Eilen oli postilaatikossa kiva yllätys

Eilen sain ystävältäni mukavan yllätyksen. Se oli kirja Neulapitsi, tekijänä Figen Cakir. Kirjan takakannessa sanotaan neulapitsin olevan "perinteinen turkkilainen lankatekniikka, jonka tekoon tarvitaan neula, lankaa ja sakset."  Ja itse sitä tänään opetelleena sanoisin, että myös kärsivällisyyttä tarvitaan, ja liukaspintaista lankaa:) Ja kiirettä ei saa olla. Siinä nimittäin neulalla ja langalla muodostetaan solmuja ja lankakaaria ja niistä sitten se pitsi muodostuu. Kirjassakin ohjeistetaan, että lankaa pitää vedellä hitaasti, ettei se mene kierteelle ja solmuun.

Minäkin totesin, ettei se niin helppoa ollutkaan. Monta aloitusta sain tehdä, ennenkuin sain edes mitään aloituksen ohjekuvaa muistuttavaa aikaan. Välillä laitoin jo poiskin homman, ajatellen ettei siitä mitään tule. Onneksi kuitenkin kaivoin tekeleen uudestaan esiin. Se kannatti. Nyt ainakin osaan siitä vähän.  Ja sitä alkeellista osaamistani sovelsin  ja tein kukan, sen mukaan mitä siitä näytti muotoutuvan.

Olihan kiva saada jotain valmistakin. Hidasta tekeminen oli. Isäntä kerkisi samassa ajassa raivata pitkät pätkät risukoita tienpielestä, kun minä nyhersin keittiön pöydän ääressä:)

Kiitos Marja-Leena!