Arkilauantai

Se oli minulla nyt vähän erilainen kuin yleensä. Yleensä se kuluu minulla ihan vain kotona. Mutta täksi lauantaiksi minua oli kysytty seurakunnan keittiölle yhdeksi apulaisista. Oli nyt leipäkirkkolauantai, joka tarkoittaa sitä, että tavan ruoanjaon lisäksi ruoanhakijoille laitetaan ruokatarjoilu. Se näytti olevan valtavan suosittu. Syömässäkin kävi paljon väkeä, mutta osa kävi vain hakemassa jaossa ollutta ruokaa, jota eri tahot lahjoittavat. Onneksi niitä tahoja on! Hommani oli kevyttä tiskitouhua. Sellainen iso tiskikonehan sen nopsasti hoitaa, kun tiskit sinne ladotaan. Mutta tänään sain sen touhun lomassa oppia ilokseni himpun verran uuttakin. Keittiössähän on siellä sellainen suurtalouspata, tai miksi sitä nyt nimitetäänkään, mutta nyt tiedän, kuinka sellainen saadaan pestyä. Näin ensin pääemännän aloittelevan padan puhdistusta, ja kun olin joutilas siinä vaiheessa, kysyin josko voisin tehdä sitä. Ihan tiskiharjalla sitäkin ensin putsattiin. Ja letkulla sujui sen huuhtelu. Mutta jännintä oli veden poisto padasta, se kun sujui niin, että napista painaen padan pystyi kallistamaan kaatoasentoon. Mutta siinä oli hyvä olla kumisaappaat jalassa, koska lattialla oli padan edessä vedenkaatoa varten iso ritilämallinen lattiakaivo, jonne vesi mennä loiskuu🌊 Vähästäpä sitä joskus saa huvia, kun elämä on yleensäkin melko hiljaista🙂

No, on sitten se kotihuvi, jota hellan päällä voi tehdä, enkä tarkoita ruoanlaittoa - vaan piirustelua! Nämä metsäiset kuvat on eiliseltä, vai olikohan se  toissapäivänä🤔 - ja toinen tänään tehty. 

Ikkunanäkymistä, eli metsästä, eri puolilta taloa saadut kuva-aiheet. Kuin vähän viittettä vaan siitä, minkätapaista kulloinkin voi nähdä. Ylempi oli olohuoneen ikkunasta ihasteltuja auringon valaisemia,  latvasta kimaltelevia koivuja. Alempi on toiseen suuntaan näkymää lumisesta metsästä, jossa on värit vähäiset, ja päänäkymänä puiden rungot - vaikkakin aina sitä yrittää kurkistella, että mitä niiden välistä, siellä kaukana, näkyy.