Katselin äsken mustavalkoisten kuvien blogissani olleita valokuvia. Siellä oli Pikonlinnan parantolaan liittyviä kuvia ja mainintoja. Kun olin poistumassa sieltä blogista, tuli siinä vain mieleeni se ajatus, että jos isä ei olisi aikanaan joutunut potilaaksi sinne, ja äiti ollut siellä töissä, ei minuakaan olisi olemassa... Että tuollainen ikävä asia, kuin sairastuminen, sai sellaisia jälkiseurauksia, jotka ovat kantaneet aika kauas, ja ihan uusiin sukupolviin asti.
Lisäys 20.6.2024: (olin tuon alla olevan kommentteihin kirjoittanut, ja sieltä vielä otin sen tähänkin):
Pitääpä vielä selventää tämä, että sillä tavalla isän sairaalaan joutuminen tosiaan oli ratkaisevaa siinä, että minä ja muut asiaan kuuluvat ollaan olemassa, että äiti ja isä tutustuivat ja siellä sairaalassa❤️ Muuten he eivät varmasti olisi toisiaan tulleet tuntemaankaan.
---
Kuva Lieksan sillasta, jonka yli kaikki liikenne tällä hetkellä kulkee. Tämäkin silta on osoittautunut niin huonokuntoiseksi, kaarisillan lisäksi, että tämäkin uusitaan. Kun se huono kunto havaittiin, alkoi kiireelliset suunnitelmat uuden sillan rakentamiseksi. Eli Lieksaan on rakennettava kaksi uutta siltaa. En tiedä koska pääsevät aloittamaan. Ja miten homma hoituu? Pitääkö joku väliaikaissilta laittaa käyttöön rakennustyön ajaksi, kuten Pomarkussakin tehtiin.
Tuon kuvan otin eilen, kun käytiin katsomassa Hotelli Puustellin pihassa hienoja autoja: oli Volvo-autojen kokoontuminen. Siellä oli eri vuosikymmenten autoja tosi paljon.
Itsekin tykkään vanhoista autoista. Nuorena olisin tykännyt isoista "amerikanlaivoista" ja isoista koirista (bernhardilaisista). Kumpiakaan ei minulla ollut, mutta oli pienempi auto (ekana Datsun 100 A) ja koira ("Lassie" eli skotlannin paimenkoira:)
Tämmöistä täältä tänään.
Olipa jännä näkökulma sinulla tuossa asiassa! ❤️ Tuo ajatus rohkaisi minuakin, että kyllä vaikeuksienkin kautta voi lopulta syntyä jotain hyvää 🙏 Jumala voi kääntää minkä tahansa asian jollain tavalla siunaukseksi.
VastaaPoistaSepä hauskaa, että siellä oli Volvojen kokoontuminen. Meidänkin toinen auto on Volvo, 27-vuotias. Eli ei ihan museoauton iässä vielä. Mutta tykätään vanhoista autoista ja käydään aina katsomassa, jos lähistöllä on harrasteautojen kokoontumisia. Amerikanraudat ovat kyllä upeita. Mutta ihania ovat monet muutkin, myös pienet autot, kuten Fiat 600, jollainen meillä oli minun lapsuudessani ❤️
Jotenkin sitä havahtui siinä miettimään, että minkälaiset oli ne omam elämän alkuasetelmat:)
PoistaHauskaa että teilläkin Volvo! Meillä ei ole Volvoa, mutta isännän kotona on ollut. Tuolla Volvokokoontumisessa oli mukana ihan nykyautojakin, se oli kiva kavalkadi eri vuosikymmeniltä. Fiatista vielä, että isännän kotona oli Fiateja myös. Ja meillä seisoo pihassa myös Fiat, jolla vielä keväällä ajeltiin. Nyt on ajossa Kia.
Pitääpä vielä selventää tämä, että sillä tavalla isän sairaalaan joutuminen tosiaan oli ratkaisevaa siinä, että minä ja muut asiaan kuuluvat ollaan olemassa, että äiti ja isä tutustuivat ja siellä sairaalassa❤️ Muuten he eivät varmasti olisi toisiaan tulleet tuntemaankaan.
PoistaNiin, sen ymmärsi kyllä heti tuosta tekstistäsi 😊👍
PoistaHyvä🙂 Kun jäin itse miettimään, että kävikö se siitä heti selväksi. Helposti kun asioita omasta näkökulmasta katselee, ei huomaa että toiset katselee eri paikalta.
PoistaVanhat autot on hienoja :) t,Sesse
VastaaPoistaNiin on:)
Poista