Uneksuntaa aamuyöstä - "Yllätyspaluu"

Uneksin eräänä aamuna jälleen, kun aamupuolella uudestaan torkahdin. Oli vanha talo, jossa oli yläkerta. Olin tullut sisälle ulkoa ja kuulin vintistä ääntä. Se oli melko kuuluvalla äänellä tehtyä, lievähköä mesoamista jostain asiasta. Äänessä oli humalainen vivahde. Tunsin äänen ja kipusin yläkertaan, portaita, jotka olivat aika jyrkät. Ylöspäästyäni huusin "Isä!"  Isä tuli esiin ja kysyin häneltä, että milloin hän oli tullut?  Hän ihmetteli, että mistä tiesin hänen tulleen?  Vastasin, että "Tunnen sen henkilön äänen, joka on isäni." Kävi sitten ilmi, ettei hän ollut tullut kotiin vielä olemaan. Hän oli ollut vankilassa ja oli nyt lomalla. Paluu oli kuulemma 5. päivä ja siinä sitten laskeskelin mielessäni, että 2. päivä. oli menossa.  Sitäkin mietin, että miten se paluu oikein onnistuu, kun rahaa ei siihen olisi. Mietin jopa, että olisiko siellä  vankilassa joku sosiaalityöntekijä, jolta voisi kysyä asiasta.

Sensorttinen uni. Isähän oli aikanaan, lähes 40 vuotta sitten, vankilassa muutaman kuukauden. Ja vielä siitä riittää näköjään aineksia uneksuntaankin. En kyllä muista sitä asiaa ajatelleeni edes viime aikoina. Mutta merkittävin asia minusta tuossa unessa, heti herättyäni, oli se lausahdus, kun tuumin tuntevani isän äänen. En osaa sanoa tuntisinko sen nyt, jos kuulisin, mutta ajattelinkin asian niin, että toivon tuntevani ainakin Taivaallisen Isäni äänen....

Tämä olisi voinut olla herkullinen piirustuskohdekin; kohtaaminen jossain vintissä, mutta nyt, ainakaan vielä, en ole sellaiseen ryhtynyt. Kuva tässä jutussa onkin ihan muuhun aikanaan tehty pikakuva.

Mutta mukavaa päivänjatkoa teille, jotka tätä satutte lukemaan:)

---

16.7.2018:  Jos ihmettelette missä olen ollut, niin olin lastenleirillä tiskaamassa. Sieltäkin jotain tuli muistiin napattua, mutta en osaa oikein keskittyä kirjoittamaan niistä nyt. Siispä laitoinkin luettavaksi tämän jutun, joka jo aiemmin käväisi hetken esillä. Jutun päivämäärä vain näkyykin olevan se alkuperäinen.