"Osta lisää tallennustilaa..."

"No en varmaan osta", ajattelin. Mistä siis oli kyse? Puhelimesta, ja sen ilmoituksista. Ja erityisesti nyt minulla tallennustilasta. Jos tila loppuisi, kuvia poistettaisiin, ja sähköpostikin oli kuulemma vaarassa lakata toimimasta; jotenkin niin sen käsitin. Ei ollut puhelimessa niin paljon tilaa kuville kuin olin kuvitellut. Olin puhelimen  ilmoitusten mukaan käyttänyt lähes kaiken tallennustilani. Ja lisää saisi maksamalla pienen summan tai vapauttamalla tilaa.  No, minähän rupesin kuvia poistelemaan. Poistin paljon, mutta hyötyä touhusta tuntui olevan varsin olemattomasti. Illalla nuorimmainen auttoi tekemään lisää tilaa muilla keinoin. Josssain vaiheessa olin aiemmin huomannut, että whatsupin kuvat olivat muuttuneet sumeiksi ainakin yhden ihmisen viestien kohdalla. Ja itseasiassa ovatkin sitä ilmeisesti kaikkien kohdalla. Kuvittelin, että ne siitä vielä katselukuntoon palautuvat ehkä. Eivät ole ole palautuneet. Minulta meni luotto, se vähä mitä sitä edes on ollut, tähän touhuun. Tuli tunne, että jos kerran kuvat on niin vähän aikaa tallessa, (puhelin hankittiin alkuvuodesta) niin eipä taida enää tehdä mieli kuvia kovasti räpsiä. Olen nauttinut tällä kuvaamisen helppoudesta.

Ja tämä kaikki liittyykin sitten siihen, että nykyään pitäisi kaikki osata ilman käyttöohjeita tuosta vaan tehdä. Nuoremmat paljon osaakin. Mutta ei kaikilla ole samaa kiinnostusta ja jaksamusta moiseen. Ja kaikki on nykyään diginä ja netissä. Liikaakin;  vaikka siitä on ollut iloa ja hyötyäkin. Tässä jokin kerta piti asioida pankissa, sekin asiointi netissä tietysti... Koneen hitaan käynnistyminen ja kaikenlaisten tunnistaumisten takia homma oli niin hidasta, että tuumin; ennenvanhaan kirkonkylässä asuessani olisin varmaan ehtinyt siinä ajassa juosta pankkiin hoitamaan asian! No, tässä vain jäävuoren huippua kaikesta siitä, mikä nykyajassa närästää. Mietin jokupäivä sitten, että mitähän vuosikymmentä mieluiten eläisin? Kaiketi 80- ja 90-lukuja. Silloin vielä sai asioida ihmisen kanssa.