaa. He tunsivat hänet samaksi mieheksi, joka oli istunut Kaunillaportilla kerjäämässä, ja olivat hämmästyksestä suunniltaan sen johdosta, mitä hänelle oli tapahtunut.

Mies pysytteli yhä Pietarin ja Johanneksen seurassa, ja kaikki riensivät ihmeissään heidän luokseen niin sanottuun Salomon pylväikköön. Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: "Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivan kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei ... - Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niin kuin te kaikki näette."Apt. 3:1-12,16 KR-92

"Kun Pietari ja Johannes vielä puhuivat kansalle, tulivat paikalle papit, temppelivartioston päällikkö ja saddukeukset. He olivat suutuksissaan siitä, että apostolit opettivat kansaa ja Jeesuksen ylösnousemukseen vedoten julistivat ylösnousemusta kuolleista." 4:1-2 KR-92

----

Tällaiset Jumalan teot eivät ole vain mennyttä aikaa. Näitä asioita tapahtuu nykyäänkin. Mutta miksi niin vähän näemme niitä? Osansa on varmasti sillä, että me, jotka Jeesusta seuraamme, emme ole oikein vastaanottavaisia, tai sellaisia, että meille sellaista parantamisen armolahjaa olisi annettu. Toiseksi, voi olla sekin, että Jumala ei tahdo, että ihmiset vain ihmeiden perässä kulkisivat. Evankeliumi, se Jeesuken Golgatan ristillä kärsimä kuolema - meidän hyväksemme, meidän pelastukseksemme taivaaseen, syntiemme  kadottavuuden sijasta - ja hänen kuolleista nousemisensa, ja myös se mitä vielä tapahtuu - Jeesus tulee toisen kerran maan päälle - on kaikkein tärkein tässä.

Ja ylipäätään: kaikkein tärkein asia jokaisen ihmisen elämässä on se, että löytyisi ikuinen elämä syntien anteeksiantamuksen vuoksi Jeesuksessa Kristuksessa! Hän on meidän elämämme... Hänhän sanoi joskus: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."* Ja hän sanoi myös sen, että "sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."** Siinä! Jokainen saa tulla. Hän ei käske tyköään pois sitä, joka omien taakkojensa kanssa hänen luokseen tulee. Sinäkin saat taatusti tulla, jos haluat!

*Johanneksen evankeliumi 14:6, 

**Johanneksen evankeliumi 6:37

---

Näin hauskasti osui aurinko muutama päivä sitten mökkiin -  ja onneksi osuin juuri siinä hetkessä pihalle saaman tuon kuvan:)

"Ollaankos sitä nyt trendikkäitä?" - huvituskuva😄

Sain aiheen tähän luettuani kassijutun, jossa kerrotaan 2700 euron vasikannahkakassin näyttävän S-marketin kassilta... Ja todentotta, niin näyttääkin, kun kuvia katsoo!

https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000010499761.html

Ei mulla nyt mansikka🍓kassia ole, mutta vanha lime- tai sitruuna🍋 "trendikassi" löytyy "😂. En kovin helposti innostu mistään, mutta tämä oli niin hauska, että innostuin ottamaan oikein  "mehtäeukon kassikuvan"🙂🌲

Ei muuta kuin kauppaan tänään tämän kanssa. Niinkuin yleensäkin. Oikeasti inhoan tuota kassia, en sen kuvion tähden, vaan materiaalin.... Se on niin jäykkää, ettei sitä saa kangaskassin tapaan kunnolla kasaan tyhjänä. 

Ehkä kesken, ehkä ei...

Minulla on ollut jo monta päivää halu jotain piirustella, mutta ei ole ollut sopivan innostavaa aihetta. Mutta nyt se iski - ja tuumasta toimeen!

Nyt sen kanssa on kulunut hupaisat pari hetkeä. Työ nimittäin keskeytyi välillä, kun tuli muuta väliin. Mutta nyt lopetin tämän, ainakin tältä erää. Se joko on valmis, tai sitten ei. Se jää nähtäväksi. Mutta ainakin nautin siitä, kun sain ilahduttavia värejä levittää "paperille", (joka on itseasiassa pahvinpala). Lopputulos ei tässä nyt ehkä ollut se tärkein edes, vaan yhtä isoa osaa varmaan näytteli se, että sain taas tehdä tuollaista☀️

"Reetta", (se mallinukke), sitä tässä esittelee😊

Suomessa on kauppa-autoja enää kaksi! Ja toista ajaa oikea teräsvaari

Juttu oli Yrittäjät.fi -sivustolla ja bongasin jutun netin uutisvirrasta:

https://www.yrittajat.fi/uutiset/matti-sallinen-86-ajaa-yha-kauppa-autoa-asiakkaita-jopa-200-paivassa-tuottoa-tulee-niin-etta-kanarialla-saisi-viettaa-talvet/

Hätkähdyttävä oli tuo tieto, että kauppa-autot on jo noin vähissä... Se on erityisen harmillista niille, jotka eivät voi itse autoilla, ja joiden kaupat ovat hyvin kaukana. Heille sellainen palvelu olisi ollut tosiaan tarpeen. 

Täälläkin vielä asuessamme kauppa-autoja joskus näki. Ja jonkin kerran käytiinkin.

Tuleeko kauppa-autojen tilalle terveyskeskusautot...?! Kun kerran monesta paikasta terveyskeskukset lopetetaan, ja liikkuvia palveluita, ym., digiä... lisätään🤔  (ja palvelu senkun vain paranee... ) En oikein usko siihen palveluiden paranemiseen... Varsinkin jos niitä ei saavuta. 

(Tuo ylläoleva teksti oli jäänyt luonnoksiin julkaisemattomia lojumaan.)

---

Mutta nytpä kirjoitan hieman lisää maaseudusta.

Meillä oli eilen aihetta ajella pienemmillä maalaisteillä. Niillä tehdyt havainnot, ja jo ihan täkäläisen valtatien varrella aiemmin  tehdyt, tekivät surullisen olon. Ja mistä asiasta? Pelloista ja maaseudusta yleensä! Mietin siinä, että milloin olen viimeksi nähnyt pellon, joka on viljanviljelyssä? Enpä muista. Eilinen näkymä tienvieruspelloile näytti, että ylipäätään pelloille ei taida olla kovin tarvetta/käyttöä, kun rehupaalejakin on paljon yli talven jääneinä. Eikö ole niitä rehunsyöjiä? No ei varmaan kovin paljon ole lehmiä. Alkaa olla harvinaisuus, jos niitä näkee.

Taannoin joku asiantuntija joissain uutisjutussa pohti maaseudun asiaa, että kaupungeissa eivät kaikki käsitä, että maaseudulla sitä ruokaa kasvatetaan. Ja että maaseudun kuihtuminen on jo ruokaturvakysymyskin...

Itse pohdin eilen sitäkin ajomatkalla, että mitä meidän lapsille - Suomen lapsille, jää, kun maaseutu autioituu, väki vähenee kun me vanhat pian poistutaan, ja uutta väkeä syntyy historiallisen vähän? Heidän huolehdittavakseen jää maa, jossa on paljon autiotaloja ja huonokuntoisia teitä, joita ei kyetä pitämään yllä, ja joka näyttää vain sitä, mitä joskus oli: ihmisiä ja elämää muuallakin kuin kaupungeissa ja niiden ympärillä. 

Ja vielä tämä asia: kun palvelut karkaavat kauas, karkaavat ennenpitkää asukkaatkin... Mutta onko se sitten ihan tarkoituskin? Että ei pidetä koko maata asuttuna? Eikö se taas ole, vähän kuin sanoisi, että ei tarvita, tämä joutaa...🤔 

Tämän kotimaamme kesä...

Heräsin hieman kylmissäni. Olisi pitänyt se jokin kevyt peitto illalla ottaa pussilakanan lisäksi. Jäin ylösnoustuani miettimään tätä meidän kesäämme; kesää, jota aina niin kovin odotamme. Kesäisen lämmön lisäksi kylmiä ja sateisia päiviä, ja hyttysiä. Ja vaikka lämmöt olisivat kohdillaan, eikä hyttysistäkään haittaa, usein kuitenkin sen odotetun ilon ja rauhan ajan sekaan tulee jotain, joka rikkoo sitä odotettua kesäihanuutta. Mutta aivan alkuun kaikki oli hyvin. Herra Jumalakin käveli paratiisin puutarhassa "illan viileydessä", näin vanhemman käännöksen mukaan.  Mutta se viileys ei varmasti ollut vilua, vaan miellyttävää illan viileyttä päivän jälkeen. Silloin ei myöskään ollut mitään harmeja ja vastuksia, ei pelkoja eikä petoja, jotka olisivat häirinneet. Rauha oli täydellinen! Sitä on vaikea edes kuvitella, mutta jotain aavistusta, häivähdystä siitä ehkä hivenen, kuin muistona kaukaa... voimme kokea omissa hyvissä hetkissä🌿🕊️. Mutta sitten tuli synti väliin ja rikkoi kaiken. Ihminen joutui eroon Jumalasta, luojastaan. Taiteilijan teos tuli turmelluksi.

Mutta Jumalan Poika, Jeesus, tuli pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut: meitä! Isä itse rakasti meitä ja tahtoi pelastaa meidät yhäkin ikuiseen iloon. Sen ilon ja rauhan kaipuu meillä jokaisella on, mutta usein ei ajatella, mistä se kaipuu kaikkeen valoon ja rauhaan on kotoisin. Mutta Jumala on valmistanut meille pääsyn  hänen luokseen taivaaseen, johon Jeesus sanoikin menevänsä valmistamaan meille kotia. Hän lupasi tulla sitten aikanaan  takaisin, ja hän hakee sinne kotiin ne, jotka hänen mukanaan haluavat sinne tulla. Ketään ei väkisin tai vastentahtoisesti sinne viedä, mutta Jeesus kutsuu mukaansa, jotka vain haluavat tulla❤️ 

🐦"Me pääsimme pakoon kuin lintu pyytäjän paulasta. Paula katkesi, ja me pääsimme irti." Psalmi 124:7 🐦 KR-92 

Tuosta tuli mieleen laulu, jonka loppusanoissa on  paulan rikkoontuminen ja linnun vapautuminen. Laulu nro 226 hengellisessä laulukirjassa, nimi ja alkusanat: "Auki nyt on kädet Jeesuksen...": 

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6118

☀️"Yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä." Apostolien teot 12:7 ☀️ KR-92

Nuo jakeet ilahdutti aamun luettavissa. Ja tämä valoilmiö keittiössä...:)

Blogiasiaa, lukuvinkki

Tiesitkö, että minulla on myös mustavalkoisten kuvien blogi... Jota tosin on kovin harvoin tullut tehtyä. Mutta kun nyt äsken itsekin sitä vilkaisin, niin ajattelin vinkata senkin olemassaolosta. Saattaahan olla, että joku sitäkin tykkäisi vilkaista. 

Sieltä nostaisin esiin nyt allaolevasta linkistä löytyvän jutun. Siinä on kuvissa äitini ja isäni. He tutustuivat aikoinaan Pikonlinnan parantolassa Kangasalla. Kirjoitin myös mitä muita muistettavia, kuin äitini ja isäni, liittyy siihen paikkaan.

Jutussa on sitten linkki vielä erääseen lehtiartikkeliin, jossa eräs siellä lapsena ollut nainen kertoo elämästään - muutakin kuin sairaala-aikaa. Rohkaiseva juttu.

Mutta tässä linkki siihen minun blogini juttuun:

Mustavalkoista - uutta ja vanhaa: Parantola-aikaa (mustavalkoisinkuvin.blogspot.com)

Ja tuostahan pääsee sitten muitakin sen blogini juttuja tutkailemaan halutessaan:)

---

Ja kun kerran mustavalkoisista oli puhe, niin heitänpä tähän kuvitukseksi siitä taannoin löydettyjen vanhojen piirustusten satsista nyt nämä... Talvisen ja pimeän tien puut, joita auton valot valaisivat. Miksi kuvia on kaksi? No, en ole ollut tyytyväinen ensimmäiseen, joten on tehty toinen... Huomasin, että näin oli useammankin kuvan kohdalla, että löytyi kaksi versiota samasta aiheesta. Näin jälkikäteen ei edes osaa sanoa näistäkään, kumpi oli ensimmäinen ja kumpi se toinen...☀️

Toisen blogini tämänaamuinen

 Tässä linkki siihen, jos joku haluaa lukea:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/06/monet-vaivat-saattavat-saartaa-meita.html

Kuva: Löytyi taannoin vanhoja piirustuksiani varastosta. Tämäkin kuva pihapiiristämme ehkä noin 20 vuoden takaa. Puut on kasvaneet, puupino on poissa, samoin jotkut puut. 

Elokuvavinkki - ja muutama ajatus siitä, sekä luetusta

Luetusta Jeesuksen puheesta*, kuinka hän on viinipuu, Isä viinitarhuri ja me sen viinipuun oksat, tuli mieleen elokuva: Rakkauden pilvitarha. Se sijoittuu viinitilalle, aikakautena 40-luku ja sodan päättyminen. Nuori sotilas päätyy viinitilalle. Siinä vanhan sukutilan vanha isäntä selittää nuorelle miehelle tilan synnystä ja siitä sen viinitarhan juuresta. Se oli tuotu juurenpalasena taskussa - elävä juuri - ja siitä oli koko tila saanut alkunsa. Sitten elokuvassa tulee tilalle tulipalo, joka tuhoaa koko viiniviljelykset. Mutta se alkuperäinen pieni viinipuu seisoo etäämmällä kukkulalla. Nuori mies muistaa isoisän taannoin kertoman asian siitä juuresta. Hän kiskoo maasta palaneen viinipuun ja tuo sen isäntien luo ja kysyy heiltä, että voiko siinä olla vielä elämää jäljellä? Ja isäntä leikkaa puukollaan juurta, tutkiakseen sitä. Ja kas; juuressa on vielä elämää! Nuorimies saa kuulla sanat itselleen osoitettuina: "Se on sinun elämäsi juuri".

* Johanneksen evankeliumin luvusta 15 oli jakeita  siitä alusta aamulla luettavana.

Elokuva: Rakkauden pilvitarha 1995. Elokuvan pääosassa Keanu Reeves. 

---

Tämä pöydällä oleileva maitopurkki oli taannoinen heräteostos nimenomaan kauniin purkin takia! (Yleensä ostamani ovat tylsempiä.) Halusin tuon lehmäpurkin. Mutta kotona huomioin, että siinähän on puutarhakin:) Ja sillähän on ihan nimikin. Tölkin kyljessä nimittäin lukee: "Tölkin taideteos Kasvutarha Ilona Partanen".

Oi, me mielettömät... suomalaiset, ynnä muut kansat... Paavalihan päätti kirjoittaa meillekin...

"Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!

Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.

Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?

Muistattehan Abrahamin: "Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi."

Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.

Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat.  Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen. 

Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.

Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee."

On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä "uskosta vanhurskas saa elää".

Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: "Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän."

Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta

tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, 

 niin kuin on kirjoitettu: "Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun."

Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen." Kirje Galatalaisille 3:1-14  KR-92

"Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta. ... Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen..." Gal. 3:24,28  KR-92

RIEMU...ylioppilaat, ym. siihen sanaan liittyvää

Tämä riemu -sanan mietintä sai tänä aamuna alkunsa parista jakeesta, mutta myös eilen mieleen tulleesta "riemuylioppilas" -sanasta. Ne jakeet ensinnä oli tällaiset tänä aamuna kirkon päivän sanassa:

"Sydämeni riemuitsee Herrasta." 1. Sam. 2:1 

KR-92 "Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa." 1. Piet. 1:8 KR-92

Jäin siis ensin miettimään, että mitä riemu oikeastaan on; onko se pelkkää tunnetta, vai onko siinä jotain muutakin...? Tuli vastaan sitten "sattumalta" sellainenkin jae, (kun muuta yritin etsiä), että: "Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme." 1. Tess. 2:20 KR-92

No, näitä miettiessä mietin myös muita sanoja, kuten: rakkaus, kiitollisuus, ilo - että mitä ne oikeastaan on, mitä sisällään pitävät kenties, muutakin kuin vain tunnetta. Mutta en niistä nyt sen enempää höpise tässä.

Mutta se riemu... Minulle ainakin sanasta "riemu" tulee mieleen jokin riehakas ilo. Sellaista tunnetta en kyllä todellakaan  minä usein tunne. Piti oikein katsoa, mitä siitä sanasta sanojen tuntijat sanovat. Kielikellon sivulla oli selitystä siitä, että juhlaa tietysti. Mainittiin myös, että siitä sanasta on vanhaa merkitystä ikäänkuin pudonnut pois eli tarkoitettiin siinä sitä vuosipäivän merkitystä (vrt. riemuylioppilaat päässeet ylioppilaiksi 50 sitten). Mutta sitten mainittiin myös eng. sana jubilee, ja siitä sanottiin, että sillä on englanninkielessä sellaisiakin merkityksiä, joita en suomen ja ruotsin kielessä vastaavalla sanalla ole. Ja se mainittiin, että hebreankielikin siinä.

Jossain mistä näitä merkityksiä etsin, mainittiin esimerkkinä se orjien vapautuskin. Ja näinpä sen riemu -sanan juuret ja merkitykset juontavat kauas: Raamatun sanaan riemuvuosi. Se oli joka 50. vuosi, ja silloin päästettiin orjat vapaiksi, myydyt perintömaat palautuivat takaisin. Jopa viljelysmaa sai vapaata: sitä ei kylvetty sinä vuonna, eikä satoa korjattu silloin. 

Niinpä siis näissä se RIEMUvuosi tarkoitti muutakin kuin vain pelkkää tunnetta! Tosin siitä varmasti seurasi myös sitä tunnetta...🙂

---

Tässä riemuvuosi Raamatun jakeissa: https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Riemuvuosi&jokin=&eiole=&perussana=1&kirjat=kr&kaannos=fi-38

Kielikello -sivuston selostus: https://kielikello.fi/riemuylioppilaita-ja-riemujuhlia/

"Mitäs jos tekis sellaisen vaihtokaupan...😊"

- Hmm... Onpa tuo toinen kovin siivottavassa kunnossa... Entäpä jos ottaiskin itse sen, ja antais tuon toisen nuoremmille käyttöön..

Meillä on kaksi samanlaista kahvinkeitintä, joista toista on käytetty viimeksi viime kesänä. Nyt sitä taas samalla tavoin aiotaan käyttöön, kun nuoremmat tarvitsee sitä. Mutta näistä "putsinkiajatuksista" tuli mieleen isommat "putsingit" - ja tämä vaihtokauppa-ajatus:

Jeesus tarjoaa oman puhtautensa

meidän käyttöömme.

Teki vaihtokaupan,

otti sen likaisen.

❤️

---

(Minulla täällä näitten keittimien kanssa saattoi tosin jo mennä sekaisin kumpi edes on kumpi, kun se toinenkin oli puhdistuksen tarpeessa... No, nyt sopii käyttää kumpaa hyvänsä:)