Pappilanluhta

Lieksan Pappilanluhta on joskus kauan sitten ollut nimensä mukaisesti maata, josta pappilan väki on saanut heinää. Se on kostea joutomaa, jolle ei juuri muuta järkevää käyttöä ole ollut. Jokunen vuosi sitten tuolle joutomaalle rakennettiin pitkospuut ja näköalapaikka. Nyt siellä on  mukava ulkoilureitti. Eilen kirjaston aukeamista odotellessamme, käväisimme siellä isännän kanssa.

Alkumatka lintutornille asti on tehty niin leveäksi, että siinä pääsee pyörätuolillakin. Kiipesimme isännän kanssa tuonne torniinkin, vaikka se onkin minusta aina hiukan pelottavaa.

Ylhäältä tornista näkee kuinka vesi kiemurtelle ruohikossa. Sieltä näkyy myös muutama pieni saari lintuja varten. Me emme lintuja bonganneet, emmekä tainneet muita nähdäkään kuin pari lokkia kyhjöttämässä yhdellä saarista.

Siellä alhaalla ne kulkureitit on...

Lintutornista eteenpäin oli pitkospuut. Ne olivat todella leveistä puista tehdyt. Pitkospuiden rakennelmissa oli käytetty puutappeja.

Täällä tuli mieleen sekin sanonta, että "mihin puu kaatuu, siihen se maatuu".  

Takaisinpäin tulossa jo

Koko reitti ei ole kovin pitkä, ehkä puolisen kilometriä tai vähän päälle. Lähes koko reitin voi kulkea pikkukengillä (kuten minulla kaupunkireissuun tarkoitetut mokkakengät), mutta ihan ympäri en näin kosteana aikana voinut kävellä, koska pitkospuita ei ollut "kuivemmalla" osuudella. Ja sehän oli nyt ihan märkä...  Kesällä on varmaan sekin mahdollista.  

Ja tämä on keskustassa asuvien helposti saavutettavissa, kun on alle kahden kilometrin päässä ydinkeskustasta.