"Ellen näe... en minä usko." Jo muinoin sanottiin niin.

"Ellen näe... en minä usko." Niin sanoi Tuomas. Sen sanomisen oli Johannes, Tuomaan tuttu, merkinnyt muistiin; Joh. 20:25. Tuomas oli muuten kulkenut Jeesuksen seurassa kolmisen vuotta.  Ja niin olivat muutkin.  Eikö meistäkin moni "epäusko" samalla tavalla. Kaikki mitä emme voi itse selittää, tai jota joku muu ei ole selittänyt tavalla, jota uskoisimme,  asia ei ole meistä uskomisen arvoinen. Tai on ainakin epäilyttävä.

Mutta merkillistä on, että uskomme moniin asioihin, vaikkapa uutisiin, vaikka emme ole itse nähneet. Vaikka tiedämme, että kuvakin voi "valehdella", samoin kirjoitettu teksti. Mihin muuhun uskomme? Usko tieteeseen tuntuu olevan varsin vankka.  Tunnumme tietävän mitä tapahtui kauan sitten, vaikka emme ole nähneet. Mutta kun "tiedemiehet" vakuuttavat asian, niin se uskotaan. Välillä sitten sattuu niin, että "tiedemiehet" eivät olekaan tienneet, ja asia kumotaan. Me uskomme kyllä muihinkin juttuihin, joita emme ole nähneet. Uskomme, että on sellainenkin asia kuin ilma, jota hengitämme, vaan nähdä sitä emme voi. Tuntea voimme kyllä hengittäessä. Uskomme myös langalliseen ja  langattomaan viestintään. Ääni, kuvat ja teksti kulkevat jopa ilman johtoja.  Vaikka sitäkin on vaikea käsittää, miten se edes johdossa  voi tapahtua. Nämä kaikki uskomme,  kun tiede sitä meille vakuuttaa ja näemmehän vaikutuksiakin.

Sinä et ehkä usko Jumalaan, koska et ole häntä nähnyt. Ja sanot, ettet ole vaikutuksiakaan havainnut.
Okei sitten. Saat ajatella niin. Mutta tiedä, että Jumala voi ottaa sinuun yhteyttä tavalla, jota et arvaa. Tavalla, jota et voi selittää millään tieteellä ja tavallisilla selityksillä. Sinä havaitset kuitenkin vaikutuksen. Voit saada jonkinlaista "yllätyspostia" Isältä. Mitä se sitten sinun kohdallasi onkin.

Joskus Hän voi järjestää rohkaisevan yllätyksen vaikka rannalle. No, joo... olihan Jeesus sitä jo ennenkin "harrastanut", kun paistoi  kerran kalaa väsyneille kalastajille.  Sekin muuten hänen kuolemansa ja ylösnousunsa jälkeen. Mutta minun tapaukseni on erilainen. Pienemmässä mittakaavassa. Minulla on kesäisin ollut tapana uimarannalla kävellä ja katsella, onko mitä mielenkiintoista rannalle ilmaantunut ihmeteltäväksi. Milloin nyt mitäkin on. Aina ei ole. Mutta joskus on. Kuten sekin kerta kuluneena kesänä, jolloin löysin oksista muodotettuna oman nimeni rantahiekasta. Se oli kuin minulle rohkaiseva viesti Jumalalta, vaikka inhmillisesti se olikin jonkun tuntemattoman tekijän aikaansaannos.

---
Tuomas kokee saman kuin toisetkin: Joh. 20:24-29

Aurinkoista viikkoa itsekullekin!