Aamun luettavista sai alkunsa tämä teksti. Siellä oli ensin mm. tällainen: "Sillä on kirjoitettu: - Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään." 2. Korinttolaiskirje 8:15 KR-92. Jäin tuumimaan, että mitä siis koottiin? Viitteeksi oli annettu 2. Mooseksen kirjan 16. luvun jae 18. Sitä lukua sitten vilkaisin laajemminkin ja kirjoittelin vihkoonikin tämän:
"Illalla leiriin lensi viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla.
Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: "Mitä tämä on?"* He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: "Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä."
Israelilaiset keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi.
Mooses sanoi heille: "Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi." Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät siitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin.
Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Päivällä, kun aurinko alkoi paistaa kuumasti, se suli. Viikon kuudentena päivänä he kuitenkin poimivat kaksinkertaisen määrän, kaksi omer-mitallista kutakin varten, ja israelilaisten päämiehet menivät kertomaan siitä Moosekselle. Silloin hän sanoi heille: "Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun." Ja he säilyttivät sen seuraavaan aamuun saakka, niin kuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan eikä siihen tullut toukkia. Mooses sanoi: "Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta. Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole."
Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään. Herra sanoi Moosekselle: "Kuinka kauan kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani? Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan." Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää.
Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna*. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä." 2. Moos. 16:13-31 KR-92 (*Mannasta oli sivun alalaidassa selitys jakeeseen 16:31: "Nimi manna johtuu kysymyksestaä 'mitä (tämä on)?', hebreaksi man (hu), ks. jae 15.)
"Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille. Omer on eefa-mitan kymmenesosa." 2. Moos. 16:35-36 KR-92 (Raamatun takaosassa oli selitys mitoista. Omer n. 3-4 litraa. Eefa 30-40 litraa.)
Ja aamun luettavissa oli myös tämä: "He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä. Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata. Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille." Psalmi 105:40-42 KR-92
Kuvan nappasin aamuisella kävelyllä☀️ Sopineekin kuvitukseksi juttuun autiomaavaelluksen ruokahuollosta🕊️🌾🌊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti