perjantai 12. elokuuta 2016

Lapsuuteni leluja 60- ja 70-luvulta


Tässä kuvassa onkin sitten minun muita lelujani myös. Nukke on 60-luvulta. Apina on 70-luvulta. Ja jo aiemminhan oli jutunaiheena nuo 60-luvun nukenvaunut, sekä niissä olevat nalle ja koira.


Tuo nukke onkin ihan ensimmäinen nukkeni ja sen olin saanut kummeiltani. Nukke on jo silmäpuoli ja nuken pintaan on tarttunut väriä jostakin. Nukessa on ollut joku äänitoimintokin, koska selässä näkyy siihen viittaava "pyörylä".  Tukkamalli tuo mieleen 50-luvun.  On mahdollista sekin, että nukke on valmistettu sillä vuosikymmenellä. Kun otin nuken esiin varastosta, se oli ilman vaatteita ja nuo nyt nuken päällä olevat vaatteet, olivat nallen yllä.  Vaatteet ovat alunperin nukelta, joka minulla ja siskollani oli 70-luvulla. Siihen aikaan nukeilla oli muuten usein keskiruskea tukka.




Tällä 70-luvun apinalla oli sininen kaverikin aikanaan. Sisko nimittäin sai samana vuonna joululahjaksi sinisen apinan. Nämä oli joskus silloisen asuntomme, vaatimattoman mökin, eteiskomerossa säilytyksessä. Kerran oli joku hiiri syönyt minun apinaltani kasvot... Tulin komerosta itkien, kun näin mitä sille oli tapahtunut. Äiti pelasti apinan, sillä hän teki sille kokonaan uudet kasvot! En tiedä mistä hän löysikin noin sopivaa kangasta ja todella hyvin onnistunut oli kasvojen ompelutyötkin. Nyt tältä puuttuvat silmät enkä enää muista varmasti, saatiinko tälle laitettua sen hiirionnettomuuden jälkeen vielä ne alkuperäiset silmät.



Kaikki nämä ovat jo aika kärsineen näköisiä.  Ovat olleet vuosikymmenten saatossa monenlaisissa tiloissa säilytykssessä. Nukkea voisi  halutessaan säilyttää vielä sisälläkin ja vaunuthan olivatkin sisällä (täynnä lasten roinaa), mutta näitä muita en sisällä viitsisi säilyttää, koska ovat jo homeenhajuisia. Apinan naamassa näkyy selvästi homepilkkua. Ovat siis nykyisin varastossa suljetussa pussissa, joka ei tietenkään näiden "hyvinvointia" edistä. Jos joskus päättäisin hävittää nämä, en varmaankaan raskisi ihan roskiin heittää... vaan, polttaisin ne.

12 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. On ne:) Joskus on harmitellut, että olisi voinut enemmänkin tallettaa leluja, kuin mitä nyt tallessa on, mutta nuorena sitä ei niin ajatellut. Ja onhan ne säilytystilatkin rajalliset.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin on:) Toisaalta kivoja katsella ja muistella, toisaalta taas liika vanhojen miettiminen ei ole mulle hyväksi.

      Poista
  3. Siinähän se Aahappani serkku. :)

    VastaaPoista
  4. Tosi hienoja leluja.Hyvä että ovat säilyneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kiva, että on muutama lelu lapsuudestani tallella:)

      Poista
  5. Hienoa että sulla on säilynyt nuo lelut. Tuo apina on niin hellyttävä <3
    Voisikohan niitä pestä homeenpoistoaineella?
    Tai kotikonstein:
    http://www.siivous.info/kotityot-siivousohjeet/homepilkut-pois

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Kiitos tuosta linkistä. Pitääkin tutustua siihen, jos noille jotain mahtaisi.

      Poista
  6. Vaikka lelusi ovat jo kovasti kärsineet, silti ne ovat niin hellyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vsnhoissa leluissa on muutenkin sitä jotain ja omissa on vielä muistot mukana:)

      Poista