Tämä tekstini sai syntyhetkensä eilen. Sain viestin kuolemasta. Kuollut ihminen oli nuori, vain parikymppinen. En tuntenut häntä, mutta tunsin joskus toisen hänen vanhemmistaan.Mieleeni tuli jae: "Älä sano: 'Minä olen nuori:" * Tuon jakeen asiayhteys on kylläkin aivan toinen, mutta silti. Emme voi turvata nuoruuteen, emmekä mihihinkään muuhunkaan, ajatellen, että onhan meillä elämää edessä. Sitähän me emme tiedä. Emme tiedä minkä pituiset päivät meille on laskettu. Nuoresta helposti sanotaan, että hänellähän on elämä edessä. Kuitenkin se voi olla jo lähes kaikki takanakin. Nyt on oikea aika rukoilla itsemme, tai sen yhä lähellämme olevan ihmisen puolesta. Nyt on oikea aika huutaa Jeesusta pelastajaksi, syntien sovittajaksi. Ei tarvitse ruveta itseään parantelemaan ensin. Hänhän on sanonut: "..sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37
---
*Jer. 1;7
Voimia nuoren vanhemmille♥
VastaaPoistaSitä tarvitsevat läheiset tosiaankin!
PoistaVoi miten surullisia uutisia :( Hirveintä, mitä vanhemmalle voi tapahtua!
VastaaPoistaSe on tosiaan!
PoistaHuomisesta ei koskaan tiedä..jokainen päivä on arvokas♥ Voimia läheisensä menettäneille..nuoren ihmisen kuolema on niin surullista.. Rauhaisaa loppuviikkoa sinne♥
VastaaPoistaKiitos, samoin sinne myös! Vaikka kaikenikäisten kuolema tuntuu surulliselta, niin nuoren ihmsisen kuolema tuntuu aina pahemmalta.
PoistaPuhutteleva kirjoitus! On aina järkyttävää, kun kuulee nuoren ihmisen kuolemasta. Eipä meistä kukaan tiedä, onko aikaa paljon vai vähän...
VastaaPoistaEi tosiaan tiedä, mutta nuoren ihmisen kuolema varsinkin järkyttää. Vaikka ei ihmistä tuntisikaan.
PoistaNuori tosiaan 21.9. täytti 20. Olen paljon ajatellut hänen äitiään, kävin hänen kanssaan synnytysvalmennuksessa kesällä 95.
VastaaPoistaMinunkin mielessäni on ollut, vaikka en itse häntä sillä tavoin tunnekaan.
Poista