Mieleeni tuli erinäisiä elämän asioita ajatellessa, varsinkin millaisia harmituksia kelläkin on, yht'äkkiä se Joosef. Hän joutui eroon perheestään vuosikausiksi. Jumala oli suunnitellut hänen elämäänsä käsittämättömiä kuvioita. Mikä Jumalan viisaus, mikä suunnitelma, kun hän tahtoi varoittaa faaraota tulevasta nälänhädästä - ja siihen varautumisesta. Hän ei puhunut faaraolle suoraan. Tai "puhui", mutta ei käyttänyt sellaista tapaa, että olisi suoraan sanonut hänelle, että "näin tulee tapahtumaan, ja tee sitä ennen näin...". Ei, vaan hänellä oli paljon moniulotteisempi, kauskantoisempi, ja menneisiinkin solmittu suunnitelma. Siihen tarvittiin Aabrahamin jälkeläinen, Iisakin pojanpoika, Jaakobin poika, eli Joosef, jolle Jumala oli antanut unien näkemisen lahjan. Ja joka hänen nuorena kotona asuessaan ärsytti suuresti hänen veljiään ja isäänsä... Mutta nyt Egyptissä, hän oli saanut myös unien selittämisen lahjan. Sitä lahjaa Jumala käytti Joosefissa. Ensiksikin päästämään hänet vankilasta. Mutta suurempi suunnitelma ja osa oli varattu Joosefille: tulla Egyptin hallitusmieheksi; seuraavaksi itsensä faaraon jälkeen. Näin Jumala pelasti kansansa, Aabrahamin jälkeläiset nälkäkuolemalta, kuten myös Egyptin kansan. Mutta myös antoi isän ja pojan jälleen kohdata toisensa pitkien surun vuosien jälkeen, ja elää yhdessä siitä eteenpäin. Ja jatkoa oli luvassa sille "kuvakudokselle", joka sai muotoa ja kuvioita Egyptissä. Se oli yksi osa Jumalan jo ennalta tekemää suunnitelmaa.
Meidänkin elämässämme on Jumalalla suunnitelmat. Ja se on myös osa jotain suurempaa kuviota ja koko kudelmaa.
Miten hieno kuvakudos se onkaan, kun se kokonaisuudessaan ja kaikin puolin valmiina ja viimeisteltynä kerran levitetään kaikkien ihailtavaksi. Mitkä ihmeelliset kuviot, miten ohutta ja samalla kestävää, miten kaikki sopii saumattomasti yhteen, millaista reikäommelta, niin taidokkaasti tehtyä, mikä suunnitelma - ja mikä toteutus! Siitä löydämme itsemmekin... Katsomme ihmetellen, että "Voi ihme, tuossahan olen minäkin." "Enpä olisi arvannut". Silloin on meidän kaikkien pakko myöntää, ettemme täällä mitään käsittäneet. Yhtenään vain pähkäilimme näkemäämme lankasotkua. Kuitenkin jokainen lanka ja väri oli tärkeä, ja jokainen käsittämättämän näköinen kuvion mutka.
Ihana kirjoitus! Niinhän se on, että lopulta kaikesta käsittämättömästäkin voi tulla jotain hyvää, jonka näkee vasta vuosien päästä. Joosefkin kärsi niin pitkään eikä siinä näyttänyt olevan mitään järkeä tai tarkoitusta, mutta kuitenkin Jumalalla oli suunnitelma. Tätä muistutusta itsekin tarvitsen juuri nytkin. Kiitos tästä ja siunausta sinulle!
VastaaPoistaKiitos Minna:) Sitä ei tiedä, mitä Jumala meidänkin sotkuistamme ja solmuistamme ja värien sekamelskasta on suunnitellut tekevänsä:)
PoistaHyvä kirjoitus. Monesti elämässä tapahtuvat asiat voivat olla käsittämättömiä ja ei ymmärrä miksi ne tapahtuu. Mutta menee vuosia että jotkut asiat selviää että niillä aikaisemmin asioilla oli myös oma tarkoituksensa jotka valmiativat tulevaan.
VastaaPoistaNoin on, kuten kirjoitit. Joskus jälkeenpäin saattaa huomata, mikä tarkoitus jollakin asialla oli, ja miksi sitä tarvittiin.
Poista