Sain eilen tiedon, että eräs entinen naapuri on kuollut. Kun muutenkin olen viime aikoina entistä kotikuntaani miettinyt, viipyilevät ne ajatukset siellä tämänkin takia taas. Tämä naapuri asui silloin, n. 40 vuotta sitten, kerrostalossa meidän alapuolellamme. Minä olin silloin nuori tyttö, ja nuori oli hänkin, vajaat kymmenen vuotta minua vanhempi. Mutta hän oli jo äiti. Hän halusi käydä sunnuntaisin kirkossa. Ja sellaisina hetkinä hän tarvitsi lapsenvahtia. Muutamia kertoja minäkin, ja siskonikin, oltiin heidän kotonaan lapsenvahtina. Erään kerran tämä naapuri teki yllätyksen; hän ompeli minulle paitapuseron.
Mutta muutakin tämmöisestä tulee mieleen. Meidän itsekunkin tulisi olla valmiita lähtöön, myös äkilliseen ja yllättävään. Meillä voi olla kesken vaikka mitä, mutta jos Jumalan mielestä aika on täysi, niin silloin meidät kutsutaan täältä ajasta pois. Voimme tuntea hätää ajatellessamme kaikkea tätä, että olemmeko valmiit. Mutta muuta valmiutta meillä ei voi olla, kuin se, minkä Jeesus meille valmisti. Jeesus kuoli ristillä kantaen sinne jokaisen meidän synnit. Käsitätkö mitä se tarkoittaa? Se on lahja. Jumala todella tahtoo antaa sen sinulle ja minulle. Synti vaihdetaan armoon ja Jumalan lapsen asemaan. Ja joka siihen Jeesuksen tekoon turvansa laittaa, on turvassa kuolemassakin. Pyydä syntejäsi Jeesukselta anteeksi. Hän antaa mielellään. Se että on saanut anteeksi, perustuu sitten siihen Jeesuksen jo silloin kauan sitten tekemään tekoon - ei siihen, että tuntuuko se joltain. Tunteet tulevat ja menevät. Tämän asian perusta on muualla kuin tunteissa.
Jeesus sanoi: "... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Johannes 6:37
"...synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden." 1 Johanneksen kirje 2:12
Siis kenen nimen tähden ne synnit anteeksi annetaan? Jeesuksen, sillä hän meidän rangaistuksemme jo kärsi.
"Niin aterinkumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa? " Luukas 7:49 Se joku oli silloin, ja on yhä: Jeesus.
Suru-uutiset pysäyttävät. Itse olen joutunut kuulemaan lyhyen ajan sisällä aika monta suru-uutista. Jotkut läheisempiä, jotkut kaukaisempia ihmisiä. Onneksi useimmat heistä olivat uskossa. Ja onneksi meillä on tosiaan se valmius, jonka Jeesus valmisti! Sen varassa uskaltaa lähteä tästä ajasta sitten kun lähdön hetki koittaa.
VastaaPoistaKyllä ne tosiaan pysäyttävät. Meilläkin taannoin kuultiin toinenkin suru-uutinen eräästä tutusta ihmisestä.
Poista