 |
Tässä osa kerätyistä marjoista. Keräsivät näiden lisäksi myös noin puoli tavan ämpärillistä.
|
Niinpä nyt siis on saatu syödä ihan tuoreita lakkoja, ja myös lakkahilloa. Kaikki tämä marjatouhu tuli ikäänkuin minulle yllättäen, sillä itselläni ei ollut mitään aikomusta mennä marjaan. Mutta kun tyttäret niitä keräsi, oli niiden kanssa minunkin toimittava, eli keitettävä hilloa. Koska hillonkeitto tuli minulle eteen niin, etten ollut mitenkään valmistautunut moiseen, oli ensin katsottava, onko edes sokeria siihen touhuun tarpeeksi. Löysin kaapista kaksi sokeripussia, jotka olivat enemmän ja vähemmän vajaita. Päättelin, että se lähes täysi olisi riittävä hillohommaan. Katsoin vanhoista keittokirjoistani vähän ohjetta, mutta toimin silti jonkin verran oman pääni mukaan. Siihen ensimmäiseen hilloerään hulautin kattilaan marjojen päälle kolme desiä vettä ja sen lähes täyden sokeripussillisen. Kun olin aikani sitä keitellyt, oli aika myös maistella: Tämähän on hyvää! Mikä ei suinkaan ole itsestäänselvyys minun keittiöhommissani.
No, seuraavana päivänä oli vähän pienempi erä hillottava, koska oli selvää, ettei niitä ehditä syödä tuoreeltaan. Pakastuskin tietysti on olemassa, mutta hillo tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Mutta nyt oli se sokeriongelma. Oli se kovasti vajaa pussi ja fariinisokeria vain pienesti vajaa pussillinen. Mutta nytpä oli marjaeräkin pienempi, joten samat systeemit muuten kuin edellisenä päivänä, mutta nyt vähemmän marjoja ja vettä ja sekaan fariinisokeria. Ihan hyvä tuli siitäkin, mutta himpun verran on vähemmän makeutta tässä toisessa.
Näihin tehtyihin hilloihin tuotettiin oikein pojalla lasipurkitkin, kun tiedettiin hänen olevan tulossa tännepäin. Purkit vain pestiin normaalisti, ei mitään varsinaisia hillohommiin kuuluvia muita juttuja, sillä ei näitä hilloja ole kauaa tarkoitus säilytellä. Pari satsia lähti jo muuallekin niistä. Ja meillä on hilloa jo ahkerasti käytetty:)
Lapsuudessa aina käytiin äidin mukana lakassakin, kun joku sellainen paikka oli mistä niitä löytyi...täällä en oikein tiedäkkään onko täällä lakkoja missään. Aika huonosti tulee muutenkin käytyä marjassa, pieniä määriä tuosta lähimetsästä yleensä mustikkaa ja vadelmaa. Tänä kesänä en vielä ole käynyt katsomassa,kuin ainoastaan siellä missä ennen oli mansikoita, se hakkuu-aukea oli ihan heinittynyt täyteen...
VastaaPoistaEn ole itse mitenkään innokas marjastaja. Mulla ei ole kotoa jäänyt mieleen oikein mitään marjastusta, mutta sienestystä jonkin verran, joka oli enempi isän juttu. Ja äiti sai marjoja kerätä toisinaan tuttavien marjapensaista, joten niitäkin aina välillä oli. Ystävän kanssa kyllä kerättiin jonkin verran niin sieniä, kuin vähän marjojakin. Oli kiva, että tytöt nyt innostui noita marjoja keräilemään:)
PoistaNyt on ihanaa, kun on kuulemma paljon lakkoja! Meitäkin houkuttelisi mennä lakkasuolle, minun pitäisi vain ensin saada kumpparit. Lakat ovat niin kalliita, että olisihan se luksusta saada niitä ilmaiseksi. Ja ne ovat niin herkullisia! Itse en ole juuri tehnyt hilloa, mutta voisihan senkin taidon vihdoin opetella. Mahtava lakkasaalis on siinä kuvassa!
VastaaPoistaMinä en ensin lainkaan uskonut, että he tuolta rotkon pohjalta mitään oikein löytäsivät, joten olin täysin yllättynyt heidän poimintatuloksestaan. Mullakin on hillon tekemiset olleet tosi vähäiset. Meillä ei kotona juuri marjastettu, mutta toisinaan äiti sai herukoita ym. tuttavilta. Niistä tehtiin mehua. Jonkun kerran olen hilloa itse täällä yrittänyt tehdä, ei kovin hyvin tuloksin. Mutta lakoista näköjään onnistui yli odotusten. Lakkoja meillä ei ole aiemmin ollutkaan.
PoistaAhkeria marjastajia, kun kotiin tuomisina paljon hillaa. Siis minulle lakat ovat hillaa.
VastaaPoistaOlen itsekin muutaman kerran käynyt suolla. Rankkaa hommaa näin ikäihmiselle, enkä raaski myydä täkäläisillä hinnoilla 10€/kilo. Omaan pakasteeseen pistin ja herkuttelin leipäjuusto-hilla-kermavaahtoannoksella.
Suolla rämpiminen on kyllä raskasta, joten siitä saisi kyllä saada kunnon palkankin. Kannattaakin jättää itselle herkutteluun noilla hinnoilla. Minä käytän nykyään lakka -sanaa, mutta saattaa olla, että nuorempana olisin puhunut suomuuraimista. En ihan varmaksi muista. Parissakymmenessä vuodessa on jotkut länsirannikolla käyttämäni sanat muuttuneet minulla toisenlaisiksi. Appeni kertoi joskus lapsuudestaan, että hänelle sana suomuurain oli ollut aikanaan aivan outo sana.
PoistaNyt lakkaa on kuulemma tosi paljon, mutta itse en ole kerännyt yhtään lakkaa. Tänään olin mustikassa ja sain vajaan sangollisen, ennen kuin sade hätisti pois metsästä.
VastaaPoistaIhanaa, kun tyttäresi ovat innostuneet marjastuksesta.
Hyvää viikonloppua Sinulle!
Se on tosiaan kivaa, että tykkäävät siitä puuhasta. Äskenkin toinen toivoi toisenkin innostuvan vielä tänä iltana siitä ajatuksesta, että keräisivät mustikkaa piirakkaan, mutta toista veti enemmän sulkapallo, johon lopulta päätyivät. Paitsi että sade saattaa torpata senkin hankkeen, sillä vähän tuli kuulemma pisaroita taas. Mukavaa viikonloppua sinulle myös:)
PoistaOlipa ihana marjasaalis! Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaNiin oli. Tänään minäkin jopa innostuin käymään tuolla suolla. Ja vaikka marjoja oli enää vähän, niin se vähäinenkin liikuskelu siellä tuntui kivalta. Hyvää viikonloppua sinulle myös!
PoistaNyt on paljon lakkoja,minäkin saan lakkoja itselleni. Lakkahillo on todella hyvää vaikkapa räiskäleiden kanssa.
VastaaPoistaNyt niitä tosiaan on hyvin saatavilla. Meillä on syöty niitä ihan vaniljakastikkeenkin kanssa.
Poista