Lusikkajuttu; "Savonia" ja "Savonia"

Tunsin sen heti näpeissäni, kun sen kahvipussista otin, tämä ei tunnu meidän lusikalta. Tänään kuljetettiin tytärten kesätyökämpästä tavaroita kotiin. Sieltä kulkeutuneesta kahvipussista rupesin kotona kahvia keittämään, ja siellä oli se tutunnäköinen, mutta näpeissä oudon tuntuinen lusikka. Mutta sepä ei ollutkaan meidän, vaan tyttöjen ystävän kotoa kulkeutunut. Helposti kavereiden kesken näin käykin, että tavaroita kulkeutuu toisten kotiin puolin ja toisin. 

Minä sain äidiltäni nuorena Savonia-sarjaa, myös pikkulusikoita. Se oli varmaankin 80-lukua. Mutta lusikka on hivenen erilainen nykyään kuin se vanha. Se, mikä näpeissä nyt tuntui syvemmältä,  kuperalta, oli se lusikan varsiosan levennys siellä takana. Vanhemmassa mallissa se on hieman tasaisemman tuntuinen. Siinä myös valmistajan nimi on hieman erilailla esitettynä.

Kuvat puhukoon puolestaan. Uudempi lusikka on tietysti myös kiiltävämpi. Omassa lusikassani olisi jo kiillottamisen aika. Vasemmalla vanha, oikealla uudempi. Siinä ne kahvinporotkin näkyy.

Tämmöinen huomio noista lusikoista:)  

Mutta tuli vielä  mieleeni  sekin, että vaikka ei näkisi, niin noin sitä voi sormillakin havaintoja  tehdä. Vaikka vaikea kyllä olisi opetella pistekirjoitusta. Koska meillä on olemassa sellainen pistekirjoituskirja, olen kokeillut, miltä sormempäissä tuntuu, jos yrittää saada pisteistä selkoa, että mikä kirjain olisi kyseessä. Vaikeaa on harjaantumattomalle. Se vaatisi paljon harjoittelua ja sormien harjaantumista siihen. Minun sormeni eivät äkkiseltään erota pistekirjaimia toisistaan. Lääkepakkauksissakin nykyään on pistekirjoitusta hieman, varmaankin se lääkkeen nimi. Sellaisestakin voi kokeilla, miten hyvin omat sormet niitä pisteitä tuntee.