Lehtiä ja kehyksiä - arjen pähkäilyjä

Vähän arkea. Muutama päivä sitten sain kyllikseni yhdestä paksusta lehtipinkasta. Siinä oli käsityölehtiä. Niitähän minulla on kansioissakin - ja yksi iso pahvilaatikkokin on niillä täytetty. Mutta tämä pino oli "uudempaa", eli runsaan 10 vuoden takaisia enimmäkseen. Nyt päätin siis hankkiutua siitä eroon ja siirsin pinon pöytäni viereen odottamaan sitä hetkeä, jolloin se kiikutettaisiin johonkin. Niin, johonkin...
Mieluiten olisin jonnekin kirppikselle sen laittanut, jos joku niitä haluaisi. Isäntä sitten huomioi myös lehteni. Hän mielellään ottaa lehdistä talteen kaikenlaista mielenkiintoista. Mutta meilläpä on siinä ihan erilainen tyyli. Minä säilytän lehdet mieluiten kokonaisina, hän leikkaa niistä haluamansa. Niinpä sitten kielsin häntä ottamasta sitä lehtipinkkaa. Olen niin kiinni silti niissä lehdissä, etten tykännyt ajatuksesta, että ne silputtaisiin. Ja toisaalta en halunnut, että niitä jää tänne kuitenkin osa vielä. Lehtilaatikkoonkin, keräykseen, olisin ne mieluummin kipannut. Isäntä totesikin, että "mieluummin muille" ne antaisin...
Juttu jäi sitten siihen. Pohdin kuitenkin asiaa ja mietin, olisiko mahdollista omaa näkökantaani asiaan vielä jotenkin selventää. Ja keksinkin mielestäni jotain. Menin sitä selittämään. Keksin jotain, mitä hän ei ehkä  tykkäisi pilkkoa: valokuvien yms. kehykset. Jos minä olen kerännyt käsityölehtiä, on isännällä ollut aina vetoa kehyksiin. Ei niitä tosin niin paljon ole, kuin minulla lehtiä. Mutta menin siis puhumaan tähän tyyliin: "Sinä tykkäät kehyksistä. Et pitäisi siitä,  että joku ottaisi niistä vain lasit talteen ja heittäisi kehykset pois." Hetken päästä sain kuulla jotain merkillistä. Isäntä oli ensin luullut, että olen lukenut samaa kirjaa, joka hänellä on ollut kirjastosta lainassa. Hän nimittäin oli juuri lukenut siitä, kuinka vuonna 1945 Berliinissä eräs ihminen kertoi, että yhdessä kellarissa oli ollut paljon kehystettyjä kuvia.  Se löytö päätettiin hyödyntää. Silloin oli lasipula, joten niistä otettiin vain lasit talteen ja kehykset ja kuvat hylättiin!
En minä ollut lukenut kirjaa. Olimme hieman ihmeissämme moisesta "sattumasta". No, nauruksihan se juttu meiltä meni:) Ja loppujen lopuksi isäntä sai sen luvan leikkuuluvankn. Tosin niitä myöhemmin tutkaillessaan totesikin sitten, ettei niistä mitään oikein löydy.

Tänään olikin sitten ensimmäinen pakkasaamu meillä. Puoli seitsemän maissa pakkaslukema näytti käväisevän alimmallaan, eli  -2,1 asteessa. Kuva on viimevuotinen, mutta pakkasen koristamia oli monet lehdet tänä aamunakin.

Mukavaa päivää itsekullekin!