Yllätyksiä parkkipaikalla - eilinen ja vuosien takainen

Eilen tytöt ahkeroivat marjankeruussa, kaikki kolme. Mustikoita keräsivät. Meillä on totuttu marjat keräilemään ilman poimuria ja perkaamaan ilman puhdistusritilää yms. Eilenkin oli poimurilla vähän aikaa kokeiltu, ja palattu käsikeruuseen. Marjatouhuissa, keruun ja perkuun merkeissä, meni tytöillä eilinen päivä. Illalla lähdettiin niitä vielä viemään ostopaikalle. Tytöt halusivat kokeilla senkin mahdollisuuden, vaikka meitä vähän epäilytti, kannattaako se. Kun pääsimme perille sinne paikalle, oli siellä jo muutamia autoja  odottelemassa. Asetuimme jonon jatkoksi. Tuo paikka on valtatien varrella, tyhjäksi jääneen kahvilan piha, jossa kesäisin on kukkamyyntiä. Jonkin ajan kuluttua paikalle tuli mies, joka ilmoitti ostoauton olevan kovasti myöhässä: puolitoista tuntia.  Jonka ajan joku heti muunsi käytännön ajaksi, tokaisten sen tarkoittavan kahta tuntia. Sillä matematiikalla ostaja tulisi paikalle n. klo 21.30. Me olimme kotoa lähteneet vähän ennen klo 19 ajelemaan. Mietimme, mitä teemme? Lähdimme Enon keskustaan mietintätauolle. Kun kahdessa kaupassa oli käyty, ja vielä kiskallakin, ja vähän ajeltu kylällä, olikin jo sopivanpuoleinen aika mennä jälleen odottelemaan sinne marjojen ostajaa. Odottelu pitkän päivän jälkeen tuntui todella tylsältä. Kun kuorma-auto sitten tuli, meni sillä alkuvalmisteluihin aikaa, kun sienikoreja ym. vedettiin auton uumenista esille. Kun ostot vihdoin alkoivat, tytöt menivät puolentoista marjaämpärinsä kanssa jonottamaan. Mutta monilla oli sieniä myytävänä todella paljon ja se oli aikaavievää. Isännällä ja minulla alkoi kärsivällisyys odottamiseen mennä. Mietimme jo, että sanomme tytöille, että lähdetään pois. Mutta sitten huomattiin, että he olivat häipyneet siitä kohdasta, jossa olivat odotelleet. Jonkun ajan kuluttua näkyivätkin tulevan tyhjien ämpäreiden kanssa ja autoon saavuttuaan arvuutttelivat meitä saadusta hinnasta. Se ylitti kaikki odotukset: 65 euroa! Mutta ostaja olikin eri, kuin mitä luulimme. Eräs sieniä myymään tullut mies olikin halunnut ostaa tyttöjen valmiiksi puhdistetun marjaerän:)  Olimme niin kiitollisia, että tytöt saivat noin hyvän palkan ahkeroinnilleen. Ja me kun meinattiin jo lähteä kotiin keskenkaiken, ja ostaa marjat itse... Ei meillä olisi ollut tytöille noin paljon maksaa. Olin päivällä jo sanonut, että parhaan hinnan saisi jollekin suoraan myyden, mutta sitten todennut myös sen, että mistä sen ostajan saisi...

Mutta tuohon samaan paikkaan liittyy eräs toisenlainenkin yllätys vuosien takaa. Olimme isännän kanssa joku kerta menossa Joensuuhun kirppiskierrokselle. Päivä oli muistaakseni lauantai. Enoa lähestyttäessä autoon tuli joku häikkä. Kurvasimme siihen samalle pihalle miettimään, mitä tehdä. Asian jatko meni niin, että siinä pihassa oli joku taksi, joka neuvoi meille korjaamon. Se oli Joensuun suunnassa ja se taksi ajoi edellä ja osoitti meille paikan. Kun sitten menimme sinne korjaamolle, saimme tietää, ettei siellä oikeastaan olisi omistajan pitänyt nyt olla paikalla, vaan mökillä. Ja siinä korjaamossa oli keskitytty korjaamaan vain joitakin tiettyjä automerkkejä. Automme ei ollut niitä merkkejä, mutta sitä katsottiin silti. Saimme ikäviä uutisia: auton saisi viedä "autojen hautausmaalle", jota sanaa tuo korjaamon omistaja käytti. Mutta meille tarjottiim myös kahvit ja jutellesssa kävi ilmi, että korjaamon omistaja oli uskovainen mies, kansanlähetyksen puhujanakin toisinaan oli. Hän käytti jossain vaiheessa meille puhuessaan sellaistakin lausahdusta, kuin "myrskyn silmässä". Se tarttui korvaani erityisesti, sillä olin yhtä kirjaa juuri aiemmin lukenut, jossa oli se sama sana. Mutta kaikenkaikkiaan, vaikka olimme todella harmissamme, että auto oli niin huonossa kunnossa, olimme ihmeissämme siitä, että meidät oikein edeltäajaen, sieltä valtatien varren tontilta ohjattiin juuri tällaiseen autokorjaamoon. Jumala tiesi, että se puhuttelisi meitä.