Testamentti. Joko löytyi?

"Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja." Kirje efesolaisille 2:8 KR-92 

Ketkä saavat testamentteja ja niillä jotain? Ne tietenkin, joita joku haluaa muistaa, ja antaa jotakin. 

Jumalakin muisti meitä ja antoi meille jotakin. Kirjeessä hebrealaisille verrataan armosta pelastumista testamenttiin. Siellä sanotaan:

"Testamenttihan astuu voimaan vasta sen tekijän kuoltua; tekijänsä eläessä sitä ei voida koskaan panna täytäntöön." Kirje hebrealaisille 9:17 KR-92 

"Sitä varten Kristus on tullut uuden liiton välittäjäksi, että hänen kuolemansa vapauttaisi kaikki ensimmäisen liiton aikana tapahtuneista rikkomuksista ja että kutsutut niin saisivat heille luvatun iankaikkisen perinnön." Kirje hebrealaisille 9:15 KR-92 

Jeesus syntyi - ja kuoli - niinkuin varmaan jokainen, joka hänestä mitään on kuullut, tietää. Testamentti on siten pätevä. Sen sisältö on juuri tämä, että  uskon kautta Jeesukseen ihminen pelastuu;  iankaikkisesta kadotuksesta, sillä jokaisen ihmisen synnit johtavat siihen, mutta joka ottaa sen saamansa ja hänelle ilmoitetun perinnön vastaan, saa kaikkien väärintekemistensä  palkan sijaan  osallisuuden taivaaseen, jonne kaikki on kutsuttu.

Siellä saa tavata myös Jeesuksen, sen perinnönjättäjän. Sillä Jeesushan myös  nousi  kuolleista, esikoisensa sille. Kaikki kuolleet tulevat  nousemaan ylös aikojen lopussa.

Meitä jokaista tahdottiin muistaa perinnöllä, keitä ikinä olemmekin. Joko löysit sen testamentin piironginlaatikosta? "Etsivä löytää", sanotaan. Raamatussa sekin. 

Olisin toivonut osaavani jotenkin vielä selvemmin asian tuoda esiin, koska se on niin tärkeä. Itseasiassa mitään sen tärkeämpää ei olekaan, koska se koskee ikuisuutta. Haluan vielä korostaa sitä, että jokainen ihminen saa tulla Jeesuksen luokse, on hän millainen tahansa. Vaikka kokisi itsensä millaiseksi syntisäkiksi tms. tahansa. Jeesus tahtoo ottaa vastaan jokaisen luokseen tulevan. Ei ole niin suurta syntistä, ettei Jeesus luokseen tulevaa huolisi omakseen! Myös itsensä hyväksi ihmiseksi kokeva on yhtälailla Jeesuksen tarpeessa. 

Jeesukselle voi ihan omin sanoin puhua, ja pyytää omia syntejä anteeksi ja Jeesusta elämäänsä. Joillakin voi olla siinä suuret tunteet mukana, mutta vaikka et tuntisi mitään siinä, Jeesus tulee elämääsi silti. Usko ei ole ensijaisesti tunteita. Se on sopimus kulkea yhdessä.

Kassi, jonka sain

 

Tytär, vanhin heistä, ryhtyi yhtenä iltana yllättäen ompelemaan. Oli ensin kysellyt, onko minulla mitään kangasta. Löysin sitten harmaan kankaan, joka itseasiassa oli hänen joskus ostamansa, mutta jäänyt käyttämättä. Koristeluihinkin onneksi löytyi materiaalia. Syntyi kassi, joka sitten annettiin minulle! Tykkään tuosta kovasti!❤️

Tuossahan on tuo jae, jonka joskus talvitakkiinikin paikkana kirjailin:

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (siis joutuisi kadotukseen), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

Jeesus on sanansa mittainen - Löytyikö se?

Sain aihetta huokaista - kun omat puutteeni mieleen tulivat, että 

"Jeesus, sinä olet sanasi mittainen."

Me emme aina kykene siihen, millaisia aioimme ja halusimme olla. Mutta Jeesus on aina sanansa mittainen mies! Se mitä Hän sanoo, se pitää, ei jää puolitiehen tai vajaaksi.

Jesushan usein sanoi jotenkin näin: "Minä olen sanonut sen teille..." ja sitten jatkoi, etteivät kuulijat olleet kuitenkaan uskoneet. Kunpa meillä olisi ymmärrystä ottaa hänen sanansa todesta. Ja että meillä olisi sitä uskoa. Usein siitä ei meistä kyllä varmasti löydy oikein mitään merkkiä, koska Jeesus opetuslapsistaankin sanoi joskus, että jos heillä olisi ollut uskoa sinapinsiemen verran, he olisivat voineet tehdä suuria asioita! Uskosta voi kaiketi sanoa, että se on eräänlaista heittäytymistä; uskallusta johinkin, vaikka mitään ei vielä näy. Usko tähyilee jotakin, minkä aavistaa ja uskoo olevan olemassa.

---

Joko sinun postilaatikostasi on löytynyt tämä?

Meillä se oli eilen laatikossa. Minä vasta vähän vilkaisin, mutta isäntä ehti siitä lukea jo valtaosan ja tuumi jotenkin  niin siitä, että se oli hyvä. 🙂

---

Tässä vielä Uudesta testamentista löytyviä "minä olen sanonut" kohtia, joista valtaosa oli Jeesuksen sanomia sanoja. Linkki on Koivuniemen Raamattuhakuun ja kyseessä on v. -38 käännös.

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=Min%E4+olen+sanonut&jokin=&eiole=&kirjat=ut&kaannos=fi-38 

Arki

Kun arki on kuin

löyhästi toisiinsa kiinni harsitut

kangaspalat.

Kun niitä ei saisi juuri liikuttaa;

pienikin muutos

olkoon hyvä, tai huono,

saa ne irtoamaan toisistaan.

Kestää kauan harsia arki taas kiinni.

Ajatuksia siitä, kun pitäisi olla niin tasaista, jotta kokisi arjen pysyvän paremmin uomassaan.

Se oli ihan erilaista leipää

Vinkkinä vain tässä, että kirjoitin toiseen blogiini jutun, jossa on niin arkipäiväisestä asiasta kyse, kuin jokapäiväisestä leivästä. Kuinka paljon oli omer-mitallinen päivää kohden?

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/09/kuinka-paljon-oli-omer-mitallinen.html

Kuvitukseksi poimin tähän nämä kuvat yhdestä erilaisesta leivästä, joka meille  joitakin aikoja sitten tuli, kun ruokia saimme. Gluteeniton leipä, näytti ihan ruisleivältä, ja alkuun, jos ei olisi tiennyt, niin olisi sitä ruisleiväksi kyllä syödessäänkin luullut.  "Tumman leivän ikävään", sanotaankin tuossa pussin kyljessä.

William Cowperin runo: "Köyhälle"

 

KÖYHÄLLE 

Kun Hagar* tajusi (vesi)leilinsä tyhjäksi

ja itki jo Ismaelin loppua,

viesti Jumalalta lähetettiin,

opastamaan hänet lähteelle.

Eikö pitäisi Elian* leivän ja (öljy)astian

vakuuttaa meitäkin tänään;

armollinen Jumalako tahtoisi kieltää 

huolenpitonsa tiellä?

Hänen pyhänsä ja palvelijansa ruokitaan,

lupaus on varma.

"Leipää tullaan antamaan heille", kuten Hän sanoi.

"Heidän vetensä tulee varma olemaan."

Ateriat paljon rikkaammaksi osoittautuvat  heille,

kuin kaikki maan herkut ovat.

Tämä suloisuus tunnetaan Pelastajan rakkaudessa,

vaikka sen merkittävässä hinnassa.

Tuo siis Jeesukselle vaikeutesi,

eikä kuiskutella kohtalolle enää.

Vaikka sinä olet köyhä ja Hän on Kuningas, 

sinä et tule unohtumaan.

---

Tämä oli minun käännösversioni siitä. Alla runo englanniksi, niin näkee alkuperäiset sanat.

---

*Hagar oli Aabrahamin vaimon, Saaran, orjatar. Hagarilla oli poika, jota oli aiottu Saaran ottolapseksi. Saara ja Haagar eivät tulleet toimeen keskenään, varsinkaan sen jälkeen, kun Saara sai oman lapsen. Haagar lähetettiin lapsensa kanssa pois. He harhailivat autiomaassa ja Haagar luuli jo poikansa kuolevan veden puutteeseen. Mutta Jumala osoitti heille vesipaikan ja niin he pelastuivat. 

**Elia oli profeetta, jonka Jumala lähetti köyhän leskivaimon luo. Tämä leipoi viimeisistä jauhonrippeistä ensin "kaltaisen" Elialle, sitten vielä itselleen ja pojalleen... ja jauhot ja öljy eivät loppuneet koko sinä aikana, jona Elia heidän talossaan asui.

Yllä oleva kuva on pelistä, jonka vuosia sitten tein. Sopi kuvitukseksi nyt tähän, kun runossakin Eliasta puhutaan. Pelistä oli joskus blogissa oma juttunsa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/01/omatekoinen-peli-elian-matkassa.html

Uskalias pyyntö, jonka kuningas itse rohkaisi esittämään!

"... Kuningas ei ollut koskaan ennen nähnyt minua masentuneena, ja kun ojensin hänelle viinimaljan, hän kysyi: "Miksi näytät noin surulliselta? Et kai sinä ole sairas? Varmaan jokin huoli painaa mieltäsi." Minä pelästyin kovin, mutta sanoin sitten kuninkaalle..." (Ja niin Nehemia kertoo rehellisesti surunsa aiheen; joka oli tuhoutuneen Jerusalemin tähden). Kuningas kysyi: "Mitä siis toivot minulta?" Minä rukoilin taivaan Jumalaa ja vastasin: "Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi-isieni haudat ovat." Neh. 2:1-2,4-5 KR-92 

Mikä pyyntö! Mikä suopeus! Sillä kuningas tosiaan päästi Nehemian, tutun juomanlaskijansa lähtemään ja antoi vielä mukaan käskykirjeitä, että hänen virkamiestensä oli autettava Nehemiaa. Kuningas olisi varmaan mieluusti pitänyt Nehemian luonaan, sillä he olivat selvästi tulleet hyvin tutuiksi ja läheisiksi vuosien aikana.

---

Tänään oli lukuvuorossa tuo Nehemian tapaus. Vaikka tämä kuninkaan juomanlaskija olikin kuninkaalle läheinen, häntä silti pelotti esittää niin uskaliasta pyyntöä. Olihan kyseessä kuitenkin mahtava kuningas Artakserkses. Mutta kuningas itse rohkaisi siihen ja niin Nehemia uskaltautui kertomaaan, mitä mielessään  oli.

Hiukset ja linnut...

 

"Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon? Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unhottanut. Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Luukas 12:6-7

"Kipujen mies ja sairauden tuttava" - ja syntisten ystävä...

Ja jae jatkuu: "... Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jesaja 53:5 

Kenestä tässä puhutaan, ketä tarkoitetaan? Jeesuksesta on kyse. Ei hän siellä ristillä omien juttujensa takia ollut, vaan meidän... Että me kaikin tavoin parannetuiksi tulisimme - paljon laajemmin kuin vain kroppamme kivuista. Hänessä on syntiemmekin anteeksianto. Sitä sairautta me kaikki ainakin sairastamme. 

Muistojen arkut ja arkistot - unesta alkunsa saaneita ajatuksia

Näin jotakin unta, jossa oli jokin vanha alue, kai jonkin koulun lähellä, tai peräti sen alueella. Kiinnostava, mutta se oli mielestäni myös vaarallinen lapsia ajatellen. Siinä oli ilmeisesti kulkenut joskus vettä, ollut varmaan siltakin, tms. Ja kaikki oli niin jännittävää, että totesin siinä jollekin, että kaikki pikkupojat on varmaankin käyneet tutkimassa sitä.

Kun sitten heräsin, mieleni siirtyi heti omien lapsuusmuistojeni paikkoihin, eli Pomarkkuun; sinne navetan, kirkon ja kuivurin tienoille tällä kertaa. Ja yhtä tiettyä vesiojaakin muistin. En viipynyt niillä seuduin nyt kauaa, mutta totesin mielessäni, että muistojen arkut on monesti niin  täynnä, että kun sen avaa ja jotain sieltä esiin ottaa, niin niitä on vaikea laittaa sinne enää takaisin. Ei meinaa mahtua. Olemmehan säilöneet niihin niin paljon kaikkea, osa sellaistakin, joita ei olisi tarvinnut. Ja toisinaan saatamme ottaa säilöttäväksemme sellaistakin, joka ei ole meidän, vaan säilömme vielä toistenkin muistoja. Kuten minä olen säilönyt esim. paljon erääseen arkkuun suvuilta jääneitä pöytäliinoja. Ja jokunen itse tehty ja ostettukin vielä lisäksi:)

Luin joskus Mobiilikirkon rukouksista sellaisenkin rukouksen, jossa pyydettiin Herraa tulemaan sisälle meidän muistojemme arkistoon, sen kaikkiin huoneisiin. Herran kanssa onkin hyvä käydä läpi elämämme arkistoja, sillä Hän on paras asiantuntija ja "historioitsija" siihen kaikkeen. Hänhän meidät täydellisesti tuntee. Hän tietää, mitä kannattaa säilytttää, mikä joutaa pois. Hän tuo valoa ja tilaa.

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta, nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jesaja 43:18-19

"...kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos jotakin kiitettävää sitä ajatelkaa;" Filippiläiskirje 4:8

Siinäkin yksi liina, josta tykkään. Se on minun lapsuuskodistani:)

---

Ja tässä vielä yritys kuvata unimaisemaa, edes  "vähän sinnepäin".

Taulu v. 2001: Punkaharjun Valtionhotelli

Meillä on tänään kaiveltu varastojen sisältöä. Sieltä tuli esiin myös vuosia sitten tekemäni taulu, joka esittää Punkaharjun Valtionhotellia. Olimme siellä aikanaan kaksikin kertaa tuetulla lomalla. Ensiksi päärakennuksen yläkerrassa ja toisella kerralla ns. Keisarinnan huvilan alakerran kahdessa huoneessa. Mallia kuvaan otin silloin aikanaan postikortista. Tänään kun katsoin tuon hotellin tietoja (nyk. Hotelli Punkaharju) niin yksi esittelykuva ainakin oli samalta puolelta rakennusta, kuin piirtämässäni kuvassa, eli rakennuksen taustapuolelta päin.

Punkarjun Valtionhotelli

Tuohon olin nähnyt todella  vaivaa saadakseni siitä mahdollisimman hyvän kuvan tehtyä. Nykyään ei taitaisi minulla enää olla samalla lailla malttia, vaan tekemiseni on enemmänkin sellaista kiireisempää huiskimista.

Pieni lukuehdotus

Tässä olisi pieni lukuvinkki, erityisesti sellaiselle, joka minun laillani helposti huolestuu kaikesta:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/08/jospa-elaisin-ihan-tata-paivaa-tanaan.html 

Ainakin yritin

 

Pieni selitys tälle yritelmälle. Olen ihaillut valtatien varrella metsälämpea.  Mutta kun siitä autolla ohi kiidetään, ei siinä paljon ehdi mieleen painaa, millainen sen kuuluisi piirroksessa olla. No niinpä tämä ei olekaan sellainen. Mutta siitä olen tyytyväinen, että kokeilin kuitenkin. Sain  tekemisen iloa.

Otti oikein majapaikakseen..

Tänä aamuna minua hätkähdytti yksi jae, jonka luin: "Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon otti majapaikakseen." Luuk. 19:7 KR-92

Vanhempi käännös sanoo, että "meni majailemaan." Nämähän ilmaisut tarkoittavat sitten sitä, että Jeesus ei vain käynyt siinä talossa syömässä. Itseasiassa Jeesus "kutsui" itse itsensä siihen taloon vieraaksi. Hän tiesi, että talon isäntä ei itse rohkenisi häntä pyytää.

Ihmiset paheksuivat Jeesuksen majapaikkaa, koska eivät hyväksyneet talon isäntää. Mutta Jeesus oli juuri siellä, missä hänen pitikin olla.

Millaistahan majapaikkaa me nykyajan ihmiset paheksuisimne?  Vastaus riippuu siitä, keneltä  kysyy, koska meillä saattaa olla ihan erilaisia käsityksiä paheksuttavista asioista.  Mutta yksi asia on varma: meidän jokaisen koti on syntisen miehen tai naisen koti, mutta sen takia Jeesus haluaakin tulla sinne. 

---

Raamatussa Jeesuksen vierailema talo oli  Sakkeuksen, joka oli kiskonut liikaa maksuja ihmisiltä.  Jeesuksen osoittama lempeä, rakkaudellinen huomio Sakkeukselle, sai kuitenkin aikaan jotain sellaista, jota ihmisten paheksunta, karttaminen ja moite ei ollut saanut aikaan. Muutosta ei varmasti paheksuttu. Mutta ihmeteltiin, että miten se saattoi tapahtua...

 

Pientä edistystä...

Joh. 3:16

 

Yksi pieni lisäpala sopi nyt kiinnittää tähän. En kyllä yhtään tiedä, mikä tästä lopulta on tulossa, sillä virkkaan vaan ja vaihtelen väriä aina välillä. Olisin oikeastaan halunnut tähän kyllä enemmänkin erilaisia jaemerkintöjä; vaikka jostain psalmeistakin joku, mutta niitä on vaikea virkkuuseen suunnitella, en jaksa. Ellei sitten jossain vaiheessa tule innostusta ja voimia johonkin yritykseen taas.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

Jeesus on varsinainen Vip-henkilö! Niinkuin piispa Häkkinen totesi puheessaan tuossa Seurakuntalaisen jutussa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-hakkinen-omatekoiset-kasitykset-jeesuksesta-ovat-uhka-kirkossamme/ 

"Löytöretkellä" - kirjasta

Kalevi Lehtinen oli pappi ja evankeliumin julistaja. Ja sitä hän teki sillätavoin, että se oli ihmisläheistä. Hänellä oli ollut omalla uskontaipaleellaan omat kipuilunsa ja kysymyksensä, ja sen vuoksi hän saattoi olla avuksi monelle keskusteluissa, julistuksessa ja kirjoittaessaan.

Poimin tähän jotain kirjan antia.  

"Kristus seisoo ovella". Joku ehkä miettii, mistä tietää, onko Jumalan lapsi? Mitä pitäisi sen asian eteen tehdä? Mitä tehdä, että Jeesus tulisi ovesta sisään? On kolme mahdollisuutta: käskeä hänen häipyä ovikelloa rimputtelemasta, jatkaa omia hommia ja pistää stereot kovemmalle ettei ovikellon ääni kuulu, tai mennä ovelle ja kutsua Jeesus tervetulleeksi sisään. No, mitä Jeesus tekee? Hän tulee. Ei hän sano, että "Ähäkutti, menitpäs lankaan! Huvikseni tässä vain koputtelen." Hän tulee, jos hänet tahdotaan tulevaksi.

Mutta miksi hän ei ole tullut, vaikka kuinka olen rukoillut? Se oli erään tytön ongelma, jonka Kalevi tapasi. Tytöstä ei ollenkaan tuntunut siltä, että Jeesus olisi hänen rukouksistasn huolimatta tullut hänen elämäänsä, vaikka hän sitä kipeästi kaipasi. Kalevi kysyi tytöltä: "Valehteleeko Jeesus?" Siihen tyttö vastasi: "Ei tietenkään". Sitten Kalevi keksi kysyä: "Sanooko Jeesus näin: 'Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, hän kokee suloisia tunteita'?" Tyttö alkoi tajuta, että Jeesus oli jo tullut hänen elämäänsä. "Ihminen voi käyttää hyväkseen ainoastaan sitä, minkä tietää omistavansa"

Kirjassa todetaan, että "me suomalaiset itseemme tuijottavat suljemme herkästi itsemme Jeesuksen lupausten ulkopuolelle." Tuijotamme itseämme, ettei meillä ole tarpeeksi sitä tai tätä uskonelämää varten... ja unohdamme täysin Jeesuksen osuuden. Kalevilla oli kuulemma tapana sanoa tällaiseen ajatteluun, havahduttaakseen huomaamaan: "Niin kai se Jeesuskin lupaa, että kaikille, paitsi juuri sinulle, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi." "Jeesuksen lupauksiin ei ole poikkeuksia... Kun Raamattu sanoo "kaikille", niin se tarkoittaa kaikille."

Vielä Kalevi antoi yhden hyvän esimerkin. Ei se tee meistä yhtään vähempää vanhempiemme lapsia, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä...

Kirjalla on tosiaan hyvä nimi, sillä siinä ollaan uskonasioiden löytöretkellä todella. Pelastusvarmuus on monia mietityttävä asia. Siitäkin kirjassa ihan oma lukunsa. Esimerkki siitä luvusta: "Todellisuudessa pelastusvarmuus ei ole tunne. Mutta tunne on vain seurausta siitä, että ihminen on löytänyt pelastuksensa perustan Jumalan sanasta ja Kristuksen sovitustyöstä. ...Tunne ei lisää varmuuteen mitään. Jumalan lapsi on Jumalan lapsi, tuntee hän sen tai ei."

Jos kiinnostaa uskon perusasiat armollisessa ja lohdullisessa muodossa kirjoitettuna, niin tämä kirja tarjoaa sitä. Olen itse aikoinani ollut kuulemassa Kalevi Lehtisen puhetta Porisssa v. 1991 järjestetyssä Missiotapahtumassa, ja mieleen jäi erityisesti se armollinen tapa sanoittaa näitä asioita, vaikka en puheista enää mitään muistakaan.

Kirja on kirppislöytö. Tämä 3. painos v. 1999. 

---

Olisin paremmin halunnut tuoda kirjan antia esiin, mutta en osaa kirja-esittelyjä kirjoitella. Halusin kuitenkin jotain niistä maistaisista, joita eilen kirjasta itse lueskelin, tarjota muillekin. Ja vinkkinä, että jos kirja tulee jossain vastaan, se on ulkoasuaan  kiinnostavampi ja kannattaa napata mukaan. Voi tehdä löytöjä siitä:)

Kertomus uutisvideolta, kun perhe pelastui...

Mies Harkovasta selittää Ylen uutisvideossa, raunioituneen talon pihalla, pelastustöiden keskellä, pelastajiin viitaten,  että "he pelastivat vaimoni ja lapseni". "Raahasivat kaikki ulos. Luojan kiitos, näin kävi." Sitten hän viittaa erääseen asuntoon, että siinä oli nuori mies ja nainen, mutta hän tiedä, miten heille kävi. Iäkäs nainen saatiin raunioista esiin, mutta hän ei enää hengittänyt. Videolla hän myös tarkemmin kertoo perheensä tapahtumista: poika oli ollut nukkumassa yläkerrassa,  tytär äitinsä kanssa alakerrassa, ja mies itse oli ollut sohvalla. Kolme minuuttia ennen räjähdystä hän oli mennyt ulos... Ja toteaa sitten, että "Ehkä Jumala jotenkin pelasti minut". 

https://yle.fi/uutiset/3-12314941

En tiedä miten pitkään video linkissä toimii, siksi selostin tapahtumia tuohon.

Kun tuuli meinaa viedä siivet..

 

....mutta onneksi tuuli asettui ja siivet pysyivät paikallaan:)

---

Tässä on toisen blogini tämänpäiväinen; suloinen kohtaaminen erään naisen ja Jeesuksen välillä, vaikka lähtöasetelmat eivät olleet lainkaan suotuisat...:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/08/se-oli-suloinen-kohtaaminen-sen-naisen.html

Näkymättömästä esiin...

Raavin sukkapaketin mustaan pahviin heiniä. Kun pinta rikkoutui, laitoin rikottuun pintaan väriä vahaväreillä.  

Tämän sisään voisi tulla vaikka sivuja, joissa olisi rohkaisevia jakeita vaikkapa, tms. Kansi vaatii vielä myös miettimistä.

Mutta koska niitä heiniä olen taas viime aikoina tienpielissä ihaillut, tuli toinenkin ajatus kuvan tekemiseen. Mutta ei ollutkaan mustaa askartelukartonkia meillä. Otin sitten vaaleanvihreän, sillä ajatuksella, että kynttilällä vedän siihen heiniä ja sitten sudin mustaa päälle. Teinkin niin, mutta kuvasta ei sinänsä ole mihinkään...

...mutta se on tässä sen takia, koska sen tekeminen synnytti sanoja:

Ja mitä tulee esiin, kun 

Jumala vetelee  viivojaan

näkymättömällä kynällä 

näkymättömiä viivoja

Ihmettelemme, emmehän näe mitään

pyytelemme häntä näyttämään

ja sitten tuskailemme

kun mustalla värillä

koko paperin täyttää

ilman muuta väriä

Mutta mustan seasta

erottuukin nyt

hennot vaaleat korret

teos tuli näkyväksi

näkymättömällä ja mustalla

---

Tässä vielä linkki, jossa on luettavana William Cowperin sellainen runo, jossa on se ajatus, että Jumala on taiteilija, ja hän salassa tekee suunnitelmiaan:

Light shining out of darkness/He will make it plain 

God moves in mysterious way...:

https://mypoeticside.com/show-classic-poem-6443 

William Cowperin runo parantamisesta

William Cowperin runoja löytää netistä. Hän oli Jane Austenin aikalainen. Austenin tarinoista sainkin ensikosketukseni Cowperin runoihin. Kuvittelin sitten, että voi mennä kirjastosta lainaamaan runojaan luettavaksi. Kiven alla ovat, erityisesti suomeksi, tyyliin; joku yksittäinen runo jossain kirjassa suomennettuna. Mutta minulla oli kova hinku päästä tutustustumaan Cowperin runoihin! Sain onneksi kirjastosta hyvän vinkin, että niitä löytää netistä:) Olen nyt vääntänyt olemattoman kielitaitoni, sanakirjan ja varavoimana googlekääntäjän kanssa yhdeksän ja puoli runoa. Yksi vain puolikkaana, koska kyseisen runon kolme alkusäettä oli suomennettu erääseen pieneen kirjaan, jonka joskus kirpparilta ostin.

Mutta näitten pitkien alkupuheitten jälkeen käännökseni William Cowperin runoon "Jehovah - Rophi. I am The Lord that healeth thee." (Exodus, xv. 26):

Jumala - Parantaja. Olen Jumala, joka parannan sinut.

Paranna meidät, Immanuel!  Täällä olemme

odottaen kosketuksesi tuntemista;

syvästi haavoittuneina sielut korjaustasi

ja Pelastaja, sellaisia me olemme.

Meidän uskomme on voimaton, me tunnustamme

hämärästi sanaasi luotamme,

mutta säälitkö vähemmän meitä väsyneitä?

Kaukana olemme sinusta, Herra!

Muista häntä joka kerran anoi

vapisten avun saadakseen;

"Herra, minä uskon", kyynelehtien huusi,

"Oi, auta minun epäuskoani!"

Hän myös, joka kosketti sinua tungoksessa,

ja parantumisen hyve salassa vietiin,

oli vastauksesi: "Tyttäreni, mene rauhassa,

sinun uskosi on tehnyt sinut ehjäksi."

Salattuna keskellä ihmisjoukon tungeksinnan,

hän pyytää halusi katseesi välttäen;

ja jos hänen uskonsa oli luja ja vahva,

oli vahva epäilynsä myös.

Hänen laillaan toivoen ja pelokkaina tulemme,

sinua koskettaaksemme, jospa saisimme;

Oi, älä lähetä meitä epätoivoisina kotiin,

älä ketään parantamatta pois!

---

Tuosta alta näette runon englanninkieliset sanat. Etsikää netistä lisää, voitte vaikka innostua itsekin:) 

 

Toivoisin, että joku kielenkääntäjä ryhtyisi suomentamaan Cowperin runoja, että niitä saataisiin suomeksi kirjasta lukea!

Tämä runo on yksi suosikkini. Ja tällä hetkellä silläkin tavalla ajankohtainen  aihe, kun on keskiviikkona saadut lääkekuurit menossa. Mutta joka vaiheessa sitä pelokkaat kaipaavat sitä Ylintä Parantajaa.