Tämänaamullista: Ei aina tarvi puhua

Lähdin tänä aamuna saattelemaan yhtä tyttäristä hänen kouluun mennessään. Siinä saa samalla sen päivän kävelyn. Kun olimme vielä ihan kotitiellä, puhuin hänen kanssaan jotain, enkä katsonut niinkään tietä. Siitä oli se seuraus, että lensin nurin polvieni ja käsieni varaan. Ensin ajattelin, että nyt on polvetkin rikki, kunnes muistin, että tänäänhän onkin yllä toiset niistä farkuista, joissa alunpitäen jo ostettaessa oli polvilla reiät. Mutta onnipa oli, että tänään oli niistä yllä ne, joihin olin laittanut paikat. Säästyi polvet. Mutta toinen kämmen sai pienen laastarin kotiin palatessani.

Kun sitten kävelin yksikseni takaisinpäin, ajattelin, että nyt olisi hyvä ja rauhallinen hetki rukoukseenkin. Sitten ajattelin, että siitäkin tulee helposti sellainen puolipakollinen huolten ja kaiken mieltä kaihertavan luetteleminen vain. Mietin, ettei aina tarvitse puhua. Voi olla ihan hiljaakin hänen kanssaan, joka vierellä kulkee. Siitä sain aiheen tämänpäiväiseen piirrokseen, jonka nimesin Vierelläkulkijaksi.

Tästä kuvasta vielä. Minulla oli sateenvarjo mukana, kun oli vähän tihkusateen tuntua kotoa lähtiessä. Eipä sitä sateenvarjoa kuitenkaan tarvittu.

Tästä tuli samalla eräänlainen päivän vaatekuvakin. Yllä oli samettitakki, jota olen joskus leventänyt beigellä sametilla sivuista... (Kuvat otettu jo kaksi vuotta sitten)

Laput takaisin samaan paikkaan, jossa alunperin olivatkin.

Takin merkki James. 

Nuo korjaukset olin tehnyt kaksi vuotta sitten elokuussa. Nätinpihän takki ilman tuollaisia olisi, mutta nyt se ainakin on ollut käytössä, kun sopii ylle, ja ihan napitettuna:)