Pieni askartelu: kirjoitusalusta kauppalapun kirjoittelua varten kaupan lehden kannesta

Tein tämän Pirkka-lehden kauniista kansikuvasta. Leikkasin sopivan pieneksi, jotta ei vie pöydällä paljon tilaa, mutta kauppalapun kirjoittamiseen sopii. Homma oli eräänlainen palapeli, koska en halunnut siinä olevan mitään tekstiä. Siispä siinä onkin yhdeksän palaa kirjainten päällä. Ne yritin leikata mahdollisimman hyvin kokonaisuuteen piiloutuviksi. Kaiken päällä on kontaktimuovi ja alla jostain pakkauksesta jäänyt kartonkipala.

Nyt se voi olla pöydällä valmiina sitä varten, kun joku kaupasta tuotava tulee mieleen. Ja kuva  ilahduttaa katselijan silmää:)

Tein joskus samalla tavalla hieman isomman kirjoitusalustan, jossa oli pajunkissoja. Tykkään siitä edelleen, mutta kaipasin vielä pienempää pientä lappusta varten. 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/04/pajunkissoja-ja-postiasioita.html

Parsinta johon oli ollut nihkeätä ruveta aiemmin

Pörrösukat, joihin oli ehtinyt tulla jo isot reiät kumpaankin sukkaan. Niiden korjaamista oli minulta pyydetty. Nyt vasta otin sen tehdäkseni. Onneksi löytyi kotoa melkein saman väristä villalankaa, kun toivoin ettei parsimus olisi kovin erottuva. Nyt homma oli melkein kivaakin, kun näki sukkien tilan kohenevan🧦🙂

Ruut lähti kotimaastaan - koska Jumala oli suunnitellut sen kuvion...

Paluumuuttaja Noomi tuli takaisin kotimaahansa vain miniä - maahanmuuttaja Ruut, mukanaan.  Noomi oli aikanaan muuttanut toiseen maahan perheensä kanssa. Mutta häneltä oli sitten kuollut siellä mies ja kaksi poikaa, jotka olivat jo olleet naimisissa. Toinen miniä jäi kotimaahansa, mutta toinen halusi ehdottomasti tulla anoppinsa myötä tämän kotimaahan.

"Mutta Ruut sanoi: "Älä pakota minua eroamaan sinusta ja lähtemään luotasi. Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani." Ruut 1:16 KR-92

Ihmettelen tuota Ruutia. Hän lähtee anoppinsa kanssa, vaikka hän olisi voinut palata oman äitinsä luokse. Sillä äiti hänellä oli vielä elossa, koska Noomi sanoi vähän aiemmin miniöilleen Orpalle ja Ruutille: 

"Noomi sanoi miniöilleen: "Palatkaa kumpikin äitinne luo. Olkoon Herra teille hyvä, niin kuin te olette olleet hyviä vainajiamme ja minua kohtaan. Kunpa te Jumalan avulla saisitte molemmat uuden miehen ja löytäisitte turvan ja onnen hänen kattonsa alla. Hän suuteli heitä, mutta he puhkesivat itkuun ja sanoivat: "Ei, me tahdomme, että sinä viet meidät kansasi luo." Ruut 1:8-10 KR-92

Ja vielä muutenkin Noomi yritti saada miniöitään lähtemään takaisin omien äitiensä luokse. Vihdoin Orpa kuunteli Nooomin vakuutteluja ja hän lähti, kun oli hyvästiksi suudellut anoppiaan. Voi kuvitella, että siinä itkettiin puolin ja toisin.

Mutta Ruut! Hän ei suostunut eroamaan anopistaan. Hän piti päänsä ja aikoi vakaasti lähteä Noomin kanssa maahan, joka oli hänelle vieras. Vain kuulopuheina se hänelle oli tuttu. Hänen miehensä oli siitä varmasti kertonut, samoin anoppi Noomi. Se oli kertomusten perusteella herättänyt Ruutin halun nähdä maa. Ja kenties Ruutin miehellä ja Noomin perheellä ylipäätään oli ollut palava halu palata kotimaahan olojen parantuessa. Mutta nyt palaamassa oli vain Noomi miniänsä kanssa. Mutta kaiken takana oli Jumalan suunnitelma...

Ruutista tuli uudessa kotimaassaan Boasin vaimo, ja hän sai pojan. "Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka antoi sinulle sukulunastajan. Tulkoon poika kuuluisaksi Israelissa, antakoon hän sinulle uutta voimaa ja olkoon hän vanhuutesi turvana, sillä hänet on synnyttänyt miniäsi Ruut, joka rakastaa sinua ja on sinulle enemmän arvoinen kuin seitsemän poikaa." Noomi otti pojan syliinsä, ja ja hänestä tuli pojan hoitaja. Naapuritalojen naiset kuuluttivat pojan syntymää ja huusivat: "Noomi on saanut pojan." Poika sai nimekseen Obed, ja hänestä tuli Daavidin isän Iisain isä." Ruut 4:14-17 KR-92

"Salmalle syntyi Boas, Boasille Obed, Obedille Iisai, Iisaille syntyi Daavid." Ruut 4:21-22 KR-92

Ruutista tuli äiti vasta tässä uudessa kotimaassaan, toisessa avioliitossaan, kun hän ja Boas saivat pojan. Poika - Obed - tuli olemaan tulevan kuninkaan, Daavidin, isoisä! Maahanmuuttaja Ruut oli siis tulevan kuninkaan isoisän äiti! Ihmeelliset on Herran tiet. Noominkin elämä oli Jumalan suunnitelmissa, vaikka hänen elämässään oli ollut paljon surua. Hänen mukanaan tuleva kuninkaan esiäiti maahan oli tullut.☀️

Jeesus - totuus, jota tarvitsemme

"Jeesus sanoi heille: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6  

"Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;" Joh. 8:31

"ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi " Joh. 8:32

"Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi." Joh. 8:36 

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen" Ef. 6:13 KR-92

 "Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan" Ef. 6:14 KR-92 

Jumalan armo kasvattaa meitä, kuin puutarhuri kasveja...🌱☀️💦❤️🙂 

"Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa." Titus 2:11-12 KR-92

Sellaisia ...

Joku tuumi ettei usko, ennenkuin näkee... naulan  jäljet käsissä ja jaloissa. No, hän sai nähdä ne. 

Mutta niille, jotka eivät ole nähneet, sanottiin, että autuaita ovat, jotka uskovat  vaikka eivät näe.

Joku kielsi tuntevansa sitä miestä.... vaikka oli ollut hänen lähimpiään. No häneltä kysyttiin: rakastiko hän yhä? Rakasti hän! 

Joku halusi kaikki Jeesukseen uskovat telkien taa... ja vielä pahempaakin. No, hänelle ilmestyi juuri se, jota hän inhosi - ja kutsui hänet palvelukseensa! 

Sellaisia... uskovaisia, ja  monenlaisia muita on aikojen saatossa kutsuttu palvelukseen. Niin kutsutaan meitäkin. Joten sopii hyvin suostua, vaikka ei kokisi itseään sopivaksi.

Mainitut olivat apostoli Tuomas, apostoli Pietari, sekä Paavali.

Jeesus huusi ristillä viime sanoikseen: "Se on täytetty". Mikä oli täytetty? No se hänen työnsä maan päällä, se, jota varten hän tänne syntyi: Hän tuli täyttääkseen kaiken meidän puolestamme! Sen vuoksi hänellä on varaa kutsua meitä epätäydellisiä, suorastaan kelvottomia, palvelukseensa.

Rohkaiseva, lohdullinen katseluvinkki!

Tämän uskaltaa katsoa hänkin, joka kokee itsensä aivan mahdottomaksi Jumalan edessä: 

https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumalan-rakkaus-ylittaa-ihmisen-mahdottomuuden_p84736/

"Rakastaakseen sinua, Vapahtaja ei tarvitse muuta syytä kuin sen, että sinä olet hänelle valtavan rakas ja tärkeä ihminen." Ajatus poimittu ohjelmasta.

Ohjelman kesto 20 min. Se on myös tekstitetty, joten sitä voi halutessaan katsoa vaikkapa ääettömästi, jos sellainen olisi tarpeen. 

Erikoinen kuva, ja mistä sen aihe on peräisin...

Jumalalalla on ihmeelliset keinot, joita Hän voi niin päättäessään käyttää kenen tahansa hyväksi, milloin tahansa. Minua puhutteli aikanaan kirjassa Siperian kierros, inkeriläisen Juho Punkan elämäntarina. Hän joutui selliin, jossa oli vaarassa paleltua kuoliaaksi ilman vaatteita jäisessä sellissä, jossa oli lattialla vettä polviin asti. Jumala kuitenkin otti hänet aivan taivaallisiin näkymiin ja tuntemuksiin siinä kaiken sen kauheuden keskellä.

 Se tuli aamulla mieleen, ja sen kohtauksen halusin yrittää kuvittaa.

"Juho pani silmänsä kiinni ja rukoili hampaat kalisten. - Ota minut täältä, ota minut täältä, Juho rukoili.... Ensiksi Juho tunsi, että lämmintä virtasi häneen..." 

"Avattavan oven kitinä oli ensimmäinen merkki, josta Juho havaitsi olevansa vankisellissä.... Juho ihmetteli häntä pois hakevien miliisien ällistynyttä ilmettä kun he katsoivat häneen...."

(Ylläolevat lainaukset kirjasta Siperian kierros/Olavi Eskola. Kirjaa näkee netistä.)

Kyseinen kirja oli minulle nuorena merkittävä ainakin kahdella tavalla. Ensimmäinen asia siinä oli se, että sain siitä rohkaisua omaan epävarmaan pähkäilyyni uskoon tuloon liittyen. Minulla kun ei ollut mitään tiettyä päivää nimetä, jolloin olin lähtenyt taivastielle, niin se kaihersi. Mutta tuossa kirjassa juuri tuo Juho Punkka olikin sellainen tapaus, ettei hänelläkään ollut mainita sellaista. Hänestä sanottiin jotenkin siihen tapaan, että hän oli imenyt sen itseensä jo äidinmaidossa:) Ja uskossa hän totisesti oli!  

Toinen seikka kirjasta, joka erityisesti on jäänyt mieleen, on juuri se yksi Juhon monella tapaa järisyttävä vankisellikokemus, kun hänet oli ilman vaatteita pistetty jääkylmään selliin, jonka lattialla oli jääkylmää vettä. Juho mietti, miten hän selviää siitä hengissä. Sellissä oli kuitenkin joku rautatanko, jonka päälle Juho onnistui itsensä kampeamaan. Siinäkin oli kauhea olla jäisessä sellissä. Mutta hänetpä siirrettiin taivaallisiin kokemuksiin sen kauhean sellissä olon aikana. Sen avulla hän selvisi. Ja sitä vankilan väki ihmetteli tullessaan häntä sellistä hakemaam, että Juho näytti niin oudolta niissä olouhteissa... 

Harmi, että minulla on nyt se kirja jossain varaston syövereissä, jotta olisin kuvaa miettiessä voinut sen sanallisen kuvauksen siitä tarkistaa, kun hänet taivaallisiin kokemuksiin siirrettiin siitä kamalasta vankisellistä. Kuva on nyt sitten minun näkemykseni tilanteesta, jollainen se olisi voinut olla.

---

Olin kirjoittanut tästä myös v. 2017. Siitä sain sentään tähän nyt nuo yllä olleet lainaukset sellikohtauksesta otettua:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2017/06/voisinko-minakin-muistaa.html

Seurataan Isää ja Poikaa

He kutsuvat meitä  mukaansa. Kutsuvat lepäämään, ja tutustumaan heihin. (Ajatus erään yön unesta alkunsa saanut. Siitä lisää alempana.)*

Nämä kaksi tapahtumaa puolestaan oli saman aamun luettavista kotoisin. Minulla tässä omin sanoin kerrottuna, mutta mainittu, mistä kyseinen tapahtuma Raamatussa löytyy:

Pietari luuli  näkevänsä näyn, kun enkeli kutsui häntä seuraamaan itseään, ja jopa availi hänelle vankilan ovia. Mutta se ei ollut unta, se oli todellista elämää, joka tapahtui juuri hänelle. Apt. 12:5-11

Joosuan edessä puolestaan seisoi mies, joka näytti niin tavalliselta, että hänen oli kysyttävä tältä, että oliko hän omia vai vihollisia. Ei ollut kumpaakaan niistä. Hän oli Herran sotajoukon päämies.  Joosua 5:13-15

*Olin nähnyt eräänä yönä unta, jonka mukaan esittelin asuntoani, joka siinä unessa oli jykevässä, remontoidussa talossa. Asunto ei ollut iso, mutta huoneet korkeat ja säilytystilaakin oli - korkeussuunnassa. Sitä huonetta oli tullut katsomaan yksi tai  kaksi henkilöä, rakennusalan ihmisiä. Asunto oli kuulemma hyvä muuten, mutta ikkunat; olivatko ne luotettavalla tavalla laitetut, kestäisivätkö ne? (Nämä ikkunat tuli uneen taatusti siitä, kun olin lukenut uusien talojen pettäneistä parvekelaseista.) Sitten minulle esitettiin kutsu niiden kahden toimesta, jotka olivat siinä isä ja poika. He kutsuivat vähäksi aikaa mökilleen lepäämään ja samalla myös tutustumaan heihin. Epäröin, mutta äitikin sanoi, että mene vaan. Erityisesti pojan kanssa voisimme paremmin tutustua ja jutella, tunsimme jo jonkin verran ennestään. (Tuohon tapaan unessa. Kun unta yritin muistella ja miettiä, mitä ja mistä sen ainekset on, osa oli tosiaan ihan luetusta, mutta siinä oli kenties muutakin. Tuli ihan mieleen ajatus Taivaallisesta Isästä ja Pojasta. "Ikkunoissa", joilla heitä katson, voisi olla kohennettavaa. Eikä parempi tutustuminenkaan heihin olisi pahitteeksi...❤️☀️

Saksitaan vaatteisiin uutta ilmettä

Yleltä luin taannoin aiheeseen liittyvän Strömsö-jutun: https://e.fi/aihe/a/20-10005505. Mutta eilenpä touhusin itse senkaltaista hommaa, kun silppusin yhden lapsilta jääneen, kokoa 128/134 olevan topin itseäni varten "hihattimeksi". Kaipasin jotain sopivanväristä käsivarsien lämmikettä vaalean mekon ja viininpunaisten sukkahousujen  kanssa käytettäväksi. 

Topista tuli käytettyä helma ja selkäosa. Topin alaosa muuttui hihoiksi. Ja koska toppi oli niin pienikokoinen, oli minun käytettävä topin selkäosaakin hommaan. Siihen kiinnitin hihoiksi tulevat osat. Isommasta topista tehdessä olisi varmaankin riittänyt pelkkä hihakappaleiden toisiinsa kiinnittäminen.

Mutta alkuun pääsee tosiaan pelkillä saksillakin, ei ole pakko välttämättä ommella yhtään mitään. Olen itsekin jonkun verran harrastanut sellaista. Vuosi sitten olin pitkähihaisen t-paidan muuttanut hapsulliseksi trikoojakuksi: (sama mekkokin näkyy  olevan joissakin jutun kuvissa:)

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/10/silppusin-pitkahihaisen-puseron.html

Ja jos hiukan vielä ompelee lisäksi, niin voi tulla tämmöisiä kuin tämä aiemmin tehty, että sukkahousuista sain puseroon pitkät hihat:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/03/sukkahousuista-puseroon-hihat.html

Siinä ne lapset niin luottavaisena on

Tämä kesken jäänyt piirustus osui eilen käsiini muiden tekeleiden seasta.

Sitä katsellessani minua ihan huvitti tuo kuvan tilanne: Lapset on niin luottavaisena tulleet Jeesuksen luokse. Pienin siinä hymyilee niin leveästi, eikä vierasta yhtään. Pieni poika innoissaan esittelee Jeesukselle hienoa venettään, ja isompi tyttö siinä Jeesuksen käsien suojassa iloisena on. Kunpa mekin samalla tavalla - lapsen luottamuksella, uskaltauduttaisiin Jeesuksen luokse☀️ Jeesus otti mielellään lapsia vastaan, vaikka toiset aikuiset yrittivät estää lasten tulemista muka häiriötekijöinä. Jeesus kuitenkin sanoi, että antakaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä. Me isot lapsetkin saadaan mennä hänen luokseen. Jeesus sanoi niinkin, että sitä joka hänen työnsä tulee, hän ei heitä ulos. Vastaanotto on siis varma hänen luokseen tulevalle. Hänelle voi puhua sydämensä asiat vaikka heti♥️ 

---

Toisen blogini juttu siitä, miten rakkaita ja tärkeitä lapset Jeesukselle ovat!:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/10/lapset-ovat-jeesuksen-sydamella.html 

Pykäläkorven syyskuu

 

Eiliseltä kävelyltä noukittu aihe... Kävellessäni harmittelin, kun ei tullut otettua kameraa mukaan, kun oli niin ihanan näköinen tienvieruskoivikon värivaihtelu:)

Kertakaikkiaan... meille!

Muutama aamu sitten tulin miettineeksi tuota sanaa, kun mieleen tuli se ajatus, että Jeesus kertakaikkiaan otti pois syntimme. En liene aiemmin ajatellut, että sanassa on kaksi osaa, jotka yhdessä muodostavat vahvan sanan: kerta ja kaikkiaan. Jeesus teki sen yhden ainoan kerran, kun kuoli synnittömänä meidän kaikkien puolesta. Se on sellainen lahja, kuin kuolemaantuomitun puolesta meneekin joku toinen henkensä antamaan. Se annettiin meille! Jokainen halukas saa ottaa vastaan sen arvolahjan! 

Harmi vain, että usein me  emme  osaa oikein uskoa ja luottaa siihen, ja arvostaa sitä, kun emme olleet itse paikanpäällä näkemässä sitä kaikkea... Asia ei silti siitä muutu, vaikka se on tapahtunut meidän silmiemme näkemättä. Paikalla on ollut kyllä runsaasti muita silminnäkijöitä ja niistä asioista on kirjoitettu muistiinpanoja. 

Kirkastakoon nyt kuitenkin päiväämme ajatus siitä, että syntimme on jo kannettu ristille Jeesuksen toimesta, ja sen lahjan saa itselleen ottaa jokainen joka vain haluaa☀️

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Johanneksen evankeliumi 6:29 

"... häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe ja riemuitsette  sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Pietarin kirje 1:8

Jeesuksen maan päällä ollessa oli vielä temppeli, jossa papit uhrasivat ihmisten syntien tähden joka päivä uhreja. Ja kerran vuodessa vielä ylimmäinen pappi meni sinne kaikkeinpyhimpään niin omien syntiensä kuin kansankin syntien tähden. Mutta nyt on Jeesus.

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle." Room. 6:10

"Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi  Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä." Hebr. 7:27

"Hän ei tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen." Hebr. 9:12

"Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu." Juud. 1:3

---

Tässäpä vielä hyvin lohdullinen kirjoitus pastori Mika Tuoviselta:

https://mikatuovinen.net/taysin-armahdettu-ja-samalla-haavoitettu-jumalan-lapsi/

Ilmaisten linja-autokyytien perjantai eli "Auton vapaapäivä 2023"

Tämä tieto ja tilanne tuli minulle aivan yllättäen tyttärien toimesta. Näitä on ollut kuulemma ennenkin, mutta jos olen kuullut, niin ohi on mennyt tai tehokkaasti unohtunut. Näitä on ollut eri kaupungeissa, ja Joensuun seudulla ns. Waltti-liikennealueen kuntiin suuntautuva liikenne kuului siihen, kuten esim. Lieksa. 

https://jojo.joensuu.fi/-/waltti-bussilla-paasee-maksutta-perjantaina-22-9-2023:

Päätin sitten mennä tyttöjen mukana kun kerran kysyttiin, vaikka valmistautumisaikaa ei jäänyt juurikaaan. Tytöt kun tulivat koulusta kotiin, niin puolentoistatunnin päästä piti olla uudestaan linja-auton kyydissä. Mutta minä kun olin sitä alkuillan lähtöaikaa ja myöhäistä paluuta vähän miettinyt ja huomannut, että Joensuun keskustassa esim. Kauppakeskus Iso Myy ja Sokos menevät jo klo 19 kiinni, niin tuumin etteihän siitä tule mitään... kun saapuisimme Joensuuhun klo 18 aikaan ja mainitut paikat olisi vain tunnin auki! Mitäs sitten tekisimme Joensuun pimeässä illassa, kun paluukyyti lähtisi noin klo 21? No lähdin sitten tyttöjen seuraksi kuitenkin. Sainkin huomata perillä, ja reissuhan oli ihan kiva ja virkistävää vaihtelua:)  Ruokapaikkoja ja kahviloita oli auki. Ja ehdittiinhän niitä ennen käydä vaatekaupoissakin katselemassa mitä kivoja juttuja olisi tarjolla. Ja käveltiinkin hieman kaupungin valoissa, varsinkin kun Ilosaaren kautta mentiin linja-autoa odottelemaan, vaikka toriltakin olisi päässyt. Mutta kun meillä oli sopivasti aikaa:)

Tässä kuvakierrosta reissusta.

Alkumatkaa ihan. Enpä vielä tiennyt, että ihan kiva reissu siitä tulee.

Alemmassa kuvassa tapahtui kuskin vaihto linja-autoissa. Joensuun suunnasta tulleen auton kuski tuli meitä kyytimään ja hän olikin meillä sitten iltamyöhällä myöskin palatessa. 

Uimaharjussa on pyramidi risteyksessä, ollut noin parikymmentä vuotta. Pomarkussakin on kunnantalon edessä.

Joensuun uusi hieno kauppahalli!

Kolme kulkijaa...

Kyllä oli kaunis valaistus! Napsin useita kuvia, koska voihan olla niin, etten toiste tuolleen kuljeskele Joensuun pimeässä illassa. 

Pitkät koivet - ei kun varjot☀️

Ilosaaren kaarisilta.

Oli ihanasti valaistut puut! Mutta pelottavaa oli hieman se, että molemmilla puolin kävelytietä oli synkeät vedet, ei mitään kaiteita...

Ja kohta kotiinpäin taas.  

Kuulin sellaisenkin tiedon, että jotkut olivat kuulemma matkustaneet aamulla toiseen suuntaan, eli lähteneet tutustumaan Lieksaan👍

---

Kiitokset haluaisin välittää kaikille asianosaisille jotka tällaisen päivän on mahdollistaneet!☀️

Pikkuruinen "pitsilehti" 🍃🍂

 

Tämä oli löytyi sienikiposta, kun perattiin tyttären kanssa kantarelleja, joita juuri metsästä tuotiin🌲

Rohkaiseva juttu erään ihmisen elämästä

Linkki Seurakuntalaisessa olleeseen juttuun miehestä, jota pidettiin toivottomana tapauksena: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/sodankylan-kaanaanmaassa-asuu-armahdettu-mies-ilman-uskoontuloa-olisin-tuskin-enaa-elossa/

Reissulaisena - ja pieni neuletyö, joka osoittautui luultua vaikeammaksi minun tehtäväkseni

Olen ollut kotoa poissa melkein viikon, mikä on sinänsä jo aika harvinaista. Ja se vasta erikoista onkin,  että me isännän kanssa oltaisiin eri paikoissa, koska yleensä olemme aina kaikkialla yhdessä. Nyt kuitenkin tulin tyttären perheen luo etelään pojan kyydissä ja isäntä jäi kotiin meidän nuorempien kanssa. Minunkin oli tarkoitus palata pojan kyydissä kotiin parin yön jälkeen, mutta täälläpä vielä olen. Olen saanut seurata vauva-arkea täällä. Joku päivä sitten kävimme tyttären kanssa kävelemässä läheisessä puistossa, toisena päivänä olimme koko perheen voimin kauppakierroksellakin.

Olin ottanut myös kotoa mukaani jo kotona aloitetun käsityön, jota olen sitten täälläkin tehnyt.  Kyseessä on pieni neuletakki noin 60 vuotta vanhasta kirjasta: Kodin neuvokki, neuleita nuorimmille. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut sen täällä valmiiksikin, mutta kyllä siitä kotiinkin jää tehtävää. Eilen jouduin purkamaan toisesta etukappaleesta sen, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. En ollut riittävästi tarkistanut, että kaikki olisi mennyt samaan malliin kuin toisessa kappaleessa oli.  No nyt onneksi on jo saavutettu se, mitä oli purettava eilen.

Mikä moka etukappaleissa...

Nyt näyttää paljon paremmalta:)

---

19.9.2023 Kotona kirjoitettua: Hohhoijaa... Huomasin joku päivä sitten, kun olin saanut tuon alemmassa kuvassa olevan keskeneräisen kappaleen valmiiksi, että pieleen meni taas! Silmukoita on ilmeisesti liikaa tuossa kuvion loputtua, eli ensimmäisen kuvan pieleen menneeksi luulemani, olikin ilmeisesti oikein... Nämä seikat selvisivät minulle, kun halusin kokeeksi harsia tehdyt kappaleet toisiinsa nähdäkseni miltä näyttää. No eipä näyttänyt hyvältä:(   Kaulaa varten ei olisi jäänyt juurikaan tilaa. Joudun siis nuo etukappaleet tekemään uudestaan tuosta kuvion viimeiseltä kierrokselta alkaen. 

No eipä olekaan hyvä noin...

Tämä vanhasta  kirjasta tekemäni pieni neuletakkiyritelmä ei mitenkään houkuttele uusiin kokeiluihin niin vanhoilla ohjeilla... koska näköjään tarvitsen nykyaikaisemmat neuleohjeet, jotta niistä tulee sitä mitä pitääkin🙄

Pastakastiketta ja piirakkaa

En ole mielestäni pitkään aikaan kokenut mitään onnistumisia ruoanlaitossa, mutta tänään sain vaihteeksi aikaan ihan hyvän pastakastikkeen☀️ Näistä aineksista, joita meiltä nyt kotoa löytyi, se onnistumisen  kokemus tekeytyi:

- 300 g possu-nautajauhelihaa ruskistin

- (suolaa/valkopipp. laitoin, ei varmaan tarvi)

- 1 lihaliemikuutio

- 390 g tomaattimurskaa (basilika/oregano)

- loraus vettä 🍅murskapurkin huuhtelusta

Mutta ei se eilenillalla pykäämäni omenapiirakkakaan ollut hullumpi, jonka tein 70-luvun lopun kouluvihkoni ohjeella. Näkyi olleen niitä ihan ensimmäisiä leipomavihon ohjeita, kun oli siinä toisena. Omenia olimme saaneet isännän siskolta. Piirakan ohje oli tällainen:

(Olin jo aikaa sitten suurentanut ohjeen tuplakokoon uunipeltiä varten.)

- 300 g margariinia

- 3,5 dl sokeria

- 5,5 dl vehnäjauhoa

- 4 munaa

Pinnalle: omenia, kanelia, sokeria

(Piirakkavuokaan tehdessä oli muut määrät kukin vihossa 160 g ja munia 2.)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita taikina matalaan voideltuun vuokaan. Laita pinnalle omenoita, kanelia ja sokeria. Paista 200 asteen lämmössä 20-30 min.

Meilläpä ei ollutkaan kaapissa kanelia. Sitä harmitellessani löysin kaapista strösselit, joilla sain vähän lisää väriä piirakkaan, joka muutoin näytti turhan kalpealta.

Piirakkahomma ei eilenillalla innostanut minua yhtään. Mutta rupesin siihen, koska tälle päivälle tarvittiin joku tarjottava kahvin kaveriksi. Meillä kun tänään kävi metsäalan mies metsää katsomassa🌲 Hänellä oli mukanaan kiva apulainen, joka oli karvaturri koira🐕.