keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sisiliskoyhdyskunta

Sellainen meillä näyttäisi nyt olevan. Isäntä teki tässä taannoin pihalle matalaa kivimuuria ja nyt on käynyt ilmi, että se on oikein sisiliskojen suosikkipaikka. Tämä on siis aivan eri puolella pihaa, kuin missä otin aiemmat sisiliskokuvat. Nuorimmat varsinkin ovat noita otuksia nyt seurailleet, mutta huomasin, että kyllä siihen kyttäilyyn isompikin helposti jää koukkuun. Toissapäivänä siellä oli auringossa ainakin seitsemän pikkusisiliskoa samanaikaisesti ja usein ne oleskelevat pareittain, joskus kolmisin,  eri kohdissa kivimuuria.

Sisiliskojen perhepotretti

Tässä mennään  äitimuorin luokse.




Vieressä oikein pieni sisiliskotenava. Eipä ole paljon puolukanlehteä suurempi...





Ja tuossa alla yksi melko pieni oli lähtenyt vähän tutkismusmatkalle ja tässä sitten rämpii takaisin kotitanhuville.

Tätä kutsun perhepotretin isukiksi, vaikka en kyllä oikeasti tiedä, onko isukki vai äitiliini.


Jos tarkkaan katsoo sinne, mihin tytötkin, niin voi juuri ja juuri erottaa sisiliskoperheen kivillä.


Täytyy sitä välillä vähän käväistä käppäilemässä muuallakin, eikä vain aina makoilla auringossa.



Eipäs kannata tulla liian lähelle, tai mää suutun... 



Kyllä minä osaan kiipeillä ainakin



Mitäs täällä melskataan?


Mikään ei kyllä voita kunnon aurinkokylpyjä





Ja vielä näitä rääpäleitä






Vaikka näitä  paljon onkin, niin eipä niiden silti tarvitsisi sisälle tulla, kuten meillä oli toissapäivänä takaovesta tullut. Jo aiempana vuonna takaoven alla asusteli sisilisko, häntänsä menettänyt, ja nyt on sitten pienempi versio siitä. Tämä sisälle päässytkin oli tynkä. Kuin näin sen sisällä, mietin ensin hädissäni, että mitä sille teen...listinkö sen?  Pelkäsin, että se karkaa jonnekin näkymättömiin ja jää sisälle oleskelemaan... Sitten keksin kahden paperin avulla nostaa sen lattialta (se oli vikkelä ja oli jo vähällä mennä kylppäriin) ja heittää sen yhteen lattialla lojuneeseen muovilaatikkoon - ja sitten ulos. Myöhemmin päivällä vein pyykkiä ulos ja näin siellä toisenkin pienen, jolla vielä oli häntä tallella. Tosin suuri vaara on, että sekin menettää sen, jos ei muuta oleskelupaikkaansa. Näin nimittäin sisältä ikkunasta käsin,  kuinka se livahti oven ja kynnyksen väliin.

 Mutta nyt riittäköön sisiliskot!








 Olihan siellä kivimuurilla kauniimpikin otus:)


12 kommenttia:

  1. Sisiliskoja minäkin olen viime aikoina nähnyt paljon, samoin perhosia lämpiminä ja aurinkoisina päivinä. Tuo viimeisen kuvan perhonen on suruvaippa. Varmaan olette nähneet neitoperhosiakin ynnä muita.

    "Metsätähti"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen perhosia erittäin huonosti, mutta tuo suruvaippa on tuttu. Kovin paljon ei ole perhosia nähty, ja ensinmainitusta syystä, en ole varma onko neitoperhosia täällä näkynyt. Mutta joskus joku sitruunaperhonen ainakin on ollut ja joinakin vuosina sinisiipiä on ollut paljonkin. Ja jonkun kerran tänä kesänä muistan nähneeni sellaisen pihlajaperhosen. Sen nimen otin joskus menneinä vuosina asiakseni selvittää, koska se oli minusta niin jännä; siivet kuin valkoinen lasimaalaus.

      Poista
  2. No sielläpä on paljon sisiliskoja ja niiden siskoja :) Meillä näkee enemmänkin sammakoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on:) Meilläkin sammakoita toisinaan näkee, mutta kyllä noita liskoja nyt on enemmän.

      Poista
  3. Onpa hyvät kuvat liskoista, melkeinpä voisi sanoa että on kaunis otus tuo lisko, meillä kerran pesi lisko rappujen alle, pian siihen ilmestyi poikasia.Näin syksyn alussa näkee suruvaippa perhosia ja amiraaleja omena puiden lähettyvillä ja omenissa, joskus oli viisikin amiraalia omenissa.
    (äitini pääsee hoitopaikkaan, niin on muutto sinne)t.sanosekukkasin blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On noissa liskoissakin oma kauneutensa, vaikka noin yleensä en tämäntapaisista otuksista ole kovin innostunut. Mietinkin joitakin aikoja sitten, että mitähän äidillesi kuuluu... Hyvä, että hän sai hoitopaikan, on huolettomampi olo sitten teilläkin hänen suhteensa.

      Poista
  4. Onpa mukavaa seurattavaa omalla pihalla ☺ Kiva kun niistä saa noin hyviä kuviakin otettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin aurinkoisina päivinä seuraaminen on ollut helppoa:) Mutta sitten tuolla takovella asustavat pikkusisiliskot... Eilenkin oli takaoven alla kynnyksellä kaksi aivan pientä. Aina kun ovesta kuljetaan ovat vaarassa, jos sattuvat nostamaan päätään... Välillä jos huomaan niiden kohottauttautuvan, hätistelen niitä, vaikkapa jollakin sinnepäin huitomalla, että menevät siitä vähän ulommas.

      Poista
  5. Kauniit värit liskoissa ja hauska niitäkin on seurata. Perhoset vie kyllä voiton. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä perhoset liskoista voiton vie:) Ja nyt minua on ruvennut todella ärsyttämään ne takaovella asustavat pienet. Eilenkin avasin sen oven ja jostain tipahti siihen ulkorapun matolle joku pikkulisko... En tiedä tuliko se oven päältä siihen. Vähällä oli etten niskaani sitä saanut. Ja sitten toisen kerran, kun jouduin ovea aukomaan, oli niitä kaksikin pientä siinä oven alla.

      Poista
  6. Onpa upeita kuvia sisiliskoista! <3
    Mun tutulla oli kerran vihreä lisko tai mikä lie gekko lemmikkinä. Samannäköinen kuin sisilisko mutta se oli vihreä ja isompi. En haluaisi lemmikiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tykkäisi mistään liskosta lemmikkinä, vaikka näitä onkin ollut hauska seurata. Tosin takaoven asukit voisivat mieluusti muuttaa muualle:)

      Poista