Kun tuttu leskiäiti tuli hänen puheilleen...

Eräs tuttu rouva tuli pyytämään apua tutulta mieheltä. Mies oli profeetta, nimeltään Elisa. Nainen kertoi että hänen miehensä oli kuollut, ja nyt velkoja aikoi ottaa naisen pojat orjikseen! Elisa mietti ääneen, että mitä voisi naisen hyväksi tehdä? Sitten hän keksi kysyä, mitä naisella talossaan oli? Nainen vastasi, ettei ollut muuta, kuin pullollinen ruokaöljyä... Elisa sanoi naiselle, että tämä menisi nyt pyytämään naapureiltaan lainaksi niin paljon tyhjiä astioita kuin suinkin vain voi. Sitten naisen piti sulkeutua kotiinsa poikiensa kanssa. Hän käski naisen kaataa siitä hänellä olevasta öljypullosta niihin lainattuihin astioihin... 

Nainen meni, ja teki työtä käskettyä. Pojat ojentelivat hänelle aina uutta astiaa öljyä varten. Lopulta astiat olivat täynnä. Nyt nainen kysyi vielä yhtä astiaa, mutta ei  ollut enää yhtään tyhjää. Siihen loppui öljyn tulokin.

Nainen lähti kertomaan profeetta Elisalle tapahtuneesta. Elisa neuvoi naista, että tämä myisi öljyn ja maksaisi saaduilla rahoilla velkansa pois, ja hänelle jäisi vielä rahaakin poikiensa kanssa elämiseen:)

Kertomus löytyy Raamattuun kirjoitettuna kohdasta: 2. Kuningasten kirja, luku 4, jakeet 1-7. Kun luin sen tänä aamuna, teki mieli yrittää kuvittaa se ruukkujen paljous. Enempi niitä olisi ehkä saanut olla, mutta kuva on mikä on.

Auton valoissa...

 

... pihasta lähdettäessä. 

Kuva tehty öljyväriliiduilla. Piirustuspaperina käytin kartonkia jonka pohjaväri oli vaaleanruskea. Se oli foliovuokien ostosta jäänyt kansipahvi:) 

Silminäkijöiden todistus

"Tämän me voimme vahvistaa todeksi, kaiken tämän, minkä hän teki Juudean maassa ja Jerusalemissa. Hänet he ripustivat ristinpuulle ja surmasivat, mutta Jumala herätti hänet kolmena päivänä ja antoi hänen ilmestyä - ei kaikelle kansalle, vaan todistajille, joka Jumala oli ennalta valinnut, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen kun hän oli noussut kuolleista." Apostolien teot 10:39-41  (v. -92 Raamatun käännös) 

"Hän käski meidän saarnata kaikelle kansalle ja todistaa, että juuri hänet Jumala on asettanut elävien ja kuolleiden tuomariksi. Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Apostolien teot 10:42-43 (v. -92 Raamatun käännös)

"mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti". Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." 1. Pietarin kirje 1:25 (vanhempi Raamatun käännös)

Pietari puhui näissä kaikissa jakeissa! Ensin roomalaiselle Corneliukselle - joka oli sotilas - ja hänen kodissaan kuulemassa olleelle väelle.  Sitten kirjeessään lukijoille. 

Keitto ilman lihaa... linssikeitto

Minä kyllä tykkään lihasta, ehkä eniten meillä. Mutta sattuneesta syystä - hinnannousuthan ne - niistä johtuen, lihaa tulee ostettua nyt todellakin vähemmän kuin ennen. Ja silloinkin kun ostaa, se ei välttämättä ole sitä, mitä mieluiten ostaisi, vaan sen mukaan mitä on vaikkapa alessa. Suosikkihan minulle oli aiemmin kevyt jauheliha, jossa oli sekä sikaa että nautaa molempia. Taisi olla puolet kumpaakin. 

Mutta nyt on tullut jotakin uutta lautaselle. Esimerkiksi linssikeitto. 

Tällaiset kuivat linssit huuhdellaan ensin.

- 2 1/2 - 3 dl kuivia linssejä (punaisia)

- 1 litra vettä

- 2 kasvisliemikuutiota

- (runsas) puolet 500 g:n purkista paseerattu tomaatti 🍅 (basilika- oregano)

- loraus ruokakermaa 

- ja mausteita halutessaan, joilla voi tarvittaessa vähän makua muokata, jos vaikka kermaa tulee laittaneeksi liikaa. 

Kun linssit on huuhdeltu, sitten vain keittelemään. Keittoaika n. puolisen tuntia. Nopea ja helppo ruoka. Ja meillä isäntäkin tykkää.

Tuollaisesta linssipurkista - ja noista muistakin aineista - riittää sopivasti kaksi kertaa keittoa keitellä  mainituilla ainemäärillä. Tai yksi isompi satsi kerralla. 

Tuota 7 lajin mausteseosta, jossa on paprikaa, korianteria, mustapippuria ainakin... minä tupsautin hieman keittoon lopuksi. Sillä olen säätänyt joitain muitakin ruokia, jotka ovat kaivanneet vähän jotain lisää:) 

Viisaudesta William Cowperin runossa: "Viisaus", perustuen Sananlaskuihin

VIISAUS    (Snl. 8:22-31)

Ennenkuin Jumala oli luonut vuoret,

tai hedelmärikkaat kukkulat kohottanut;

ennenkuin hän täytti lähteet,

jotka jokien juoksuja ruokkivat;

minussa Ikuisessa,

joka Ihmeellinen olen,

perusta ilon ei kulu milloinkaan.

Ja Viisaus nimeni on.

Silloin, kuin teltan asumiseen

levitti Hän taivaat laajalle,

ja läimäytti voimistumaan

valtameren mahtavat tulvat;

Hän painoin ja mitoin ne teki.

Ja Minä olin hänen kanssaan silloin:

Minä itse Isän ilona,

ja minun, miehen Poikana.

Niin Viisauden sanat havaitaan

Sinun kunniasi ja armosi,

Sinä ikuisesti rakastava

meidän arvottomuuteemme kiiruhdat!

Sinun armeliaisuutesi silmät katselivat meitä

ennenkuin tähdet nähtiin kaiken yllä;

sinun viisaudessasi on meidät tehty, 

ja kuolit puolestamme rakkaudessa.

Ja voitko sinä iloita

luotujesi kanssa kuin me, 

jotka näimme Sinut (ristin) puussa?

Käsittämätön ihme,

ja jumalallinen mysteeri!

Ääni joka puhui myrskyssä,

sanoi: "Syntinen, olen sinun!" 

(Käännökseni on tietenkin hyvin vajavainen, mutta runon alkuperäiset englanninkieliset sanat löytyvät netistä. Runon nimi on: Wisdom (ja sen ilmoitetaan perustuvan Raamatun Sananlaskuihin 8:22-31).

Tuon kauniin kynän sain muuten yhdeltä tyttäreltä jouluahjaksi. Tuollaisella olisivat varmaan Cowper ja Austenkin tykänneet kirjoittaa:) Siinä on van Goghin kaunis kuosi. 

Mutta itse olin netistä mainitun runon onkinut jo kesällä, ennen tuota kynää.

William Cowper ja Jane Austen vaikuttivat samoihin aikoihin; molemmat syntyivät 1700-luvulla ja kuolivat 1800-luvun puolella. Cowper oli Austenin suosikkirunoilija; Austenin tarinoissa on mainintoja niistä.

Löysin tuollaisenkin sivuston, jossa on juuri siitä, muun muassa:

https://www.thitherjaneausten.com/cowper-janes-favorite-poet 

"Ikä saa näkyä..." -juttu oli mielenkiintoinen luettava:)

Tuossa jutussa monet julkisuuden valokeilassa olleet/olevat naiset sanovat sen, mikä pitäisi oikeastaan olla luonnollisesti selviö, mutta käytännössä se ei sitä usein vain ole.  Me naiset varsinkin yritämme usein pyrkiä näyttämään mahdollisimman nuorelta - kuka enemmän, kuka vähemmän. Osin se johtuu siitäkin, että ympäristön paine voi vaikuttaa, toisaalta omat toiveet pysyä entisessä kuosissa.

https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000009292301.html 

Minäkin toissapäivänä mieluummin pistin virkkuuni nähtäviin mallinukke Reettan yllä, kuin niillä kuvilla, joissa härpäkkeet olivat nähtävissä omien kasvojeni lähellä... Kasvojen, jotka ovat saaneet monenlaista jälkeä kuluneiden vuosien aikana: on suupielen syvät punaiset juonteet kuin rotkot, kuin myös sairauden tuomia jälkiä vuosien takaa sekä uudempiakin sitä sorttia. Ikä ja elämän jäljet saa näkyä...

Hyvää tätä päivää itsekullekin🙂 

---

Tästä pääsee näkemään  virkkuuprojektin seuraavaa vaihetta: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/01/jos-ei-tule-jakkuatulee-liivi.html

Alkuna tälle vuodelle - kuin siunaus tai rukous

"Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä." Luuk. 1:74-75 KR-92

Mieleeni tuli tänään tällainen jae. Alkuun en edes olllut varma, oliko se jae, vai kenties joku rukous jostain jäänyt mieleen. No, netistä asia selvisi, että jae Raamatustahan se oli; Sakariaan kiitosvirrestä. Oli taannoin luetusta jäänyt mielen sopukoihin. Ja nyt niin hyvältä tuntui se, että halusin kirjoittaa sen muistiin vihkoon. Ja vielä valokuvan virkaa tekemään tällaiseen kalenteriin.🌟

---

No hupsista, olin kyllä toiseen blogiini tämän laittavinani... No, pitääpä sitten laittaa se vielä vaikka sinnekin, sillä tämä saakin nyt olla täällä, kun se kerran tänne tuli.

Juustovormu-härpäkkeet Reettan harteilla

Olen nyt saanut tehtyä kaksi etukappaleiden yläosaa ja takakappaleen yläosan (jos tästä siis joku jakku joskus tulee). Ompelin tehdyt kappaleet olalta kiinni toisiinsa. Nyt ei tarvi enää kiehkuroita virkata, ja johan niihin ehdinkin kyllästyä. Mutta jos tästä jakkua aion, niin minun pitäisi tuolla raidoitusvirkkuulla tehdä muut puuttuvat osat. Hieman hirvittää, että kuinkahan onnistuu noihin tehtävien alaosien mitoitus, että ne saa sitten kohdistettua jo tehtyihin osiin siististi... Nimittäin jo noissa oli ongelmia, sillä virkkuukäsialani on niin epätasaista ja löysää; alkuun oli ollut kireämpää ja lopussa hyvinkin löysää. Kappaleet oli aika muotopuolia ja niiden raidoitukset piti kuitenkin sovittaa oikeisiin kohtiin. No, venytin ja tiivistin, niin sillä ne jotenkin saatiin paikalleen. Ei näyttäisi kovin haittaavan nyt. Mutta mitä tapahtuu, jos ja kun, joskus tuota pestään? No, se on sen ajan asia sitten.

Jos minua ei huvittaisikaan enempää tehdä tätä, niin tuota voisi käyttää vain tuollaisena hartiakoristeena, jos laittaisi eteen solmintanyörin. Tai voihan sen kiinnittää vaikka jollain soljellakin.

Sovitin minä sitä itsellenikin... 

Tämän vuoden viimeisenä aamuna...

Kirjoitin ensin vihkoon, sitten toisen blogini puolelle sen vihkotekstin. Se oli siitä, kuinka höhlästi minäkin usein ajattelen sitä,  miten olla Jumalan lapsena... 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/jumalan-lapsena.html

Ef. 3:14--17

Auton valot pimeällä metsätiellä

Eilisiltaisen kauppareissun näkymästä, kun oltiin jo melkein kotona.

Kuva on tehty ruskealle paksuhkolle paperinpalalle, joka oli kyllä ihan suora, mutta mieluiten tykkää asettua kaarevaan olotilaan heti kun mahdollista. Olisin käyttänyt mieluiten valmiiksi  mustaa taustaa, mutta ei sitä nyt ollut tähän löydettävissä. Väreinä käytin öljypastelliliituja.

Kuva on tosi pieni kooltaan, noin kännykän kokoinen, vain hieman kämmentä suurempi. Kuvissa se saa ikäänkuin toisen mokoman lisää mittaa, kuvastuessaan kiiltävältä pinnalta. 

Jouluaatto - aatto juhlista jaloin?

Niinpä niin, se on nyt. Eikä nytkään ole täällä kotona niin valmiina paikat juhlaan kuin olin toivonut ja aikonut. Kaikki jää aina kesken; sekin minkä tietää jo alunalkaen monin tavoin vajaaksi siitä, mitä haluaisi.

Mutta ehkä se voi opettaa meille jotain tärkeää: meistä ei ole täydellistä tekemään, vaikka kuinka toivoisimme ja yrittäisimme. Vaikka saisimme kaikki näyttämään täydelliseltä, löytyykö ihmistä, jolla ei olisi mielensä sopukoissa yhtään asiaa - joka mieleen pulpahtaessa ainakin vähän rikkoo sitä kenties saavutettua rauhan tunnetta? Mutta vaikka joku sanoisikin sellaisen rauhan tunteen saavuttaneensa, tunne ei ole sama kuin rauha. Todellinen rauha, kaiken ristiriitaisuuden ja keskeneräisyyden tunteiden keskellä on isommissa käsissä: Jeesus syntyi - ja kuoli - ja myös nousi taivaaseen, ollakseen meidän todellinen rauhamme! Ikuisesti kestävä ja täydellinen. Hänessä sovitettiin kaikki, mikä meissä on rikkonaista ja epätäydellistä suhteessa Jumalaan. Jeesus maksoi syntiemme hinnan, kärsi rangaistuksemme. Olemme sovitetut Jumalan, Isämme, kanssa sen vuoksi. Jeesus on isoveljemme... 

Se levottomuus meissä kuvastaa juuri sitä, että me jokainen kaipaamme taivaallista - taivaallista rauhaa. Todellinen rauhan juhla tulee kerran olemaan taivaassa, jonne kaikki ovat kutsutut! Mutta moniko ottaa sen kutsun vastaan? Moniko haluaa vain yrittää itse, omin voimin sitä saavuttaa, jolle oli jo aikoja sitten varattu osaavampi tekijä, ja joka jo tehtiin valmiiksi asti. Sinullekin.

Kiitos Jeesus, kun tulit rauhaksemme, ja lupasit valmistaa meille kodin sinne, missä sinä olet!

---

Miksi ihmeessä me muuten juhlimme joulua jo aattona, kun varsinainen joulupäivä on vasta odottamassa? 

---

Tässä minun juhlava kuivakakkuni, jonka eilen illalla uunista vetäisin... Kyllä huomaa, ettei ole tullut pitkään aikaan leivottua. Maailman helpoimman kakun, piimäkakun, jossa vain aineet piti sekoitaa tietyssä järjestyksessa, onnistuin möhlimään jopa kahdella tavalla. Olin olevinani nyt tarkka, ja silti huomasin kakun jo uuniin lykättyäni, että siirappipullo nököttää pöydällä pitelemättömänä. No, äkkiä kakku uunista ulos, ja sekoitetaan siirappi siihen... No sitten se toinen moka. Käytin vanhaa keittokirjaa, sellaista joka on 60-luvulla ollut uusi. Ihan ok muuten, mutta koska vuokani ei ollut sitä aikakautta, minun olisi pitänyt muistaa laskea uunin lämpötila 175 asteeseen 200 asemesta... 

Onneksi on kotona parempien tekijöiden kakkujakin, kun eilen kaupasta ostettiin jotain:)

Nojatuolin käsinojien parsintaa jämälangoilla

No olisi sitä tietysti muutakin tekemistä nyt juuri ollut kuin tämä. Mutta kun haluttiin ottaa tämä nyt vuosien jälkeen käyttöön, niin piti sille jotain tehdä. Uuden kankaanhan  tämä tarvitsee, mutta nyt  parannellaan näin tämän ulkoasua. Istuimelle riitti torkkupeitto, mutta pahimmat on juuri nuo käsinojat. Ennen korjausta tältä näyttivät.

Mutta nyt ei ainakaan risat nyt roiku, vaikka hommaa muuten onkin syytä jatkaa jonain hetkenä.

Voi, miksi en aiemmin tehnyt tällaista, olisin päässyt helpommalla! Alkuun tämä oli ihan kivaakin puuhaa, mutta vähempikin olisi riittänyt. Nyt on molempien käsinojien pahimmat kohdat korjailtu, mutta hommaa voisi jatkaa joskus joulun jälkeen paremmalla ajalla.  Mieluiten tietysti uusi kangas tähän.

Tämä tuoli on ollut ollut kovassa käytössä aikanaan meilläkin, mutta meitä ennen isännän suvulla vuosikymmeniä. Perintötuoli siis:)

Reetta sai hetkeksi pienen taidetuokion...

Meillä on ollut kaaoksenkesytystä, eli tavaroita on siirrelty, että olisi joulun aikaan siistimmän näköistä. Mallinukke Reetta siirrettiin eilen siinä touhussa pikkusohvaan istumaan ja saa siinä vähän aikaa katsella paria taulua. Reetta muuttaa kuitenkin jouluksi  eteiseen. 

Enkelikellon kokosin

Polleasti ajattelin, että nyt tämä sujuu... Mutta niin vaan kävi, ettei se osien asettelu ensikerrasta oikein nytkään mennyt:)  Kun lopulta olin saanut muka kaiken melkein laitettua, rupesin katselemaan, että hetkonen, mihinkäs minä ne enkelit ripustan? Oli jäänyt vielä kyseinen osa pöydälle. Mutta nyt  on rakennelma koottu. Ja olipa vielä kynttilöitäkin siihen, yllättäen ihan täysi paketti jopa. 

Olisin halunnut äänen kanssa, mutta ei noissa valitettavasti mitään kuulu. Oli jäänyt se äänitys laittamatta päälle. Mutta  näkyy liike sentään. 

Se oli järisyttävä unesta herääminen!

 "Illalla on itku vieraana, aamulla ilo." 

Joosef oli illalla mennyt nukkumaan ahdistuneena; kuinka selvittää tilanne Marian suhteen? Eihän hän voisi ottaa häntä vaimokseen, sillä Maria odotti lasta, joka oli jonkun toisen! Ja kaiken lisäksi Maria oli sepittänyt outoja juttuja asiasta, eikä myöntänyt olleensa uskoton hänelle. 

Mutta tuli yö. Yht'äkkiä Joosef näkee unessa enkelin. Enkeli ilmoittaa hänelle:

"Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." Matt. 1:20-21 KR-92

Sen täytyi olla järisyttävä unesta herääminen, kun Joosef aamulla tajusi, ettei se ollut tavallinen; pelkkä uni, vaan enkeli oli ilmoittanut hänelle totuuden! Lapsessa täyttyisivät profeettojen aikanaan ilmoittamat asiat, ja hänet oli valittu olemaan lapselle isänä. Ja hän todella voisi ottaa Marian vaimokseen. Maria oli puhunut totta. 

Jouluinen "koristeleipä"

Meillä oli jäänyt pakastimeen yksi taikina, josta en enää oikein muistanut millaisia juttuja siitä oltiinkaan tehty*. Tavan leipiä ne eivät kuitenkaan olleet. No päätin kuitenkin ottaa sen nyt pakastimesta ja paistaa leiväksi. Painelin taikinan littanaksi pellille. Sitten sain päähänpiston ruveta siihen veitsenkärjellä jotain jouluista aihetta tekemään; tähti, talli, seimi, Maria ja Joosef Jeesus-lapsen kanssa ja vielä eläin  siihen viereen.

Kun kerran tehdään pipareita koristeeksi, niin mikseipä voisi joskus leivänkin tehdä.  Jeesus muuten sanoi olevansa elämän leipä. 

Paistamattomana leipänen oli tällainen:

---

*  Taikina oli ollutkin pizzataikina, muistutti sen tekijä minua.😀 

Mutta vaikka tuo nyt oli pizzataikinaa, ja leivästä tuli uunissa kova kuoreltaan, uskaltautui joku sitä leikkaamaan  ja sitten toinenkin:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/taikina-ja-leipa.html 

Niin arkista...

Jos kiinnostaa tämänaamuinen kirjoitus toisessa blogissani, niin tuosta sen näkee. Kuin myös sen, mistä arkisesta todellisuudesta meillä se kirjoitus alkunsa sai.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/12/mika-pettymys-mutta-jumalalla-on-omat.html

Yhtenä aamuhetkenä loikoilin vielä sohvalla, ja siitä käsin kuvan nappasin. Nuo valot on ilo! 

Yllättäen tulleena - ja odotettuna

"Jeesuksen nähdessään kaikki joutuivat hämmingin valtaan. He riensivät hänen luokseen ja tervehtivät häntä." Markus 9:15  KR-92 

"Jokainen yritti väentungoksessa päästä koskettamaan häntä, sillä hänestä lähti voimaa, joka paransi kaikki." Luukas 6:19 KR-92 

---

Ja mitäpä minä eilen  löysin yllättäen? Mainion kakkuohjeen, jota kiinnostaisi kokeillakin jonain hetkenä:

https://kotiliesi.fi/ruoka/kuivakakku-jonka-ainekset-ovat-peraisin-raamatun-jakeista/

https://kotiliesi.fi/resepti/raamattukakku/  

Aamun pimeää

Eilisaamuisia kuvia. Ja kolattavaa oli tullut taaskin yön aikana vähän lisää. Postilaatikollekin (lähes puolen kilometrin  päähän) pitää mennä lumitöihin, ettei postinjakajan tarvi  hangessa koikkelehtia.  Ja oman tien joitakin kohtia pitäisi kohennella,  ettei auto juuttuisi sellaisiin kohtiin, joihin on jäänyt lunta vähän enemmän. Mutta kun nykyään ei yhtään huvittaisi lumityöt. Ei vähääkään.  Kun ei huvittaisi edes mennä ulos. Ehkä sitten, kun aurinko ja lämmin sinne taas houkuttelee. Mutta eipä voi jäädä niitäkään odottelemaan.

Talvinen näkymä

Tämä sai alkunsa näkymästä Lieksan lähellä jokin aika sitten. Minun versioni nopeasti  ohiajetusta näkymästä.