Tuo pieni ristipistoliina on minun kouluaikainen käsityöni. Onneksi sentään olen sen säästänyt. Eipä ole se vuosiin ollut esillä, mutta tuon kynttilän kanssa se on oiva pari. Kynttilän kohokuviot ja liinan kirjailut muistuttavat kovasti toisiaan.
Sitä en kyllä yhtään muista, että saimmeko valita värit itse, vai oliko otettava se mikä annettiin. Ja kukkanenkin näyttää kuvassa niin hyvältä että... Eipä tuossa näy, että oli kastelun puutteesta jo mennyt pitkä pätkä ihan keltaiseksi samasta kasvista.
Mun liinassa oli samat värit, en myöskään muista miten valittiin. Usein vain annettiin valmiit värit. Mun liina on kadonnut johonkin. Kaunis liina ja sopii kynttilän ja kukan kanssa oikein hyvin.
VastaaPoistaEhkä se oli kaikille samat värit. Tuon kynttilän kanssa ne tosiaan on oiva pari. En muistakaan milloin tämä olisi ennen tätä ollut viimeksi käytössä.
PoistaJos en nyt ihan väärin muista, niin minun koulukäsityössäni oli erilaiset värit. Ei kyllä aavistustakaan mitkä, mutta minusta nuo värit ei tunnu tutuilta. Liina on jo aikaa sitten kadonnut jonnekin, joten varmistaa en asiaa voi. Muistatko kun tehtiin sellainen revinnäistyö, pieni liina? Taidettiin olla jo 7. luokalla. Siitä tuli hieno ja se olikin tallessa monta vuotta, mutta nyt olen senkin jo jonnekin kadottanut. Vauvan nuttu ja lakki on myös jäänyt mieleen, sekä farkut, essu ja se puolihame, jota me luokan tytöt käytimme ahkerasti koulussakin. Taisin kyllä niitä farkkujakin käyttää. Terv. Tarja
VastaaPoistaSe revinnäisliina on mulla tietääkseni tallessa tuolla arkussa, jossa muutkin liinat ovat. Vauvan nuttu ja lakki on tallessa myös, sellaiset kirkkaanvihreät. Lakista tuli niin iso, että se sopis isommallekin immeiselle. Nuken päällä ne on olleet kyllä, mutta en muista oliko se nuttu edes kellään lapsista yhtään käytössä. Me siis tosiaan tehtiin farkut. Tuo oli kiva varmistus, kun olen sitä miettinyt, että tehtiinkö vai eikö. En muista kuinka tuli käytettyä, ehkä ei kovin. Siitä raitaisesta essusta en tykännyt yhtään, olis ollut sellainen kevyempi malli edes. Se puolihame, siitä tykkäsin. On jossain kuvassakin. Se oli ruskea ja siinä jotain kukkia. Olis kiva kun se olis tallessa. Sitten me virkattiin hattu ainakin. Se oli sellainen metsänvihreä. Luulen, että sitä tuli jonkinverran käytettyäkin ja myöhemmin tuli virkattua samalla mallilla lisää.
PoistaKoulukäsitöistä muistuu mieleeni vielä ensimmäiset lapaset, vanttuut, tumput tai mitkä nyt onkaan. Elnan luokalla tehtiin, ja minä valitsin oranssin langan vanttuisiini. Tai muistan, että sain valmiiksi vain yhdet, ja toinen jäi kotiin tehtäväksi. En tainnut ikinä tehdä sitä toista. Tein vanttuusta niin piukkaa neulosta, että puikot oikein nitisi, kun hikisillä käsillä yritin sitä teosta tehdä. Tuskaa se oli, koska olin opettajan neuvot ymmärtänyt väärin ja tein silmukat jotenkin hullusti kiertäen. Pyysin vielä jossain vaiheessä äitiä apuun, kun käsityön sai viedä kotiin tehtäväksi ja näytin äidille kuinka se pitää kutoa. Äiti kyllä ihmettele kovasti, että ei sitä niin kuulu tehdä, mutta koska opettaja oli silloin ns. Jumalasta seuraava ja luulin tekeväni opettajan ohjeen mukaan, niin ei auttanut äidin vänkäys. Oli tehtävä niin kuin minä sanoin. Vaikka ei siitä mitään tullut, kun äidin käsiala oli ihan erilaista kuin minun. Sitten kun olin porulla ja hiellä saanut vanttuun valmiiksi, opettaja haukkui minut ja tekeleeni koko luokan edessä. Ei sentään käskenyt luokan jonottaa katsomaan karmeaa teosta, kuten teki minun käsityöpussini osalta. Että minulla on jäänyt karmeat traumat koko Elnasta. Pitäisi varmaan perustaa oma valitusblogi, niin pääsisi niistä traumoista eroon joskus. :) Terv. Tarja
PoistaNo me siis tehtiin ne vanttuut tai tumput, kuten sanoin pienempänä lapsena. Täällä ne on kait kintaat tai jotain... Minä pitäydyn nyt niissä vanttuissa. Tehtiin me sit kai sukatkin. Noita molempia muistelin, että tehtiin kai, mutta muuta mielikuvaa ei mieleeni tule. Käsityöpussini muistan, siniruutuinen se oli. Ai kamala, miten jouduit ne tunnit kokemaan! Mulla ei ole samanlaisia muistikuvia onneksi. Elnan tunneista muistan kyllä systerin puhuneen kun oli hänen luokassaan erään vuoden. Anjan käsityötunteja mietin tänä aamuna, ettei montaa käsityötä vuoden aikana valmiiksi saanut hänen tunneillaan. Niitähän piti käydä näyttämässä aina välillä ja montaa ei saanut olla pöytänsä vieressä yhtä aikaa. Piti siis olla lähtökuopissa aina välillä että kerkis sinne.
PoistaJa tuosta kutomisesta vielä. Kun me alaluokilla tehtiin niitä patalappuja, virkattua ja kudottua, niin minä siinä kudotussa tein kanssa ne silmukat väärin. Otin sieltä takareunasta, kun olis etureunasta pitänyt ottaa puikolle. Siitä tuli sitten kamalan kireetä, vaikka mulla muuten on löysää ainakin nykyään. Ja se virkattu oli kamalaa sotkua alussa. Ne patalaput oli äidillä vuosikausia tallessa, mutta en muista onko ne vielä.
Poista