sunnuntai 30. heinäkuuta 2023

Ällistyttävä yllätys meille!

Olin joskus toukokuussa laittanut yhden pienen ilmoituksen tyttärille viestillä. Se oli ollut vain osa jostain Lieksan Lehden jutusta, josta en ollut nähnyt kuin vain pienen palan. Eikä siitä sitten sen enempää siinä kohtaa. Mutta heinäkuussa, tällä viikolla, asiaan palattiin. Nyt yhden tyttären toimesta. Minulta kysyttiin, aoimmeko osallistua siihen silloin mainittuun juttuun. Vastasin, etten ollut edes muistanut nyt sen olevan, eikä ollut aikomusta... Vaikka toisaalta asia kiinnostikin kyllä. Muutaman päivän päästä tyttö oli  hankkinut minulle ja isännälle liput siihen, josta olin vinkannut tytöille toukokuussa, ajatuksella, että jos heitä kiinnostaisi... Mutta vaikka heitä kiinnostikin, se olisi ollut mahdollinen vain niille, jotka ovat jo täysi-ikäisen kirjoissa. 

No mitäpä minä ja isäntä sitten? Mentiin, kun liput kerran jo oli.  Kyseessä oli konsertti Brahe-teltassa, ja siellä esiintymässä Dingo. Minä hieman elättelin toivetta, että jospa saisin hankittua tytöille edes nimmarit... Mutta en uskonut, että aie voisi toteutua. Tytöillä oli tarkoitus kuitenkin ulkona kuunnella konserttia. Kun me sitten isännän kanssa kökötimme teltan takaosan penkillä, jonka paikan onneksi saimme - (istuimia oli tosi vähän, mutta tarkoitus olikin lähinnä yleisön seisoa) -  niin siinä kököttäessämme saimme tytöiltä viestin, että pääsevätkin sisälle, niin oli joku vartija sanonut. Kuikuilimme ovelle, mutta tyttöjä ei näkynyt. Ajattelimme sitten, että se tarkoittikin varmaan vain alueelle pääsyä. 

Konsertti alkoi ja otin muutamia kuvia, ja videotakin. Mutta ne ovat kaukaa otettuja, siltikin, vaikka välillä hiippailin vähän lähemmäksikin kuvaamaan. Mutta olisinpa tiennyt... niin olisin varmaankin pyrkinyt niin eteen, kuin suinkin... Nimittäin konsertin loputtua - ja tytötkin jo kyytiin saatua, saimme kuulla sen suurimman yllätyksen: hehän olivat päässeet sinne eteen laulamaan! Dingo laulatti yleisöäkin aina välillä ja siellä lavan edessä oli väkeä laulamassa. Mutta tästä kolmen tytön tyttökaveriporukasta oli kaksi myös lavalla laulamassa Neumannin kanssa!  Yksi tytöistä videoi sen. Eipä me tiedetty isännän kanssa mitään siitä, mitä siellä edessämme oli, että siellä ne tytöt oli! Yllätyksenä heillekin se kaikki tullut. Olivat otettu sinne sisälle niinkuin bändin vieraina.

Ja se nimmariasia sitten. Minä olin varautunut kolmella lappusella, että niihin voisin, jos tilaisuus tarjoutuisi - (jota ei tullut) - niin nimmarit pyytää tyttöjä varten. Nytpä kävikin niin, että meille tuotiin sieltä tyttöjen toimesta nimmarit. He saivat myös hyviä kuvia itse, ja bändikin otti tyttöjen kanssa yhteiskuvia.

Semmoinen yllätys. Itse kuuntelin Dingoa 80-luvulla vain porilaiselta ystävältä saaduilta kaseteilta ja radiosta tietysti kuuli. Livenä olin Neumannin nähnyt vain ohimennen, hänen käydessään Pomarkussa Pomarfinnin kenkätehtaalla. Konsertissa en ollut koskaan käynyt. Enpä olisi osannut  kuvitella tilannetta, että vuosikymmenten jälkeen joku tytöistäni tulisi vielä laulamaan sen silloisen huippubändin kanssa. Niin nyt kuitenkin yllättäen kävi. 

Tässä nämä ovat minun räpsimiäni siellä.








Tällaiset kortit nimmaroituina he saivat, joista mekin sitten saimme osamme.




Olin kirjoittanut Dingosta jo aiemminkin, v. 2017:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/07/kuka-muistaa-dingon.html

Dingosta aletaan kuulemma kuvata syyskuussa  elokuvaa.


perjantai 28. heinäkuuta 2023

Kuka oli, ja on, maailman merkittävin mies?

Nimittäin sen miehen nimeen kansat panevat toivonsa...*, joten on hyvä tietää, kenestä puhutaan; kuka hän on, ja mistä hän on? 

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat, hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde." Näin sanoi satoja vuosia ennen kyseisen merkkimiehen syntymää Jesaja -niminen profeetta. (Jesaja 11:10 KR-92)

Merkkimiehen omana aikana kansa ihmetteli, josko se on hän: "Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?" Matteus 12:23 KR-92. Kyseinen kansa tiesi odottaa häntä. He olivat hyvin selvillä myös siitä, mihin sukuun - mistä juuresta - hän tulisi: "Iisain juuresta" ja ollen kuningas Daavidin jälkeläisiä.

Kyseinen merkkimies syntyi näihin sukuihin:



Maria ja Joosef kumpikin olivat kunigas Daavidin sukua. Matteus esittelee Joosefin Marian miehenä, ei Jeesuksen isänä. Marian sukuluettelo on Luukkaan muistiinmerkitsemä.






Nämä Jeesuksen lähtökohdat, sukujutut, tulivat mieleeni, kun oli aamun luettavissa tällainen kohta, Jeesuksen sanominen: "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt..." Matteus 5:33 KR-92

"Isille", eli esi-isille. Myös Jeesuksen esi-isille. Kukaties Jeesukselle tuossakin kohtaa häivähti mieleen joku maallisista esi-isistään. Olihan hänellä niitä, niinkuin meillä kaikilla. Jokaisella ihmisellä on äiti ja isä. Kaikilla. Ja hän, Jeesus, oli jo  lapsena  kertomuksia esivanhemmistaan kuullut ja lukenut. Mutta Jeesuksen se isä, josta hänen alkunsa äitinsä kohdussa oli alkunsa saanut, oli  itse Jumala. Joosef oli Jumalan itsensä Jeesuksen maalliseksi kasvatusisäksi valitsema mies. 

Huomata täytyy myös se, että Jumalasta lopulta olemme kaikki alkumne saaneet, sillä: "meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä kaikki on lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät." 1. Korinttolaiskirje 8:6 KR-92

"hänessä me elämme, liikumme ja olemme..." Apt. 17:28 KR-92


Apostolien teot 17:24-28, Paavali puhuu Areiopagilla


*Nimi on: JEESUS. "Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." Matteus 12:21 KR-92

"- Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntään kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon." Matteus 12:18-20 KR-92


sunnuntai 23. heinäkuuta 2023

Vettä... molemmissa kuvissa

"Nääks sää, mitä mää nään?" -lausahdus on meillä jäänyt ajoittain käytetyksi sanonnaksi jostain lasten elokuvasta vuosien takaa. Nyt se tuli mieleen tuon allaolevan kuvan syntyajatuksen takia. Nimittäin tämä syntyi tuon alemman sivutuotteena, sillätavoin, että olin käyttänyt tuota kartonkipalaa vain suttupaperina värin kokeiluun alempaa tehdessäni. Olin vedellyt siihen vähän kynttilää ja sutinut sinistä väriä. Sitten aloin jossain vaiheessa nähdä siinä vesiputousta... joten jatkoin sen sellaiseksi kuvaksi. 



Tämä alempi kuva tuli aloitetuksi ensin, kun aamulla tuli mieleen ajatuksia kristittyjen kasteesta, ja siitä, että Jeesus itsekin kävi kasteella. Tulipa halu yrittää siitä kuvaa tehdä. Matteus kertoo Jeesuksen menneen Johannes  Kastajan luo, ja pyytäneen tätä kastamaan hänet. Johannes esteli, ja tuumi, että hänen pitäisi saada Jeesukselta kaste. Mutta Jeesus sanoi: "Salli nyt!..."  Ja Johannes suostui. Kun Jeesus sitten oli kastettu, tuli kyyhkynen, kirkas valo, ja ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani..."


"Kun Jeesus oli kastettu..." Matteus 3:13-17



perjantai 21. heinäkuuta 2023

Tämän päivän tuherrus...

Tuhersin tämän kanssa muutaman tunnin.  Isännän ja minun  polkupyörät on olleet tuossa mökin edustalla parkissa jo muutaman viikon. Ajettu niillä ei kyllä ole moneen vuoteen, renkaatkin tyhjät molemmissa. Mutta olipahan nyt piirustellessa vähän aikaa mielenkiintoista tekemistä näitä yritellessä:) Ihme että sain noinkin pyörät aikaiseksi, sillä vaikeilta tuntuivat tehdä. Aamupäivällä kuva jäi turhan "platkuksi" eli hailakaksi, mutta iltapäivällä uskaltauduin vahavärejä siihen lisäämään aamun puuvärityksen päälle. Vesivärejä en nyt uskaltanut kokeilla, kun pelkäsin että vaivannäkö pyörien valmiiksi saannista menee hukkaan, jos vesiväreillä meneekin mönkään homma. Ne kun on aina aika arvoitus, mitä niitten kanssa lopputulos on.




Saatoin aina välillä ikkunasta  kurkistaa mallia piirustellessa:)





lauantai 15. heinäkuuta 2023

Pelkkää aikomusta... vaan ei mitään toteutusta

Olin joskus aiemmin piirtänyt tälle tähdenmuotoiselle alustalle virkkuumallin virkaa tekemään jonkinlaista aikomusta. Tänään yritin sitä aloittaa virkkaamalla, ja hetken päästä jatkaa saamallani "tähtiajatuksella", että sakarat olisi muka helpompi muotoilla kudinpuikoilla kaventaen ja lisäillen. Vaan eihän siitä tullut yhtään mitään, ja into lopahti tyystin. Saa nyt sitten odottaa uutta innostuksen aikaa, jos sellainen joskus suvaitsisi tulla. 




Tuntuu että ylipäätään ei ole kovin paljon innostusta ja jaksamusta mihinkään. Aurinkoakin kaipaisin enemmän. Tuntuu että se toisinaan virkistää, ja edes houkuttelee lähtemään ulos kävelylle. Nyt on tämä heinäkuu vain ollut kuin jonkinlaista syksyä.


tiistai 11. heinäkuuta 2023

Kauniista ikkunasta innostuin

 


Lieksan Kristillisellä opistolla on yhdessä rakennuksessa silmänruokaa ikkunoiden muodossa☀️


maanantai 10. heinäkuuta 2023

Poissa kotoa muutaman päivän

Olin omalla paikkakunnalla kyllä, leirillä keittöapulaisena. Olosuhteet olivat tosi hyvät. Leiri pidettiin Lieksan kristillisellä opistolla. Paikkaa pitävät varmaan muutkin hyvänä,  sillä heti meidän leirimme jälkeen oli seuraavana päivänä alkamassa joku muu leiri. 














sunnuntai 2. heinäkuuta 2023

Arkea: virkkuukoukusta on muuhunkin kuin virkkuuseen...🙂, ym.

Kuulolaitetta pitää rassata hammasväliharjalla, sitä korvakappaletta puhdistaa sillä. Tänään kävikin sitten sellainen yllätys, että se harja meni poikki ja puolet siitä jäi sinne rassattavan osan sisään. Minä sitten pähkäilemään, että millä minä sen sieltä nyt pois saan, sillä kyseinen osa on kova, rassattava kohta hyvin kapea ja siinä on vielä mutkakin, joten ihan mikä tahansa ei käy. Yritin ensin toisella harjalla; ei auttanut. Sitten entisen kuulolaitteen puhdistussiimalla, joita minulla vielä on tallella, mutta ei auttanut sekään. Olen kuitenkin huomannut, että käsityötarvikkeiden joukosta voi löytyä apu yllättäviin juttuhin. Niinpä sitten nytkin. Löysin erittäin ohuen virkkuukoukun, joka oli hivenen mennyt mutkallekin, niin silläpä saikin ongelmasta otteen ja vedettyä sen ulos sopimattomasta paikasta. Varmaan lie ollut ylempää annettua apuakin siinä:) Olin jo ehtinyt kauhistella, että kun muutenkin tarpeeksi huonosti kuulen - viikon päästä laitteiden säätö kuulokeskuksessa - niin miten voisin mennä ensi viikonloppuna lastenleirille keittiöavuksikaan, johon olin jo aiemmin lupautunut. Olisin varmaankin perunut sen, jos tuo toisen puolen  vekotin olisi ollut pelistä poissa. 


Siellä se korvakappaleen sisuksissa on

Hyvin pienellä virkkuukoukulla siitä sai otteen

Onneksi se lähti sieltä!


Mitä muuta meille kuuluu? No nyt on nuorimmatkin kotoa poissa kuukauden, kun saatujen kesätöidensä tähden vuokrasivat Lieksasta asunnon kuukauden ajaksi yhteisen kaverinsa kanssa.  


tiistai 27. kesäkuuta 2023

"Entäs jos niitä ei kukaan ees kato?"

Meillä oli just sähkökatko. Lieksassa oli Katkot-palvelussa näkyvissä yksi alue, jossa oli sähköjä poikki ja se oli jossain rajalla päin. Talouksia oli ilman sähköjä n. 20. Mutta meidän alueelta ei pitänyt mitään katkoja olla. No, sinne saattoi ilmoittaa netissä, jos ei palvelussa omaa katkoa näkynyt. Minäpä sitten ilmoitin. Kun siitä meillä myöhemmin puhuttiin täällä, tuli mieleen tuo otsikon kysymys, että luetaanko niitä? Mitään tekstaria tai puhelua ei ollut meille tullut missään vaiheessa.

Luin sitten aikani kuluksi Emmi Polon runokirjaa "Muuttolintujen lähtö", ja siitä runoa "Kun olin sairas". Se oli runo, jossa oli siitä, että Taivaallisen ylilääkärin vastaanotto on... (*) : "sinulla on aina vastaanotto". (Ja tuossa kohdassa, jossa on tuo (*), kun vihkoon kirjoitin, tuli sähkö.)

No, niinpä oli nytkin. Tuli sähköt. Siitä saa olla kiitollinen. Olin vähää aiemmin tälle "sähköasentajalle" sanonut mielessäni, että tahtoisin sähköt... En tosin arvannut, ettän ne niin nopeaan nyt annettaisiin. Kiitos, kun annoit! Luit ja kuulit asian. Ja toimit avuksemme.

💡💡💡

Nyt ei tarvinnut olla kauaa sähköttä. Se oli vajaa kolme tuntia.

---

Nyt tänään ke 28.6. täydennän  tuota eilisen puolella kirjoitettua. Se olikin näköjään ollut isompi alue alunperin, jossa sähköt olivat pois. Siitä oli Ylellä uutinen, että salama oli iskenyt suurjännitejohtoon. Ehkä olikin parempi, ettei eilen tiedetty tuota, sillä olisimme varmaan ajatelleet, että nyt tulee tosi pitkä katkos... : 

https://yle.fi/a/74-20038727


sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

Luontohavaintoja: mm. pöllö pihassa, ym.

 Lapinpöllöksi katsottiin tuo puuhun lehahtanut.




Alla olevassa videossa se hyökkää viereisen polun varteen, ja sai kaikesta päätellen saaliin... Tuo pöllö nähtiin eilen. Se viihtyi talon ympärillä pidempäänkin ja sai saalista enemmänkin. Mutta myös pöllön seuraajat viihtyivät ikkunoiden ääressä kurkkien, että "missä se nyt on?".





Tänään noukin kävelylläni lähitieltä alla näkyvän perhosen. Kannoin sen kotiin noiden lehtien välissä. Lehtien välissä sen takia, ettei tuuli olisi hajottanut perhosta. Alemmassa kuvassa perhosen toinen puoli, ja siinä näkyy siihen tarttuneita hiekanjyväsiä. Tiellä perhosen päälle oli ajautunut pieni kivi.





Pieni pesärakennelma osui silmiin samaisen lähtien varrelta, tien pielestä, muutama päivä sitten.




Nuo vaaleansiniset, pienipilkkuiset, kuorenpalaset huomasin jokin aika sitten oman tien varrelta.





Alla näkyvällä videolla on perhonen, jota tuijottelin kotien varressa taannoin, että puuttuuko siltä tosiaan osa siivestä...?



Sitten on vielä toissapäivänä ikkunaa vasten lentänyt lintu. Otin videosta kuvakaappauksen, kun video on liian surkea katsottava. 






tiistai 20. kesäkuuta 2023

Jeesus viihtyi syntisiksi tunnustautuvien seurassa

Kerran Jeesus veti yhtäkkiä mukaansa yhden tullimiehen. Tullimiehiä inhottiin, koska he vetivät välistä omiin liiveihinsä. Mutta nyt yksi heistä tuli vedetyksi Jeesuksen matkaan. Tämä kaveri on kirjoittanut itse siitä tapauksesta. Aika lyhyesti tosin, joten meidän mielikuvitustamne jää kutkuttamaan, mitä hänen mielessään liikkui, kun hän lähti, kun kutsuttiin. 

Mutta sitten, mahtoiko Jeesus kutsua itse itsensä tämän tullimiehen kotiin syömäänkin, kuten joskus aiemmin oli tehnyt erään toisen* - itselleen myöskin rahaa virallisen rahankeruun lomassa kooonneen, kotiin. Oli miten oli, siellä Jeesus nyt jokatapauksessa oli. Ja isäntä oli varmasti täpinöissään, ja parasta pistetty pöytään. Sinne oli kutsuttu myös isännän ystäviä ja työkavereita. Yhdessä oltiin pöydässä: Jeesus, Jumalan Poika heidän kanssaan, omine kavereineen. 

Mutta se näky korpesi monia! Itsensä paremmiksi tuntevat, pitivät Jeesuksen toimintaa käsittämättömänä; mennä nyt tuollaiseen talouteen syömään. He jopa tulivat sanomaan mielipiteensä Jeesuksen kavereille. Mutta sen kuuli myös Jeesus, ja oletettavasti talon isäntä itsekin, koska oli kirjoittanut siitä muistiinpanoihinsa.  

Mutta mitä Jeesus sanoi niille ihmettelijöille, itsensä parempaan väkeen asemoiville? Hän käski heidän - joiden niin hyvin piti Jumala sana tuntea, mennä tutkimaan sitä, ja varsinkin sen merkitystä, kun hän sanoi: "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." Matteus 9:13

Sen tullimiehen nimi oli Matteus. Hänen omat muistiinpanonsa tuosta kaikesta löytyvät Raamatun kohdasta: Matteuksen evankeliumi 9:9-13.

Samasta tilanteesta kertoo myös Markus 2:13-17. Hän käyttää tullimiehestä toista nimeä: "Leevi". Hän on myös merkinnyt muistiin tämän sanan Jeesukselta: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat..." Markus 2:17

Myös lääkäri Luukas om merkinnut muistiin tuon tapauksen. Hänkin käyttää nimeä Leevi. Ja on ottanut talteen sanat: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät." Luukas 5:32

Jeesuksen seurassa ilmapiiri on armollinen!



---

* Sakkeus. Hänetkin Jeesus kutsui. Epätavallisesta paikasta vieläpä; nimittäin puusta! Sinnehän Sakkeus lyhyenä miehenä oli kiivennyt, jotta kykenisi edes näkemään Jeesuksen kulkevan ohi. Mutta Jeesus luki Sakkeuksen sydämen toiveet, ja pysähtyi puun alle ja ilmoitti tulevansa ihan vieraaksi Sakkeuksen kotiin☀️ 


sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

Tuli suuri ilo sotilaan kotiin🕊️

Cornelius oli sotilas, sadanpäällikkö italialaisessa kohortissa. Mutta hän oli muutakin: "hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä", ja niin oli hänen perheväkensäkin. Hän antoi myös "runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa." 

Mutta kaikesta tästä huolimatta, oliko hänen tilanteensa jotenkin toivoton? Hänhän ei kuulunut lupausten kansaan, juutalaisiin. Millaisessa toivossa Cornelius perheväkensä kanssa eli? Jokatapauksessa hänen uskonsa oli varmasti vahva. Hän varmastikin uskoi, että vaikka hän ei kuulunut lupausten kansaan, Jumala kuitenkin huomioi senkin, joka ei siihen kuulu, jos joku kuitenkin Jumalaa tahtoo palvella. Eikä Cornelius väärässä ollutkaan. Jumala osoitti sen hänelle eräässä hänen rukoushetkessään ja ilmoitti Corneliukselle, että hänen rukouksensa ja almunsa olivat tulleet huomioiduiksi Jumalan silmissä, ja että "hän on muistanut sinut". Mikä ihana sana Corneliukselle! 

Siitä sitten Jumala johdatti häntä eteenpäin; käskien noutaa apostoli Pietarin kotiinsa. Hänellä olikin sitten välitettävänään ihmeellinen lahja Corneliuksen perheelle ja hänen muille läheisilleen, jotka Cornelius oli kutsunut kotiinsa: "Te olette kuulleet Jeesuksesta... Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." 

Ja sitten: "Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta.

 Silloin Pietari sanoi: "Kuka voi estää kastamasta näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät sitten häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi." 

Teksti perustuu: Apostolien teot, luku 10.


lauantai 17. kesäkuuta 2023

Se oli juhlakokous erämaassa!

Aamuista vihkoon kirjoittaani tekstiä luen ulkona. 





Kokeilin vaihteeksi jotain ihan uutta minulle. Luin ulkona istuen aamuisen vihkoon kirjoittamani tekstin kuunneltavaksi. Kun en kerran onnistunut  sitä n. 3,5 min. lukutuokiota suoraan videona saamaan tänne; päätin kokeilla, onnistunko laittamaan sen YouTubeen... Siellä se nyt on, ensimmäinen laittamani juttu sinne ikinä. Tykkään itse mieluummin lukea kuin kuunnella, mutta toisilla taas asia voi olla juuri päinvastoin. Sitä en tiedä, tuleeko tällaista lisää minulta.


---

Videolla lukemani teksti on myös kirjoitetussa muodossa toisen blogini puolella:





tiistai 13. kesäkuuta 2023

Arkista

Tämän aamun ajatuksista toisen blogini puolella; eiköhän se ollut enempi rohkaisu, kuin vaatimus:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/06/onko-tama-tarkoitettu-rohkaisemaan-vai.html

Siinä jutussa on myös muutamia kuvia eiliseltä. Löysin taas varastosta pari pitkään tietämättömissä ollutta asiaakin. Mutta eilen on tehty tuo tieltä keräämistäni, tuulen pudottamista risuista oleva:




Keinu odottaa maalausta.

---

Ai niin, nyt meillä on saatu lainaksi auto vävyltä, josta suuret kiitokset hänelle! Auto  saatiin pihaan eilen.  Nyt meillä kauppamatkat, ym. helpottuu. 🙂 Ei tarvi kasseja linja-autolta kotiin kanniskella. Tosin sitä jo viime kerralla helpotti tämä "avomalli" nelipyöräinen, joka meillä tallessa oli entisiltä ajoilta:


 

Oman automme kohtalo on yhä auki. Periaatteessa sen voisi korjata, mutta kalliiksi tulee. 


perjantai 9. kesäkuuta 2023

Mitä ihmiset eivät olisi valinneet, sen Jumala valitsi!

Raamatussa on useita esimerkkejä siitä, että Jumala katsoo eri tavalla kuin me ihmiset. Hän valitsee sen, joka ei omasta mielestään ole mitään. Eikä ole sitä toistenkaan mielestä. Mutta Jumala näkee toisin.

Mooses oli tällaisesta hyvä esimerkki. Mutta ennenkuin Jumala otti Moosesta käyttöönsä, otettiin Moosekselta pois hänet omat luulonsa. Muistetaan, kuinka Mooses päätyi lähtemään pakomatkalleen. Hän oli kuvitellut, että hänen oma kansansa tajuaisi, että nyt tässä heidän edessään seisoo se mies, joka vapauttaisi kansan raskaasta orjuudesta Egyptissä. "Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet." Apt.7:25-29. Hänestähän voisi tulla vaikka faarao, jolle kaikki olisi mahdollista. Mutta Jumala näki toisin. 

Jumala antoi Mooseksen joutua tilanteeseen, jossa hän pikaistuksissaan tappoi miehen, egyptiläisen, ja luuli, ettei sitä kukaan ihminen nähnyt. Mutta nähty oli. Kun se asia valkeni Moosekselle, hän pakeni Egyptistä. Siinä meni hänen omat luulonsa suuruudestaan. Hänellä oli uudessa elämäntilanteessaan erämaassa runsaasti aikaa - 40 vuotta - katua tehtyä, jota ei enää saanut tekemättömäksi. Mutta Jumala näki senkin toisin. Nyt Mooseksella oli runsaasti aikaa, se sama 40 vuotta, oppia erinäisiä asioita; kuten vaikkapa sitä, että miten erämaassa selviydytään. Niitäkinhän taitoja Mooses tulisi hyvinkin tarvitsemaan, kun hänestä tulisi se - joksi Jumala hänet teki - ei Mooses itse. Kun Mooseksen pitkät erämaaopinnot olivat ohitse, alkoi se työ, johon hänet oli koulutettu. Kansan vapauttaminen ja johtaminen pois Egyptistä.

Muita esimerkkejä: Jaakob, pettäjä, ja hänen vaimonsa Raakel. Jaakob sai petoksella vanhemmalta veljeltään esikoisoikeudet. Ja Raakel oli nuorempi sisar, josta aikanaan syntyi Joosef. Joosef, hän, jonka veljet myivät Egyptiin. Jumalalla oli kauaskantoinen suunnitelma, jota mikään ei voinut sotkea. Kateellisten ja katkerien veljien takia, tämä nuorempi veli, Raakelista syntynyt, jota isä Jaakob kaavaili perinnön saajaksi, päätyikin katkeralla tavalla Egyptiin. Kaikki näytti olevan ohi, luultiinhan Joosefin kuolleen villieläimen raatelemana. Veljet kyllä tiesivät asioiden oikean laidan. Ja Jumala. Hän tiesi myös senkin, mikä Joosefista oli tuleva: Egyptin valtias. Mutta sekin tapahtui vaikean koulun kautta, johon kuului orjuus ja vankila. Mutta sitten tuli Jumalan aika toteuttaa omat suunnitelmansa: Joosef pelastaisi - Egyptin valtiaana - Jumalan kauaskantoisen suunnitelman mukaan - myös isänsä perhekunnan nälkäkuolemalta. Kateelliset veljetkin joutuivat nöyrtymään hänen edessään, vaikka aikanaan kiristelivät hampaitaan Joosefin kertomien unien takia, jotka näyttivät jo silloin asioiden tulevaa suuntaa.

Kauaskantoinen suunnitelma...: Neljäsataa vuotta myöhemmin tulisi sitten olemaan siitä kansasta se Mooses, joka aluksi oli Egyptin prinssi, mutta josta oli Jumalan suunnitelmien mukaan tuleva muuta: kansan vapauttaja siitä orjuudesta, johon Joosefin aikakauden jälkeen olivat joutuneet.

Mutta vielä paljon kauaskantoisempikin suunnitelma Jumalalla on: Hän lähetti oman Poikansa, Jeesuksen, pelastamaan ihmiset synnin vallasta, jonka valtaan kaikki ihmiset ovat orjiksi joutuneet. Mutta otettiinko tätä Taivaallista Prinssiä riemuiten vastaan? Häntä, joka tuli päästämään sidotut vapauteen ja johdattamaan kotiin? Ei otettu. Häntä hyljeksittiin, ja yhäkin tehdään niin. Hän ei näyttänyt ja kuulostanut siltä, jollainen hänen ihmisten mielestä olisi tullut olla. Kuitenkin Hän, Jeesus, on se, jonka Jumala valitsi, ja jonka kautta hän suunnitelmaansa toteuttaa siihen asti kun kaikki on valmiina: "Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: "Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Jeesuksen sanoin, Matteuksen evankeliumissaan muistiin merkitsemänä, Matt. 25:34. Matteus muuten on kirjoittanut muistiin evankeliuminsa luvuissa 34 ja 35, enemmänkin siitä, mitä Jeesus heille kertoi lopun ajoista. Jeesus puhui niistä, kun hänen seuraajansa olivat siitä asiasta häneltä kysyneet.

"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apostolien teot 4:12.  

Se nimi on Jeesus. Jeesus itse sanoi, ettei hän heitä luotaan ketään, joka hänen tykönsä tulee: "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johanneksen evankeliumi 6:37. 



Sinä saat tulla! Sinua ei heitetä pois!


torstai 8. kesäkuuta 2023

Jos vaatejuttuni kiinnostaa...

... niin tässä olisi tarjolla katsottavaksi kaksi tänään laittamaani juttua, jotka siis ovat eri blogeissa. Kun mullahan tosiaan on kaksikin  vaateblogia...🙄

Tässä ensin on se, jossa on tämänpäiväinen vaatetukseni sisällä. On vähän kuin joku "sunnuntaiasu", jossa ei pihalla puuhastella. Nyt ei tarvitse tänään  mennä kauppaankaan. Nyt kun tytöillä on loma, niin päivien tuntu saa helposti vaikka viikkovillin, että joutuu miettimään, että mikäs päivä nyt onkaan. Tänään olin kyllä hyvin perillä siitä:)

https://vaatekuvasto.blogspot.com/2023/06/roosaa-ja-beigea.html

Tässä on sitten toisen vaateblogini juttu siitä, minkä ompeluprojektin toivoisin saavani kesän aikana alkuun. Kesällä on valoisaa, joten tekeminen olisi silloin kivempaa. Ja vaatekin olisi kesäiseen käyttöön aiottu:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/06/ompeluhaave-mekko.html


---

Ulos lähdin  tänä aamuna kävelemään näissä ulkovaatteissa, jotka voi näyttää pöhköltä valinnalta näille metsäisille teille...🙂 Mutta mitäs väliä sillä, jos itse tykkään välillä kulkea näin. Farkkuja käytettiin eilen, kun taas ruokia haettiin kaupasta.






sunnuntai 4. kesäkuuta 2023

Kun ystävä kutsutaan...

Luin eilen "Kohtaa minut täällä" -jutun Brander-blogista: https://www.brander.name/?p=5025. Juttu kannattaa lukea tuolta blogista, mutta siinä oli pari esimerkkiä, jutun varsinaiseen aiheeseen. Toinen oli retkiaiheinen. Toisessa puolestaan kutsuttiin ystävä kotiin mukavaa iltaa viettämään.  Ystävä tuli, mutta kutsujan mielessä olleet odotukset olosuhteista, jotka hän oli ajatellut olevaksi, eivät täyttyneet. Miten suhtautuisin? Käyttäisinkö sen ajan sättimällä itseäni kaikesta siitä, mikä meni mönkään? Entäs jos olisimme kutsuneet Jumalan? 

Tänä aamuna mieleeni tuli tästä kohtaamisasiasta sekin, että jos Jumala on kutsunut meidät... Aika ja paikka ovat oikeat, olosuhteetkin ovat, mutta kutsuttu kaveri murheiden keskellä (me, minä). Kutsuja ottaa huomioon hänen saapuessaan kyllä kaverin huonon päivän, murhellisen mielen, kaverin tarpeen puhua ongelmastaan.  Kutsuja kenties juuri senkin takia kutsui hänet, että saisi ilahduttaa, lohduttaa, rohkaista - vakuuttaa voimakasta tukeaan ja apuaan kaverinsa tilanteeseen. Siltikin vaikka kaveri olisi ihan uusi, vastatullut. Ja huomioon osataan ottaa myös ne epäsosiaaliset,  vähäpuheiset tyypit... (kuten minä).

Ja entä se kaveri? Ehkä hänen tulisi uskoa ystäväänsä, luottaa tähän ystävään, ottaa täysin todesta, kun hän lupaa pitää huolta ja ottaa hoitaakseen asian? Voisimme hengähtää helpotuksesta ja keskittyä yhdessäolemiseen iloiten pöydän antimista, ym.

Vika on varmaankin siinä, että emme ole vielä tulleet tarpeeksi tuntemaan ystävämme luonteenlaatua, tulleet läheisiksi, käsittäneet  kaverimme pyyteetöntä rakkautta ja hänen hyviä  tekojaan  meidän hyväksemme, meidän puolestamme. Emme ehkä täysin osaa uskoa siihenkään, että tämä rikas, ylhäinen kaveri, oikeasti tahtoisi olla kaverimme; ja varsinkaan, että voisimme mennä hänen häihinsä - tällaisia kun me vain olemme...



2. Pietarin kirje 1:16  (v. -92 käännös)


Tämmöisiä kirjoitin vihkooni tänään. Alla oleva pieni piirustelu on vanha, en ole merkinnyt siihen mitään ajankohtaa. Löytyi laatikosta.





lauantai 3. kesäkuuta 2023

Keskeneräinen - mutta saa ollakin sitä

Olin joku päivä sitten katsellut kävellessäni yhtä tienkohtaa, että tuon minä haluaisin piirtää. Mutta jo heti ajattelin, että se on vaikea, kun en osaa puita piirtää. Tänä aamuna ajattelin hermojani sitten  rauhoittaa yrittämällä piirustella sitä. Kun olin sutinut kuvaan paljon enemmän väriä, kuin siinä nyt on, en ollut tyytyväinen. Pistin märän työn heti  vesihanan alle ja huuhtelin siitä pois kaiken mikä irtosi. Nämä sitten jäi. Ja tuntuu että siinä kuitenkin on edes hitunen siitä, mitä olin tavoitellut. Tekele ei ollut hanakylvyn jäljiltä vielä edes kuiva, kun otin kuvat siitä.




Mutta hermostunutta olotilaa ei piirustelu vienyt. Siihen tarvitaan jotain enemmän. Saa rukoilla🙏


keskiviikko 31. toukokuuta 2023

Eilen mentiin linjurilla asioille. "Linjalla" - niinkuin täällä sanotaan.

 Kun auto on vielä Lieksassa, niin eilen piti ottaa isompi auto käyttöön, eli linja-autolla mentiin. Kyyti molempiin suuntiin  meiltä kahdelta oli kyllä tällä kertaa ällistyttävän halpa, kun muistelee, mitä ennen on otettu. Vähän ennen seitsemää lähdettiin kävelemään "pysäkille", vähän yli puolitoista  kilometriä.  Siis ei mitään pysäkkiä ole siinä kohtaa ison tien varressa, vaan ne olisi siitä meidän otto/jättöpaikasta n. 5 km:n päässä.., menee sitten Lieksaan tai Joensuuhun. Mutta se risteys on koulukkaidenkin pysäkkinä toiminut. Täällä otetaan/jätetään pysäkkien väleillläkin, kun välimatkat voi pysäkeille olla pitkät. 

No, linja-autossa ei montaa ihmistä ollut! En voinut olla ihmettelemättä, ettei koululaisiakaan ollut kuin ihan muutama omamme lisäksi. Siinä kyydissä istuessa tuli mieleen, että ei tosiaan ole kannattavaa firmalle ajaa lähes tyhjää autoa edestakaisin... Mutta onneksi sitä kuitenkin vielä julkisista varoista rahoitetaan, eihän tuota muuten kulkisi mikään linja. Mutta vähitellen ne vuorot on vähentyneet ja se taas tekee sen, että se entisestään vähentää linjoilla kulkevia, kun vuorot ei sovellu, odotteluajat voi olla pitkiä, tai sitten asiointiaika voi jäädä liian lyhyeksi. Mutta yksi linja-autokyytiläisten, ym., asemaa kurjistava seikka on se, että "kaikki" linja-autoasemat/matkahuollot/juna-asematkin ovat monilta paikkakunnilta kadonneet. On vain pari katosta, jos edes sitäkään. Innostu siinä sitten käyttämään julkisia kulkuvälineitä🙄 Matkojen maksamisesta/aikataulujen etsimisestäkin on tullut varsinainen sekamelska ja salapoliisityö. Meillä sentään voi vielä matkan maksaa käteiselläkin, mutta joka paikassa sekään ei onnistu.

No, itse linjassa istumisesta sen verran, että oli siinä kyllä leppoisaa sitten istua ja ihailla maisemia, jotka näki tietysti hieman korkeammalta nyt. Vähän eri näkökulma sillä tavoin maisemaan. Mutta ehti siinä muutakin katsella. Mennessä katselin, että mistähän maasta se tämäkin auto on tullut, kun oli ohjetekstit jotain muuta kuin suomea; ei ollut svenskaakaan, vaan jotain samantapaista. Arveltiin sitten, että norjaa tai tanskaa. Joskus aiemmin oli - eri firmalla - entisiä virolaisia autoja.

Kun sitten paluumatkan linja - sama yhtiö, mutta  erilainen auto, erilainen kuski - oli jättämässä meitä isännän kanssa siihen paluu"pysäkillemme" pikkutien päähän, totesi kuski, ettei hän olekaan ennen siihen kohtaan ketään jättänyt. Mutta aamuisin ajoi kuulemma siihen aikaan, että on tyttäriä kyytiin ottanut tien toiselta laidalta.  Tämän auton kuski oli sellainen  lupsakka nuorenpuoleinen mies. Hänen naurunsa ja jutustelunsa kuului jo sinne auton ulkopuolelle, kun odottelimme omaa vuoroamme autoon nousulle. Kun isäntä meni edeltä ja hoiti maksuhommat, huomasi hän heti vain yhden maksun otetun ja sanoi siitä. No kun kuski oli sen ottanut ja pääsin autoon, tokaisi hän leikkisästi, ettei jätetä minuakaan kyydistä😃 Kun palatessa vielä matkustajia sitten Lieksassa odoteltiin, niin kuskin jutellessa ihmisten kanssa, tuumin mielessäni, että siinä on jotain sitä "linja-autossa on tunnelmaa" - tuntua. Ja tuli mieleen vuosikymmenten takaa joku lupsakas kuski, joka osasi puhua nuorillkekin. Ei tämä puhelias kaverikaan ajossa puhellut. Ei siinä toisessakaan kuskissa, hiljaisessa, ollut mitään vikaa. Monenlaisia tarvitaan.

Kyydistä jäätyä, loppumatkan kävely kauppakassien kanssa vei meiltä vähän yli puoli tuntia. Kotona oltiin kauppa/asiointireissulta n. klo 11. Ostokset oli meillä nyt mietitty silläkin tavoin, että olisivat olleet mahdollimman kevyitä kantaa. Polkupyörällä periaatteessa voisi niitä kuljettaa, mutta ison tien varteen ei viitsi niitä jättää. Mietin aiemmin jo sitäkin, että vanhojen lastenrattaiden pyörästö tavarakoreineen olisi kyllä käytettävissä. Ilmeisesti tätä nyt jonkun aikaa kestää. Vielä ei autosta ihan tarkkaan tiedä, kun korjaamolla on  ruuhkaa jo sairastumisen takiakin.