Itsetuntoni on saanut tällä viikolla kolauksia

Ensin oli se työhomma. Sitten olin yhtenä päivänä kirppiksellä. Se on muuttanut ja ensi viikolla on uuden paikan avajaiset. Siellä on ollut kovasti hommaa saada paikat järjestykseen ensiviikon avajaispäivää varten. Minä olin siellä lajittelemassa lastenkirjoja. Sain ehdotuksen, että voisin sinne kirppikselle työkokeiluun tulla. Ajatus tuntuikin ensin kiinnostavalta. Se edellyttää kuitenkin sitä, että on työttömänä työnhakijana, jota minä en ole ollut. Kävin "työkkärin" sivuilla ajatuksella, että sinne ilmoittautuisin. Mutta ilmoittautumatta jäi - ainakin vielä. Tuli ajatus, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Olo on kuin antaisi määräysvallan sinne. Eikä se kirppiksen hommakaan minulle mitään onnistumisen kokemusta tarjoillut; päinvastoin: tuntui vaikealta olla sielläkin, monestakin syystä. Minun itsetuntoni on saanut kolauksia asioista joita luulin hyvillä mielin tekeväni. Itse(ni)tunto on näköjään tosi ohut. Sen olen kyllä tiennyt ennenkin, että minulle on muutokset vaikeita, mutta tällaista en silti osannut odottaa esim. sen kirppiksen suhteen. Olisin kuvitellut, että ihan mielelläni sitä tekisin.  Olen joskus tainnut kotijoukoille sanoakin, että minulle sopii paremmin sellainen tasainen ja tylsä. Yllätyksistä ja muutoksista en tykkää. Eilen kirjoitin vihkooni, että riittääköhän Jeesuksellakaan ymmärrystä tällaiselle... Toisaalta, tahtoihan hänkin joskus vetäytyä omiin oloihinsa... 

---

Mielessäni alkoi jostain syystä soida nyt just laulun sanoja: "...Golgatan työ on täydellinen... armon virtaan kun astun..."

Jos sattuisitte kommentoimaan tätä tekstiä, voi olla etten jaksa nyt vastailla tämän jutun kommentteihin❤️