Mitä jos klikkaisit itsesi lukemaan toisen blogini tämänaamuisen jutun, vähän kertomuksen tapaisen:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/kuin-suuren-saaliin-saanut.html
Se liittyy siihen tyyppiin, joka oli niin hankala tapaus, että hänet piti sitoa kiinni, mutta jota eivät vahvatkaan sidonnat kiinni pitäneet. Se oli hän, joka pelotti ihmisiä kulkemalla jopa ilman vaatteita. Mutta siitä tuli ihan normaali mies, kun oikea tyyppi tuli häntä vastaan...
Äsken tytär kuuli koiran haukuntaa. Sitten seurasi ikkunasta näkymä, kun hirvi juoksi kovaa vauhtia koiraa karkuun melkein pihassa. Pitihän se paperille heti kuvitella, vaikka en osaa hirveä edes piirtää. Mutta kun me toiset emme ehtineet sitä tilannetta nähdä.
Aloin muutama päivä sitten sukan kutomisen. Minulla oli kaksi kerää Lapintaika -nimellä olevaa Seitsemän veljestä lankaa. Siinä on vähän kimallettakin. Sillä taannoin parsin villasukkia. Mutta nyt otin lankakerän tositoimiin ja halusin tuosta langasta pitkävartiset sukat. Vartta tein 25 cm. Oikeastaan olisin halunnut vielä himppasen enempi pituutta, mutta pelkäsin ettei lanka riitä. Olisi se riittänyt. No, jäipä parsinlankaa.
Heräsin tänä aamuna ankein mielin. Aamuisin minulla on ollut tapana lueskella muutamia jakeita joista usein saan jotain aamuuni. Tänä aamuna en ensin aikonut lukea edes mitään. Luin sitten kuitenkin, mutta en oikein kokenut saavani siitä mitään. Alkoipa sitten taas se huolten vatvominen. Ongelmat oli sen kaltaisia, että tuli mieleen ajatus, että voiko niitä oikeastaan edes Jumalalle esittää. Mutta välittömästi siihen mietteeseen tuli vastaus mieleen tulleen jakeen muodossa. Sain siitä aiheen kirjoittaa toiseen blogiini muutaman sanan, vaikka eihän minulla ollut tänä aamuna tietenkään mitään kirjoitusaiettakaan, kun oli vain ne ankeat ajatukseni.
Tästä näet mitä kirjoitin:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/voiko-aivan-kaiken.html
--
No nyt voisin mennä vaikka sukkaa kutomaan:) Aloitin sen eilen illalla langasta, jolla oli hieno värinimi: Lapintaika. On siis Seitsemää veljestä.
Tänä aamuna minulle on suurta iloa tuottanut valo; auringon valo. Aamulla herätessä se jo oli näkyvissä ja innosti jopa runon kirjoittamiseen. Sen laitoin toiseen blogiini.
Mutta kun päivä on lisää valjennut, olen kiertänyt eri ikkunoiden kohdalla ihailemassa auringon esiintymistä. Yksikin vaatimaton pihan pihlaja sai vartensa upeasti esiin valon osuessa siihen. Se pääsi ikäänkuin parrasvaloihin. Sitä katsellessa mietin, että kuinkahan sellaisen saisi vesiväreillä tehtyä, ja tuumin, että ne oksien välipaikat pitäisi sutia mustalla ja oksiin ei tarvittaisi juuri mitään väriä.
Mutta siihen en ruvennut. Olin jo noita mietteitä ennen ehtinyt tehdä kaksikin yritystä keittiön toisen ikkunan näkymistä. Eivät ole kummoisia tekeleitä, mutta minulle tuottaa suurta iloa se, että saa ja voi edes yrittää kuvata jotain näkemäänsä.
Ja siitä tuli mieleen vielä se ajatus, että Jumalalle on tuottanut suurta iloa, kun Hän on luonut, ja luo, kaikkea uutta! Meidän luomisvimmamme ja ilomme on vain kuvajaista siitä. Me kuvaamme usein juuri siitä, mitä Hän on tehnyt. Mutta kaikki Hänen tekemänsä on täydellisesti uniikkia, uutta, tuoretta, ja kaunista.
---
Aamun runo täällä:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/kirkkaaseen-aamuun.html
Kummalliset voi joskus olla idean lähteet...
"Missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"
Jeesus sanoi niin naiselle, joka oli tuotu hänen eteensä syytettäväksi. Nainen aiottiin kivittää. Mutta nyt olivat kaikki kivittäjät luikkineet pois paikalta, koska olivat todenneet itsensäkin syyllisiksi.
"Missä ne ovat, sinun syyttäjäsi?"
"Mene, äläkä enää syntiä tee."
---
"Me tosin olemme tehneet kaiken sen pahan, mistä meitä syytetään, mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt."
Ristillä riippuu hänkin, joka ei ole syntiä tehnyt. Ja niin saa toinen siinä rinnalla riippppuvista aiheen sanoa noin.
"...ei ole mitään pahaa tehnyt..." Ja kuitenkin on siinä. Miksi?
---
Kuvittele itsesi alle syytetyksi, joka on saamassa oikeutetun rangaistuksensa...
"Niin Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi:
"Mistä te syytätte tätä miestä?"
He vastasivat: "Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle."
---
Mutta siinäpä olikin kyseessä syytön mies. Meidän paikallamme.
Pilatus sanoi: "Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen."
Miksi tämä syytön suostui siihen?!
Siksi, että meidän ei tarvitsisi siinä olla syntiemme takia, sillä hän halusi kantaa meidän rangaistuksemme.
Jeesus Kristus - todellinen ihminen ja todellinen Jumala - kärsi meidän puolestamme, jotta me saisimme vapauden, saisimme anteeksiannon, saisimme taivaan! Se tehtiin rakkaudesta meihin.
Valaiskoon tämä totuus päivääsi tänään! Valjetkoon aamusta täydeksi päiväksi.
---
"Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti."
"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin."
Tytön sukkiin oli tullut reiät kantapäihin. Mutta kuinkas parsit, kun oli neula teillä tietymättömillä... Mietin jo, että pitääkö mun sellainen jostain tikusta itse tehdä. Mutta ei sentään, kun tuli mieleen virkkuukoukku. Hoitui se parsinta silläkin, tosin olihan se vähän hankalaa tavanomaiseen verrattuna. Pilttipurkki sai toimittaa parsinsienen virkaa.
Ei tuo parsinta varmaan kauan kestä, mutta mennään sillä taas vähän eteenpäin.
Tämä on yksi niistä minun harvinaisista tekeleistäni, joka on tehty ihan pihalla... Siis metsässä tuolla kallioiden tienoilla istuin. Siellä on tuo kallellaan oleva puu edelleen, joka joskus 90-luvulla myrskyssä on nykyisen asentonsa saanut. Vuosiluku on varmaankin taululla - 02. Niin epäselvästi olen merkinnän tehnyt.
Tämä löytyi tänään yhdestä astialaatikosta, jonka sisältöä purin. Aivan harmaana oli pölystä, mutta kostealla pyyhkiminen kirkasti kummasti taivasta ynnä muuta:)
Se ei ole hienoja sanakäänteitä eikä pitkiä litanioita.
Se on yksinkertaisesti asiansa esittämistä Jumalalle. Avun pyytämistä siltä, joka pystyy auttamaan. Kaikki asiat saa tuoda hänen eteensä.
On hyvä muistaa rukouksen mahdollisuus, ja sen todellisuus, mitä ei vielä silmin nähdä.
---
Voiko tv-sarjasta tulla jotain hyvää?, voisi kysyä. Itse sain sellaisesta taas hyvän muistuksen rukouksen voimasta ihan viime päivinä parin lausahduksen muodossa. Kyse oli parista Isä Matteon tutkimuksia -sarjan sanomisesta Isä Matteon suulla. Ne menivät jokseenkin näin:
"Ja kappas, rukoukseesi vastattiin!"
"...rukous pyörittää maailmaa..."
Vielä yksi; kirja, jota lueskelin tänä aamuna - tylsistyneenä ollessani - ja joka antoi myös raikasta tuulta tähän rukousasiaan. Kirjassa oli nimittäin koottuna erilaisten ihmisten saamia rukousvastauksia hyvin erilaisiin asioihin ja elämäntilanteisiin. Se kirja: "101 rukousvastausta", samoin kuin toinenkin vastaavanlainen: "Minun rukoukseni", rohkaisevat lukijaakin rukoilemaan.
Näitä kannattaa kirpparilta silmällä:)
Yksi tyttäristä ehdotti minulle kesällä, että tekisin hänelle neuleen; sen tyyppisen, kuin minulla itselläni yksi neule on. Ostin Prismasta lankaa, sellaista, josta olen tykännyt, ja josta olen ennenkin hartioille laitettavaa tehnyt. Tuttuus veti. Mutta jälkikäteen harmittelin, että olisi pitänyt ottaa sitä toista, joka oli huomattavasti ohuempaa. Nyt joudunkin sitten itse kehittelemään sitä, kuinka saisin jotain aiotun muotoista, mutta eri tavalla ja paljon paksummasta langasta tehtyä.
Alkuun olen päässyt. Mutta nyt piti jo kädenteiden aukkoja varten virkata kainaloiden kohdalle ketjusilmukat. Ja nyt minua jännittää, kuinka alaosa lähtee alkuun; miten saan ylipäätään sen sopivasti muotoiltua, liekö hihojen kohta tarpeeksi röyhelöinen ja ettei selkäosaan vain tulisi liikaa löysyyttä. Ihan alimmaksi tulisi sitten poikittain virkattu, resoria muistuttava kaitale.
Hoksasin tässä joku päivä ruveta miettimään taas kahvin hintaa. Olin jo edellisellä kauppakäynnillä jättänyt ostamatta sen kahvipaketin, jollaisia jo melko kauan olen ostanut, halvemmasta päästä nekin. En tiedä, onko kahvin hinta viimeaikoina noussut, vai enkö vain ole huomioinut hinta-asiaa muutoin. Mutta nyt en vain saanut ostettua mielestäni liian kalliilta tuntuvaa. Ostin sitten sen, joka oli halvinta, vaikka tiesin melko varmaksi vanhasta kokemuksesta, etten niistä todella kaikkein halvimmista tykkää. Ja niin juuri kävi, kuin osasin odottaa. Jo paketin avatessa "tuoksu" ei ollut hyvä. Niissä ei miellytä maku eikä haju. Kokeilin sitten pientä parannuskikkaa; laitoin suodattimeen kahvin kanssa vanilliinisokeria. Se hieman paransi tuoksua ym., mutta pitää silti miettiä seuraavaa kahvinostokertaa...
---
Mutta tiesitkö, että Raamatussakin puhutaan tuoksusta? Sellaisesta, joka toisten "nenään" on kamala ja toisille ihana. Ja mitäs se sitten on, josta on puhe? No, Paavali kirjoitti näin:
"Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?" 2. Kor. 2:14-16 KR-92
Jeesus on sitä kallista ja parhainta, jota kuitenkin ilmaiseksi jaetaan, eikä siihen tarvita mitään "vanilliinisokeria" lisää!
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/luottamuksella-ja-rohkeasti-hanen.html
Tein pitkästä aikaa jutun mustavalkoisten kuvien blogiini.
https://mustavalkoisinkuvin.blogspot.com/2021/10/parantola-aikaa.html
Tästä olisi tarkoitus pitkä huivi tehdä. Eilen ostin tuon 200 g lankakerän. Kaiketi joudun ostamaan lankaa lisääkin myöhemmin. Lanka tuli nyt valittua värin (ja hinnan) mukaan varsinkin. Jos olisi vielä ollut helposti saatavilla - eli mieluusti ruokakaupasta - Novita Rose/Rose Mohair -lankaa, olisin ostanut sitä keveyden tähden. Nyt huivista tulee painavampi. Minua harmittaa alati vaihtuvat valikoimat. Kun totut johonkin, ja sitä sitten myöhemminkin haluaisit käyttää, onkin ihan toiset tarjonnat.
...ainakin joskus nähtävänä:)
"Sieltä ne nyt tulee!", sanoo toinen, ja vajoaa voipuneena istualleen kallionkylkeä vasten. Toisen katse on suunnattu joen toiselle puolelle, mutta voiko hän kurkistaa sinne? Aika joukko sieltä joka tapauksessa on tulossa. Joku hevonenkin siellä on, joku päällikkö kai sen selässä. Ja vasemmalla viittoilee kaiketi joku pienempi päällikkö alaisilleen, jotka lienevät myös hieman peloissaan siitä, mikä heitä odottaa.
(kuvat suurenee ehkä vähän klikkaamalla)
---
Kuvassa tuli myös kilpi. En tiedä olisiko se muuten kuvaan tullut, mutta kun luin tänä aamuna jakeen, jossa puhuttiin siitä, että Herran hyvyys suojaa meitä kuin kilpi... Siitä muutama sana toisessa blogissani.
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/suoja.html
---
Tästä pääset halutessasi myös toisen blogini juttuihin:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/
"No en varmaan osta", ajattelin. Mistä siis oli kyse? Puhelimesta, ja sen ilmoituksista. Ja erityisesti nyt minulla tallennustilasta. Jos tila loppuisi, kuvia poistettaisiin, ja sähköpostikin oli kuulemma vaarassa lakata toimimasta; jotenkin niin sen käsitin. Ei ollut puhelimessa niin paljon tilaa kuville kuin olin kuvitellut. Olin puhelimen ilmoitusten mukaan käyttänyt lähes kaiken tallennustilani. Ja lisää saisi maksamalla pienen summan tai vapauttamalla tilaa. No, minähän rupesin kuvia poistelemaan. Poistin paljon, mutta hyötyä touhusta tuntui olevan varsin olemattomasti. Illalla nuorimmainen auttoi tekemään lisää tilaa muilla keinoin. Josssain vaiheessa olin aiemmin huomannut, että whatsupin kuvat olivat muuttuneet sumeiksi ainakin yhden ihmisen viestien kohdalla. Ja itseasiassa ovatkin sitä ilmeisesti kaikkien kohdalla. Kuvittelin, että ne siitä vielä katselukuntoon palautuvat ehkä. Eivät ole ole palautuneet. Minulta meni luotto, se vähä mitä sitä edes on ollut, tähän touhuun. Tuli tunne, että jos kerran kuvat on niin vähän aikaa tallessa, (puhelin hankittiin alkuvuodesta) niin eipä taida enää tehdä mieli kuvia kovasti räpsiä. Olen nauttinut tällä kuvaamisen helppoudesta.
Ja tämä kaikki liittyykin sitten siihen, että nykyään pitäisi kaikki osata ilman käyttöohjeita tuosta vaan tehdä. Nuoremmat paljon osaakin. Mutta ei kaikilla ole samaa kiinnostusta ja jaksamusta moiseen. Ja kaikki on nykyään diginä ja netissä. Liikaakin; vaikka siitä on ollut iloa ja hyötyäkin. Tässä jokin kerta piti asioida pankissa, sekin asiointi netissä tietysti... Koneen hitaan käynnistyminen ja kaikenlaisten tunnistaumisten takia homma oli niin hidasta, että tuumin; ennenvanhaan kirkonkylässä asuessani olisin varmaan ehtinyt siinä ajassa juosta pankkiin hoitamaan asian! No, tässä vain jäävuoren huippua kaikesta siitä, mikä nykyajassa närästää. Mietin jokupäivä sitten, että mitähän vuosikymmentä mieluiten eläisin? Kaiketi 80- ja 90-lukuja. Silloin vielä sai asioida ihmisen kanssa.
Siinä näytöksessä oli monta osaa. Oli pihasta lähtiessä outo hämärä, kummallinen tunnelma. Myöhemmin aukeni upea värileikki, jossa oli liikettä; pienet harmaat pilvet juoksivat värikkään taivaan halki. Takanamne viipyi tumma synkeys vielä. Takaisinpäin palaillessani sain ihailla hakkuuaukean yllä vaaleanpunaisia pilvikaaria, jotka ikäänkuin kaartuivat tien ylle mukaillen maapallon muotoa. Ja lopuksi kotitien mäkeä noustessa pehmeät valkoiset pilvihattarat; kuin lampaan turkki, raikkaan, kevyen sinisellä taivaalla.
Nämä kaikki ihastutti minua suunnattomasti. Mutta piirtämiseen innoitti vain ne taivaalla kaartuvat vaaleanpunaiset kaaret. Olisin halunnut sen maiseman ensinnä kokonaisena valokuvaan. Mutta jotkut jutut pitäisi ihan paikanpäällä omin silmin nähdä. Miten siinä piirtämisessä sitten kävi, kerron jutun lopussa.
Aamuista tylsyydentorjuntaa oli yrittää piirustella kuvaa lammesta, jonka rannalla taannoin kävimme.
 |
| "Melalampi" |
Huomenta. Klo on nyt 6:45.Tänään pitäisi tulla kaksi miestä, tuttuja seurakunnasta, auttamaan yhdessä asiassa. He laittavat puhallusvillat keittiön kohdalle, joka on talon vanhinta osaa, ja josta vanhat villat katon korjauksen yhteydessä poistettiin. Puhallusvillaa tilattiin sitä varten 18 säkkiä. Etukäteen kuvittelin lastin aivan valtavaksi, sillä mielessäni oli tavalliset, isokokoiset eristekääröt. Kauhistelimne mielessämme, että mihin ihmeeseen ne säilötään... Mutta kun sitten näimme ne pihaan tuoduiksi, ne olivatkin siististi pienessä peräkärryssä. Villa tuleekin laajenemaan puhallettaessa kovasti. Tämä villahomma sanottiin nyt tärkeimmäksi niistä, joita vielä olisi saatava tehdyksi.
