Tienvarren kukat

Tienvarren kukkia päätyi pari päivää sitten maljakkoonkin. Kävimme iltasella tyttöjen kanssa kävelemässä ja samalla tuli poimittua kukkia. Yhteiseen maljakkoon laitoimme kaikkien kukat.

Kimpussa on todella montaa sorttia. Tänä aamuna huomioni kiinnittyi kuitenkin lähinnä ojakärsämöiden,  sekä niiden taustalla olevien heinien, antamaan tunnelmaan. Yritin saada siitä kohdasta valokuvaa, mutta en onnistunut tavoittamaan ihan sitä, mitä halusin.

No, sitten kaivoin vesiväritkin taas esille... ainahan kannattaa yrittää kuulemma:)  Siinä  kuvassa ainakin on  taustalla vain se väri, jonka alunperin kuvaan tahdoin. Halusin nimittäin sen heinistä tulevan harmaanruskentavan  taustalle ja  sitä taustaa vasten valkoiset ojakärsämöt. Niitähän nuo kaiketi on?

Hyvää viikonloppua!

Jos sattuisit tarvitsemaan...

Haluaisin vinkata yhdestä hyvästä kirjoituksesta,

 jos joku ahdistunut vaikka sattuisi kaipaamaan lohdullista luettavaa:

https://yksinarmosta.fi/2018/07/19/jumalan-mutta/

Kalaa - ja kattilankansi

Tämä kansi on minusta jotenkin kesäinen.

Joten pakkohan se oli kirpparin ilmaislaatikosta mukaan ottaa... En kyllä vielä tiedä, mitä sillä teen, mutta voisi siihen ainakin vaikka nupin kehitellä jostain.

No, entäpä sitten nämä kalat! Pikkukala saalistettiin uimarannalta pari päivää sitten. Iso emokala on saalistettu samalta rannalta muutama kesä taaksepäin.

Näihin ei veistä, eikä suomustinrautaa ole tarvittu, eikä kyllä sitten kattilaakaan... joten pelkkä kansi riittää mainiosti:)

Semmoista rantakalaa...

Hyviä uintikelejä

toivoo kala ainakin...

ja niin kai me muutkin:)

Pieni ulkoasun kohennus

Löysin taannoin varastosta jostain pussista, pienen, vihreäkantisen Uuden Testamentin. Miellyin sen vihreään väriin, mutta kannet kaipasivat kohennusta.

Etukanteen löytyi jostain lehdestä leikattu kuva Nooan arkista sekä enkelikiiltokuvia, jollaisia minulla lapsenakin oli.

Tällainen siitä tuli.

Takakanteen liimasin kiiltokuvan Daavidista ja Goljatista.

Uneksuntaa aamuyöstä - "Yllätyspaluu"

Uneksin eräänä aamuna jälleen, kun aamupuolella uudestaan torkahdin. Oli vanha talo, jossa oli yläkerta. Olin tullut sisälle ulkoa ja kuulin vintistä ääntä. Se oli melko kuuluvalla äänellä tehtyä, lievähköä mesoamista jostain asiasta. Äänessä oli humalainen vivahde. Tunsin äänen ja kipusin yläkertaan, portaita, jotka olivat aika jyrkät. Ylöspäästyäni huusin "Isä!"  Isä tuli esiin ja kysyin häneltä, että milloin hän oli tullut?  Hän ihmetteli, että mistä tiesin hänen tulleen?  Vastasin, että "Tunnen sen henkilön äänen, joka on isäni." Kävi sitten ilmi, ettei hän ollut tullut kotiin vielä olemaan. Hän oli ollut vankilassa ja oli nyt lomalla. Paluu oli kuulemma 5. päivä ja siinä sitten laskeskelin mielessäni, että 2. päivä. oli menossa.  Sitäkin mietin, että miten se paluu oikein onnistuu, kun rahaa ei siihen olisi. Mietin jopa, että olisiko siellä  vankilassa joku sosiaalityöntekijä, jolta voisi kysyä asiasta.

Sensorttinen uni. Isähän oli aikanaan, lähes 40 vuotta sitten, vankilassa muutaman kuukauden. Ja vielä siitä riittää näköjään aineksia uneksuntaankin. En kyllä muista sitä asiaa ajatelleeni edes viime aikoina. Mutta merkittävin asia minusta tuossa unessa, heti herättyäni, oli se lausahdus, kun tuumin tuntevani isän äänen. En osaa sanoa tuntisinko sen nyt, jos kuulisin, mutta ajattelinkin asian niin, että toivon tuntevani ainakin Taivaallisen Isäni äänen....

Tämä olisi voinut olla herkullinen piirustuskohdekin; kohtaaminen jossain vintissä, mutta nyt, ainakaan vielä, en ole sellaiseen ryhtynyt. Kuva tässä jutussa onkin ihan muuhun aikanaan tehty pikakuva.

Mutta mukavaa päivänjatkoa teille, jotka tätä satutte lukemaan:)

---

16.7.2018:  Jos ihmettelette missä olen ollut, niin olin lastenleirillä tiskaamassa. Sieltäkin jotain tuli muistiin napattua, mutta en osaa oikein keskittyä kirjoittamaan niistä nyt. Siispä laitoinkin luettavaksi tämän jutun, joka jo aiemmin käväisi hetken esillä. Jutun päivämäärä vain näkyykin olevan se alkuperäinen.

Mielikuvapiirustelija - "Viinitarhaa ja villimarjoja"

Olen sellainen mielikuvapiirustelija. Ei vain nähdystä, vaan jostain puhutusta tai luetusta voi tulla jokin kuva mieleen, jonka haluaisin paperille. Lopputulos on  kylläkin aina ihan erilainen, kuin se mitä tahtoi ja yritti, mutta silti  se voi olla jollakin tavoin itseä  tyydyttävä.

Viinitarhaa... ja villimarjoja. 

Alunperin kuvan ajatus lähti liikkeelle luettuani Jesajan lukua 5.  Siinä puhuttiin viinitarhasta ja villimarjoista. Kansa sai kuulla siinä kovia sanoja.


Mutta vaikeiden vaiheiden jälkeen oli luvassa sitä, että sortumat ja luhistumat korjataan ja istutetaan jälleen viinitarhoja. (Jeremia 31 ja Aamos 9)

60-luvun vauvanvaatteita

 Minulla ja siskollani käytössä olleita.

Paita on tietääkseni äitini tekemä.  Kangas on pehmeää flanellia. Reunoissa virkkaukset on tehty yhäkin kauniisti kiiltelevällä langalla ja samalla langalla on kirjotut kukkaset edustassa. Kukkia oli alkujaan viisi, mutta paita oli revennyt edestä halki, joten joskus sitä korjatessani hävisi keskeltä yksi kukkanen.

Selkäpuolen solmintanauhoistakin toinen on jo hävinnyt.

Ja olipa silloin kaupan trikootakin olemassa, vaikka useimmin vanhoja vauvan vaatteita katsellessa on esillä kankaisia, itsetehtyjä vaatteita.  Minusta tuossa trikoojakussa on kiva kuviointi. Tuo saattoi olla osa yöasusta.

Myssy on sitten kotitekoinen. Ehkä äitini tekemä.  Jos olisi ajatellut enemmän tämän jutun tekemistä etukäteen, olisi voinut pestä ja silittää myssyn ja muutkin vaatteet.

Sitten on vielä tämä jakku, joka on äitini tekemä. Edustassa on napit vain koristeena, sillä kiinitys on neppareilla.

Kangas ei ole kovin pehmeän tuntuista. Lieneeköhän villaa kankassa?

Minulla on vielä tallessa äidilläni ollut kirja vauvanvaatteista. Voisin ihan kuvitella, että siitä on kaavoja näihin saatettu ottaa. Sen kirjankin olisi  tietysti voinut tähän juttuun liittää, mutta eipä tullut silloin sitäkään ajatelleeksi. Joten jääköön toiseen kertaan se.

"Rukousvastaus", jota ei taidettu osata edes pyytää...

Olin haikaillut sellaisten kenkien perään,

• joilla olisi hyvä kävellä
• jotka voisi ilman nauhoja tai tarroja sujauttaa jalkaan
• jotka sopisivat monenlaisiin vaatetuksiin, niin housujen kuin hameenkin kanssa.

Sellaiset oli mielessäni ollut toive. En muista, olinko sitä muotoillut edes rukoukseksi mielessäni, mutta vastaus kumminkin tuli! Sain sellaiset kengät, lahjana Jumalalta ja siltä ihmiseltä, joka ne minulle antoi.  Totesinkin hänelle, että ne ovat niinkuin rukousvastaus, vaikka en muista osasinko niitä edes pyytää. Sain vieläpä enemmänkin, sillä sain myös nilkkurit. Ja kengille oli käyttöä heti seuraavana päivänä, kun oli monen tunnin kävelyt nuorempien perässä huvipuistossa...:)  Ja jos minulla siellä olisi ollut ne kengät, jotka kotoa lähtiessäni mukaani otin, en olisi voinut siellä niin pitkään kävellä, kuin nyt käveltyä tuli.  Nilkkureitakin olen ehtinyt jo käytännössä kokeilla ja hyviksi todeta.

---
Mutta asiasta toiseen. Jotkut uutiset saavat mielessä enemmän sijaa kuin toiset. Minun mielessäni on viime päivinä pyörinyt kovasti ne luolapojat valmentajansa kanssa. Osansa siihen miettimiseeni on varmaan silläkin, että iältään he ovat sitä, mitä omatkin lapseni ovat...  Niinpä on tullut rukouksia  huokailtua tuonkin asian johdosta... Olisi ihanaa, jos kaikki saataisiin sieltä omaistensa ja läheistensä iloksi takaisin. Mitenkähän  mahtaa tuollainen kokemus vaikuttaa heidän myöhempään elämäänsä.

Ja vielä asiasta kolmanteenkin. Ostin muutamia päiviä sitten matkalta öljypastellivärit. Olen joskus ennenkin niitä kokeillut, enkä ole tykännyt. Nytkin meinasin heti alussa hermostua niiden sotkevuuteen ja muutenkin. En edes oikeastaan tiedä, onko niiden käytössä jotain niksejä, jotka minun olisi hyvä tietää. Tajusin kumminkin, että parempi jälki tulee, kun väriä on monta kerrosta päällekkkäin. Kuvaa tehdessäni ajattelin täkäläisiä vaaroja ja auringonlaskua. Mutta nyt minulle tulee siitäkin mieleen ne luolassa olevat pojat... 

Toisenkin kuvan olen jo noilla väreillä pykännyt. Siihen sain idean mieluisesta näkymästä keittiön ikkunasta. Vaikkakin ikinähän valmiit tuotokset eivät odotuksia ja aiottua vastaa. Mutta se on jo hyvä, kun roskiinheittokynnyksen ylittää:)

Tällainen sekalainen keitos tänään... Hyvää viikkoa itsekullekin!

Kuvitettu uni aamuyöltä

En usein näe unia, tai jos näenkin, en muista niistä mitään. Tänä aamuna muistin, ja sen tajutessani aloinkin heti muistella, mitä kaikkea siinä oli. Ja se oli niin herkullinen aihe piirrettäväksikin...

Näin se suunnilleen meni:

Olimme jossain matkalla. Linja-autolla olimme kai matkustaneet ja juuri äsken autosta nousseet matkaamme jatkamaan. Kaikki tavarat piti olla kerättynä mukaan, mutta kohtapa rupesin ihmettelemään, että missä se yksi makuupussi on?

Jostain sekin sitten unessa kuitenkin ilmestyi esiin. En tiedä, haettiinko se jostain linja-auton penkin alta kenties.

No, sitten meidän piti ylittää rautatie. Siinä oli kiskojen yli laitettu laudoista ylimenopaikka... 

Rautietä lähestyessä oli rautatien toisella puolella  jo aiemmin joku mies jo viittoillut, että saisi pitää kiirettä  -  jo siinä vaiheessa kun makuupussi oli hukassa. Ja taas hän antoi ymmärtää, että vauhtia saisi pitää, että ehdittäisiin seuraavaan kulkuvälineeseen.

Siinä  kiskoja ylittäessä ihmettelin, että yksi kylpypyyhe lojui maassa siten, että sen yksi kulma oli kiskojen päällä. Se vähän ihmetytti ja huolettikin, eihän kiskoilla saisi olla mitään ylimääräistä. Niitä pyyhkeitä taisi siellä kiskojen lähellä lojua enemmänkin.

Sitten jatkoimme vissiin junalla matkaamme. Omaa tietsikkaakin olisi periaatteessa voinut siellä  käyttää, mutta se olisi kai tullut kalliiksi. Paitsi jos olisi vuokrannut oikein oman "loossin" sitä varten. Se oli edullista. Ja tuo "loossi" oli varustettu monilla tietokoneilla. Se oli  kuulemma sopiva vaikkapa jalkapallojoukkueelle...

---

Uneksuntani ainekset oli selvästi ihan arkipäivän peruja. Matkaa on mietitty. Eilen satuin lukemaan uutista Repoveden kansallispuiston romahtaneesta sillasta; se kiskoilla ollut, laudoista tehty ylitys oli selvästi siitä uutisesta kotoisin. Lasten kylpypyyheitä eilen katselin ulkona kuivumassa. Tietsikan toimivuudessa on ollut vähän toivomisen varaa. Ja isäntä on viihtynyt jalkapallolähetysten parissa.

Tällaistä täältä tänään:)

Piirustelujen parissa on kulunut muutenkin paljon aikaa lähipäivinä... Joskus olen ajatellut, että en harrasta mitään, mutta nyt joku päivä sitten totesin mielessäni, että kai tuo piirustus nyt on minun harrastukseni. Näin kesäaikaan siihen on enemmän aikaa ja valoakin.

Siksi se tarra oli siinä...

Luin muutama päivä sittten kirjaa, jossa oli eräällä sivulla otsikkona: "Tämä on se päivä". Itseasiassa se oli kirjan nimikin. Tuo kirjan "nimikkotarina" oli jotensakin tähän tapaan:

Eräs nainen ihmetteli yökylässä ollessaan, kun  aamulla kyläpaikkansa rullaverhoa nosti, että  miksi ikkunassa oli tarra, jossa luki "Tämä on se päivä". Sitä hän sitten aamupalapöydässä talon emännältä kysäisi. Ja emäntä selitti.

Hänellä oli ollut paljon kärsimystä elämässään ja aamut olivat olleet hänelle vaikeita, koska hän oli alkanut pelätä, mitä päivä taas tullessaan tuo. Hän oli sitten joskus löytänyt isänsä raamatusta alleviivattuna jakeen: "Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloikaamme siitä." (Ps. 118:24).  Hän ajatteli, ettei se häntä puhuttele. Siinähän puhutaan jostain juhlapäivästä tai muuten onnellisesta päivästä. Sitten hän joskus mietti, että eikö jokainen päivä ole Herran tekemä päivä... Ei kai sellaista tarvitse pelätä... Ja niin hän rupesi ajattelemaan jokaista päivää Herran tekemänä. Se helpotti hänen oloaan. Ja hän halusi laittaa sitten tekstin  nähtäväkseen joka päivä heti aamusta.

Siksi se tarra oli siinä ikkunassa.

Mitäpä jos itsekin laittaisin sen vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi... Tai ainakin iskostaisin sen mieleeni. Tänä aamuna tuo jae sattui tulemaan silmiini lukemastani yllättäen ja ajattelin, että ehkä onkin  hyvä hetki kertoa toisillekin tuo itseäni puhutellut tarina:)

---

No niin lapset, mennäänpäs tästä eteenpäin...

Mihinkäs ne kaks lähti?

---
Minä tuonne sen noin kertoilin, mutta paremmin sen kertoi  Riitta Lemmetyinen itse kirjassaan "Tämä on se päivä", jossa oli "tarinoita uskosta ja elämästä".  Hyvä kirja, lyhyitä, yhden sivun mittaisia kertomuksia ja hyvät kuvat.