Erikoisemman värinen "leppäkerttu"

 

Tulin ulkoa ja huomasin käsivarressani moisen roskaksi ensin luulemani. Ihan tyylikäs väritys; ruskealla vaaleat pilkut. Olisiko  kenties pensaspisarpirkko?

Koulunpäätöspäivän hauska "loppunäytelmä"

Niinpä niin... Todistukset oli jaettu. Me aikuiset odottelimme vielä omiamme opinahjostaan. Olipa ihan hauskakin seurata hetken aikaa koulun takapihalla poikajoukon lomallepääsyriemua. Ensinnä katseltiin valtavaa "savutusoperaatiota". Pojilla oli mopoja ja muita niihin rinnastettavia ajoneuvojaan. En tiedä mikä esitys se oli, mutta yhtä mopoa, tai itseasiassa sen tuottamaa savua esiteltiin oikein. Pakoputki oli sopivasti koulun suuntaan ja sinnepäin suuntautui se valtava savu, jota moposta aikaan saatiin. Tuli vain mieleen, että liekö se oikein tarkoituksella tehty, ja sinne suunnattu; vai sattuiko se esitys vain muuten niin menemään.

Mutta sitten saimme katsella, kun porukka alkoi lähteä siitä pärinöineen. Menivät editsemme mopoineen. Olipa hauska näky, kun yhden nelipyöräisen perään oli sen takakulmiin saatu laitettua pystyyn sojottamaan punaiset ruusut. Sellaisiahan oli jaettu koulunsa päättäneille. Liekö sen nelipyöräisen kuski saanut ruusuja kaksi, vai kyyditsikö hän jonkun toisenkin kukkasta, se jäi epäselväksi.

Mutta liikenteen vähän rauhoituttua, huomasimme, että siinä melkein edessämme oli jonkun ruususta tipahtanut osa maahan. Joku siis sai kaiketi myöhemmin huomata, että mukana oli enää vain pätkä vartta...

Sellaisia takapihan huomioita Lieksan uuden yläkoulun ensimmäisenä koulunpäätöspäivänä🌹😀

Yritin piirtääkin, mutta kuvasta tuli ihan surkea. Enhän minä mitään mopoa osaa piirtää ilman mallia, kun niitä mopoja en yhtenään katsele. Mutta tulipahan ainakin yritettyä kuvittamista. Porukkaa ja mopoja oli tietty aika paljon. Sille "savukoneellekin" tietenkin oli yksi kaasukahvasta ytyä vääntämässä.  Ja toiset katselemassa.

Se "rakentajan poika" - tunsi varmaan remontitkin

Jeesus oli "se rakentajan poika". Kuinkahan usein Sinä keräsit rakennusjätteitä pois; puunpalasia, laastia, kiviä? Lapsena varmaan leikitkin niillä. Mutta oli miten oli, kaikki rakentamiseen ja korjaamiseen liittyvä oli - ja on, Sinulle tuttua. On sitten kyse maallista rakennuksista, yms. Tai hengellisestä rakennuksesta, meistä. 

Sinä tiedät mitä teet. Kun Sinä teet, on siinä todellisesti ammattilainen asialla. Voimme luottaa siihen, vaikka emme useinkaan mitään ymmärrä.

---

Naputtelin tämä jutunpoikasen selänlepuuttamistauolla. Äsken keräsin keittiön sementtilattialta edellämainittujen lisäksi nykyaikaisempiakin roskia, kuten muovia. Aloitin sitten imuroinnin ja nyt menen jatkamaan sitä, että saataisiin pois sementin päältä mitä ei käsin kerätty. 

Vornan museotie Lieksassa

 

Tyttöjen toiveesta ajoimme taas museotietä pitkin. Se on kaunis ja jännittävä ajokohde. Eräässä vaiheessa kiljaisinkin, kun näin auton tulevan vastaan. No, hyvin siitä selvittiin. Jos tuo tie olisi kotitieni, minua varmaan rassaisi usein jännitys, onko vastaantulijoita hankalimmilla paikoilla. Muuten se tie olisi ihana vaikka kotitienäkin.

Herra on Jumala! - Kaikkivaltias...

Kuinka muuta voisi sanoa lukiessaan vaikkapa Danielin lukuja 3 ja 4! Luvussa 3 kerrotaan kuningas Nebukadnessarin teettämästä valtavasta kuvapatsaasta, joka pystytettiin "Duuran lakeudelle", ja jonka vihkiäisiin kutsuttiin ns. koko valtavan maan kerma. Eli mukana oli esim. maaherrat, neuvonantajat, lainoppineet ja tuomarit, aarteistojen hoitajat, ym., ym.

Patsaan vihkiäisiin oli järjestetty myös paljon muusikoita. Voi ihan kuvitella kuinka paljon valitut olivatkaan harjoitelleet, ettei torvi tai muu soitin vaan päästä väärää ääntä. Heidän oli näet määrä soittaa siinä tilanteessa, kun kaikki vihkiäisiin osalliset ylimystön ja hallinnon jäsenet tulisivat kumartamaan ja rukoilemaan sitä uutta patsasta, joka oli komeasti kullasta tehty. 

Niin oli siis määräys annettu, että kumarrettava jokaisen oli, tai jos ei sitä tehnyt, olisi hengen meno varma, sillä käskyä täyttämättömät kohtaisivat loppunsa tuleen heitettynä. 

No niin. Nyt oli kaikki valmista; soittajat valmiina kuulemaan aloitusmerkin, väki valmiina kumartamaan, ja kuningas ottamaan tyytyväisyydellä vastaan kaiken tapahtuvan. Kuuluttaja vielä julisti käskyn, musiikki alkoi soida, ja kansa lakosi maahan lakeudella patsaan ympäristössä. 

Kuningas katseli sitä kaikkea ensin suurella tyytyväisyydellä. Mutta sitten hänelle tultiinkin sanomaan, että kolme Baabelin maakunnan virkamiestä ei ollut totellut. He olivst Sadrak, Meesak ja Abednego. Heidät haettiin heti kuninkaan eteen ja kuningas vihaisena tiedusteli heiltä, että "aivan tahallanneko" te ette totelleet ja kumartaneet? Jos te nyt heti teette niin, niin asia on ok. Kuningas tietenkin odotti suostumusta. Mutta mitä tekivätkään nämä kolme! Nämä sanoivat: "Tiedä kuningas, että me emme palvele sinun Jumalaasi emmekä kumarra sinun kultaista kuvapatsastasi." Ennenkuulumatonta julkeutta kuninkaan, ja muidenkin läsnäolevien mielestä.

Kuningas suuttui ihan hirveästi. Hän käski kuumentaa jo ennestäänkin riittävän kuuman polttopaikan vielä moninkertaisesti kuumemmaksi ja heittää ne kolme uppiniskaista sinne. Nämä tuleen määrätyt olivat kehdanneet vielä mennä sanomaan, että heidän Jumalansa voisi pelastaa heidät vaikka tulestakin, mutta vaikka ei pelastaisikaan, he eivät kumartaisi.

Nyt oli tuli kuumennettu kuninkaan käskyn mukaan niin kuumaksi, että ne menehtyivät kuumuuteen, jotka joutuivat heittämään Sadrakin, Meesakin ja Abednegon tuleeen. Mutta kohta tapahtui varsin kummia: kuningashan koko ajan tilannetta katseli, riittävän etäisyyden päästä tietenkin, mutta hyvältä näköalapaikalta, ja hän rupesi ihmettelemään, että eikö tuleen heitetty kolme miestä, miten siellä nyt kuitenkin on heitä neljä? Ja neljäs oli näöltään kuin "Jumalan Poika". 

Silloin Sadrak, Meesak ja Abednego kutsuttiin tulesta pois. Heidän sieltä pois astuttuaan, havaittiin, ettei heissä ollut edes tulen hajua, eivätkä heidän vaatteensakaan olleet edes kärsineet.

Nyt asia kääntyikin niin, että se olikin kuningas Nebukadnessar, joka antoi nyt kunnioitusta itseään korkeammalle Herralle, eli Jumalalle...

---

Mutta vielä oli ihmeellisiä asioita tapahtuva kuningas Nebukadnessarille, asioita, jotka Jumala etukäteen ilmoitti hänelle. Mutta ne olisivat jo toisen jutun aihe. Niistä voi lukea Danielin luvusta 4.

Mitä lavalle heitetty hopearisti sai aikaan?

Pienillä asioilla voi joskus olla yllättävän iso vaikutus. Alla olevasta linkistä voi lukea jutun, jossa kerrotaan, mitä keikkalavalle heitetty hopearisti merkitsi Bob Dylanille.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/lavalle-heitetty-risti-seisautti-bob-dylanin-2/

---

Ja kun hopeasta tuli puhe, niin alla olevassa kuvassa on taannoin jääkaapin alta löytämäni pieni hopasormus. Se oli ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Kun jääkaappia piti siirrellä, niin sieltä alta se löytyi. Onneksi löytyi, eikä ollut mennyt vaikkapa imuriin. Sormus on vieläpä sillätavoin erityinen, että se on vanhimman tyttären tekemä muutama vuosi sitten. Hän teki niitä kaksi, sillä  kumpikin nuoremmista sisaruksista sai samanlaiset. Kuvassa sormus pikkurillissäni.

Pitsinvirkkuuta

Sain tyttäreltä muutaman virkkuulankakerän. Aikomus oli tehdä pyyheliinaan vanhantyylisesti pitsit päihin. Olin jo katsonut mallia yhdestä pyyhkeestä, jossa oli mielestäni helpon näköinen malli. Vaan ei ruvennut minulta ihan oikeanäköistä syntymään useasta aloituksesta huolimatta. No, otin vinkkiä siitä silti. Ja loppuosa piti itse keksiä. Yksi pitsi valmis, toinen tekeillä. Mutta sopisi tuo muuhunkin kuin pyyhkeen päähän; puseron pääntiehen olisi sopiva myös.

En vain saanut tuosta punaisesta mallista riittävää käsitystä. Ruutukuvioista kehkeytyvät reunakolmiot ei minulla onnistuneet. Olisi pitänyt kai enempi paneutua asiaan. Mutta nyt ei ollut innostusta niin paljon. Piti helpompaa keksiä. Meillä on nyt isännän kanssa rempan välipäivä, joten joudan pitsiä virkkaamaan, mutta en tahdo mitään monimutkaista mallia tai silmukoiden tarkkoja laskemisia.

Hyvä Paimen - Jeesus

Jeesus sanoi: "Minä ole se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä. Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, ...hän on palkattu eikä välitä lampaista." Johannes 10:11-13

Muistatko mitä Juudas sai palkakseen siitä, että petti Jeesuksen ja myi hänet vainoojiensa käsiin? Hän sai siitä kolmekymmentä hopearahaa. Ja mitä niille rahoille tapahtui? Juudas toi takaisin ne, ja heitti ne pappien eteen, kun katui tekoaan. Lopulta papit ostivat niillä rahoilla savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Muuhun ne eivät pappienkaan käsityksen mukaan kelvanneet, sillä ne olivat veren hinta. (Matteus 27:3-10).

Näinollen on aika hätkähdyttävä lukea kuinka profeetta Sakarja kirjoitti  kauan ennen Jeesuksen aikaa, ennustaen paimenista, kolmestakymmenestä hopearahasta, ja jopa savenvalaja mainitaan. Jumala oli antanut profeetalle kirjaimellisesti käskyn toimia paimenena jonkin aikaa. Sinä aikana hän laittoi pois työstä kolme muuta paimenta. Sakarja luku 11.

"Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia...  ...niin lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana." Sakarja 11:7,11

"...Niin he punnitsivat palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Ja Herra sanoi minulle: "Viskaa ne savenvalajalle, tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet." Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle." Sakarja 11: 12-13

Kevään/alkukesän vihreyttä

Yllä olevat kuvat napattu korkealla sillalla; sillä  reitillä, joka menee Ahvenisen kautta Joensuusta Lieksaa kohti.

Alla olevat napsittu kotinurkilta.

Tältä viikolta

Tällä viikolla on kaappeja kaiveltu;  sisältä, päältä, ja alta. Tämä sattuneesta syystä, jotta talo voisi  uudistua. Nytpä sitten esittelen muutaman löydön kaappien sisältä, päältä, alta. Ja jopa sivulta.

Ensiksi tämä, joka oli pienessä pakasterasiassa kylppärin kaapissa: lapsuuteni/nuoruuteni koru, äidiltä joskus saatu. 

Se on kaunis, mutta jotenkin kärsinyt. Sen vuoksi se rasiassa oli kaappiin säilöttykin. Turkoosinväriset pampulat metalliketjussa ovat jotain massaa, jonka pinta on mennyt omituiseksi vuosikymmenten saatossa. Kuvassa näkyvät vihreät pilkut kuuluvat koruun, mutta pinnassa on nyt myös sormiin tarttuvaa "jauhoa".  Olen miettinyt jos vaikka tekisi uudet pampulat entisten tilalle. Tai sitten ihan vain  lakata nuo vanhat pampulat. Kolmas vaihtoehto, jota en taida raskia, on vain laittaa tuo jo pois. Koru on 70-luvun lopusta tai 80-luvun alusta.

Tässä sitten löytö saman, poistoon menevän,  kylppärin  kaapin alta. Muisto menneestä, eli siitä kun olimme taloon muuttaneet. Kaapin alla oli vanha postikuori, jolla oli meille lähetetty parisen viikkoa muuttomme jälkeen, entiseen osoitteeseen mennyttä postia. 

Mieleeni on jäänyt taloon muutosta mm. se,  kuinka lokakuun lopun illassa, vesisateessa, olimme ajamassa kohti tulevaa kotiamme. Perille saavuttuamme meitä odotti siellä valtavat edeltätuodut laatikkopinot, ja yksi huone oli jätetty tyhjäksi, nukkkumapaikaksemme. 

Yhdestä toisesta, nyt purettavasta kaapista, sen rakenteiden välistä, löytyi tylsän näköinen lappunen, jossa ei ollut muuta kuin päivämäärä: 6.8.2004. Se oli kai tarkoituksella jätetty sinne, muistoksi päivästä, jolloin kaappia oli siirrelty ja muokattu.  Mutta tuokin lappunen sai eilen iltapäivällä vielä mielenkiintoista "lisähohtoa". Saimme nimittäin eilen yllättäen koronarokotteet isännän kanssa, sellaiset jämärokotteet, joita välillä jää. Ja siinä yhteydessä annettiin jo kakkosrokotteen päivämäärä myös. Se oli 6. elokuuta. 

Ja kun tuossa edellä jo oli osoitejuttua, niin mainitsenpa vielä tämänkin, että parinkin puretun keittiönkaapin takana oli senaikaisen keittiötoimittajan sinne lätkäisemät osoitetarrat länsirannikolla silloin olleeseen toiseen osoitteeseen, johon kyseiset kaapit alunperin tilattiin, mutta joita ei sinne koskaan laitettu, vaan joita laahasimme mukana tänne itäiseen kolkkaan.

Keliolosuhteet tänä toukokuun aamuna

 

Komean pytingin pihassa

Kävimme eilen asioimassa tämmöisessä pytingissä. Kyseessä on Metla-talo Joensuussa. Kuten kuvasta näkyy, siellä on monenmoista toimijaa. Oli senverran erikoinen rakennus, että pitihän siitä muutama kuva napata. Sisältä en kehdannut ruveta kuvia ottamaan.

Tuoretta leipää...

Laiska nainen meni ostamaan heräteostoksena jauhopaketin leivän tekoon.  Kiva saada välillä tuoretta leipää, oli ajatus. Valmis sekoitus - lisää vain vesi! Helppoa kuin heinän.., eikun siis leivän, teko. Mutta kas kummaa, kotona ajatus sen jauhopakkauksen kanssa puuhailusta ei enää innostanutkaan. Meni muutama viikko, kunnes "innostus" tuli.  Mutta ...

Ei siihen mitään oikotietä ole - paitsi jos ostaa valmiiksi tehdyn... Leivän.

Siinä ajassa, kun lueskelee ensin ohjeita paketin kyljestä ja pohtii minkä version tekisi, tai onko  sopivia kippoja, ja toteaa taikinan vaativan enempi seisottamista, ym., kuin yleensä leipoessaan tekee, voisi ihan yhtä hyvin tavan perustaikinan tehdä ja lisätä siihen mitä itse haluaa. Se on tietysti sitten omalla vastuulla, mitä siitä tulee. Mutta valmispaketeistakaan ei aina tiedä, mitä lopulta saa.

Nykyään mainoksissa,  pakkauksissa, lehdissä, ohjeissa, kaikki on mukamas niin helpoa ja kätevää:  lisää vain, surauta, pyöräytä, tilaa ja maksa helposti, ym., ym,...

Mutta palatakseni siihen jauhopakettiin, ja siitä pykäämääni leipään, tuli siitä ihan kelvollinen, vaikka en toiminut ohjeiden mukaan, vaan oikaisin sitä tehdessä...

Vähän turhan kauan  taisivat uunissa olla; mitä mahdoinkaan sillä aikaa tehdä, ehkä netissä huuhailla. Syötyä ne leivät kyllä tuli. Kuvan leikkuulauta on muuten tyttären muutama vuosi sitten tekemä:)

---

Tämä juttu on odottanut luonnoksissa viikon,  leivät tehtiin viime sunnuntaina. 

Puutteellista...

Puutteellisuus turhauttaa. Minä tykkään piirtää. Sekin yksi taiteen laji. Sanotaan kai taiteen olevan yksi ilmaisukeino. Tulipa mieleen, että jos sitä sellaisena ajattelee, niin siinä, kun ei saa kuvistaan aikaiseksi sitä, mitä tahtoo, on jotain samankaltaista, kuin jos joku ei osaa kunnolla kieltä, jota kuitenkin joutuu käyttämään. Ei ole sanoja sanoa sitä, mitä sydän sanoo. Joku ei näe kunnolla, toinen ei kuule, joku ei pysty liikkumaan, yms. Onko sellaista ihmistä, joka ei tunne puutteellisuutta missään? Aika harvassa ne sellaiset kaiketi on. Mutta jos joku sellainen olisi, häneltä puuttuisi kai ainakin itsetuntemusta vielä...

Mutta tässä taas yksi sudinhuiskinta, josta omasta mielestäni tuli kuitenkin jollain lailla jännä, vaikkakaan ei sellainen kuin olin aikonut. 

Tästä saa jokainen itse päättää missä lintu seisoo, lumessa vai vedessä. Ja mikä mahtanee moinen linnunkuvatus edes olla. Mutta oli miten oli,  mukava tätä oli hetken aikaa tehdä:)

---

Olin jo maaliskuun puolivälissä tehnnyt tämän jutun, mutta oli jäänyt julkaisematta silloin. Nyt se oli helppo julkaista, kun ei enää muista, mitä sitä oikein edes tavoitteli silloin:)

 

Armon sanoja Jeesukselta - meidänkin sydämeemme asti!

Kuin risoille potkukelkoille, puusepältä, joka sanoisi, teitä ei heitetä pois...

"Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan. Sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin." Luukas 4:14 JKR  "Kaikki todistivat hänestä hyvää ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka lähtivät hänen suustaan..." Luuk. 4:22 JKR

Armon sanoja! Mikään ei ole painolastien ja suoritusten alla rääkkääntyneelle sydämelle suloisempaa, kuin armon sanat:  "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." 

Jeesuksella oli, ja on, valta antaa syntejä anteeksi. Juuri sitä varten Jeesus maailmaan tuli, että syntinen, jollaisia me jokainen olemme, saisi todellisen levon sydämeensä. Jeesus antaa sellaisen levon, että ihminen voi levätä niistä synnin aiheuttamista sydämen syytöksistä, sekä omista suorituksista ja saavutusyrityksistä  Jumalan puoleen. Silloin Jumala itse kurottuu ihmisen puoleen ja sanoo, että "minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun". 

Armorikasta  sunnuntaita!

ja ihan arkipäiviinkin samaa...

Konttinsa ja koiransa kanssa...

En tiedä, onko tämä se sama muinainen matkailija*, joka jo aiemmin samoilla alueilla oli, mutta silloin  katseli maisemaa vähän eri suuntaan. Nyt on koirakin mukana. Ehkä hän tykästyi näihin maisemiin; ei liikaa ihmisiä ympärillä ja kulkuyhteydetkin hyvät, kun kerran veneellä jokea myöten pääsee. Ja kalaa saa vesistöstä ruoakseen.  Ja voihan sitä tietysti ansalankoja viritellä korpeen, niin saa vaihtelua sapuskaan. 

Nykyään notkoissa on soita. Ja niitä Lieksankin alueella on runsaasti. Monet isot suot on varmasti aikoinaan olleet järviä. Monesti katselen niitä, ja niiden lähellä olevia paikkoja miettien, millaisia kulkijoita entisillä rannoilla on vesille katsellut. Täällähän on myös kivikoita, joiden sanotaan olevan muinaisrantoja. Jotkut niistä ovat paljon korkeammalla kuin vedenpinnat  nykyisin.

---

* Se aikaisempi muinainen matkailija oli kuvitettuna tämän  blogin jutussa viime kesäkuussa.