Heräsin tänä aamuna ankein mielin. Aamuisin minulla on ollut tapana lueskella muutamia jakeita joista usein saan jotain aamuuni. Tänä aamuna en ensin aikonut lukea edes mitään. Luin sitten kuitenkin, mutta en oikein kokenut saavani siitä mitään. Alkoipa sitten taas se huolten vatvominen. Ongelmat oli sen kaltaisia, että tuli mieleen ajatus, että voiko niitä oikeastaan edes Jumalalle esittää. Mutta välittömästi siihen mietteeseen tuli vastaus mieleen tulleen jakeen muodossa. Sain siitä aiheen kirjoittaa toiseen blogiini muutaman sanan, vaikka eihän minulla ollut tänä aamuna tietenkään mitään kirjoitusaiettakaan, kun oli vain ne ankeat ajatukseni.
Tästä näet mitä kirjoitin:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/10/voiko-aivan-kaiken.html
--
No nyt voisin mennä vaikka sukkaa kutomaan:) Aloitin sen eilen illalla langasta, jolla oli hieno värinimi: Lapintaika. On siis Seitsemää veljestä.
Ankeaa on ollut täälläkin... mua kyllä raamatun luku lohdutti ja se kun tuli kaikenlaisia hengellisiä lauluja taas mieleen, niitä olen lauleskellut täällä yksikseni... en jaksanut/halunnut soppakirkkoon lähteä, isäntä meni. Tänään on illalla vielä kylätalo.
VastaaPoistaMulla on välillä tapana lauleskella kun itsekseni olen kävelemässä.
Poista