"Voiko siihen mieheen muka luottaa!?"

Kävi kiivas väittely. Toiset olivat puolesta, toiset vastaan. Useimmat eivät pätkääkään uskoneet, että se Tarsosta kotoisin oleva Saulus olisi luotettava. Jotkut olivat tiukasti sitä mieltä, että hän oli varmasti vakooja ja soluttautuja; häntä pitäisi varoa ehdottomasti. Häntä ei mitenkään saisi päästää heidän joukkoonsa. Siitä seuraisi vain suurta harmia koko seurakunnalle. Varmaan tuo mies vielä vangituttaisi heidät kaikki! Olivathan jopa seurakakunnan johtavat miehetkin pysyneet erillään hänestä.

Mutta oli muutamia, jotka olivat vastakkaista mieltä, yleistä mielipidettä vastaan. He olivat kuulleet miten tuo paljonpuhuttu mies oli edellisessä paikassa käyttäytynyt ja puhunut. Yksi näistä yleistä mielipidettä vastaan olleista oli Barnabas. Hän oli aivan varma siitä, että Saulus ei teeskennellyt. Kenties jopa itse Jumala vakuutti hänet siitä. Mutta oli Barnabas saanut varmuutensa miten vain, hän päätti puhua apostoleille ja esitellä Sauluksen heille. Hän kertoi, miten Saulus jo Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesusta; sitä miestä, jota hän inhosi, ja jonka seuraajia hänellä oli into ja lupa vainota ja vangituttaa. Mutta nyt hän ylisti Jeesusta aivan julkisesti. Barnabas ottikin eräänä päivänä  Sauluksen mukaansa apostolien luo. Mitähän nämä tuumivat, heidät nähdessään... Varmaankin ajattelivat, ainakin jotkut heistä, että nyt tuli seurakunnalle tuho, kun tuo tuli tänne!

Mutta Barnabas kertoi heille tarkkaan kaiken; siitä alkaen, kun itse Jeesus oli ilmestynyt Saulukselle tiellä. Saulus oli siinä hetkessä menettänyt näkönsäkin. Mutta Jumala lähetti Ananias nimisen miehen rukoilemaan Sauluksen puolesta, jotta hän saisi näkönsä, ja myös Pyhän Hengen. Pyhää Henkeä ei Jumala antaisi kuin sille, joka hänen omansa on. "Kai olette samaa mieltä?" , hän ehkä saattoi kysyä apostoleilta. Ja olihan Saulus rohkeasti ottanut  kasteenkin. Tässä  kaikessa oli apostoleilla sulateltavaa. Kun he olivat tuon kaiken Barnabaan kertoman kuulleet, ja taatusti itse haastatelleet tarkasti Saulusta, päätyivät he ratkaisuunsa, että Saulus oli nyt heidän "veljensä".

Onneksi oli Barnabas, joka uskalsi ottaa Sauluksen hoiviinsa. Saulus Paavali muisti sen varmasti aina kiitollisin mielin.

- Aalto löi rantaan, mutta lempeästi.