Mitä...? Satulan nupille...?

Ensin kuva. Selitys sen aiheeseen alempana. Kuva on tehty poistoon menevän kirjan kanteen.  Minulle tuli tarve tehdä ratsastajan kuva. Ei tuntunut löytyvän alustaa, joka olisi ollut sopivan kokoinen, saati haluamani värinen. Sitten huomasin nämä oranssit... Sehän kävisikin autiomaaksi! Niin sain hyvän autiomaan. Ja tähän oli tosi hyvä muutenkin piirustella. Kuvasta vielä sen verran, että olisi hauska ollut sellainen liikkuva kuva, jossa hevonen lönkyttelee rauhallisesti eteenpäin ja satulassa istuva mietteissään siinä on. Mielikuvani on tietysti jostain länkkäristä, kun paljon lännnenelokuvia on tullut katsottua.

Tuo kuvan ajatus* ei ole minun keksimäni. Mutta kun sen aikoinaan yhdestä pikkukirjasesta* luin, se jäi mieleeni. Ajatus oli kokonaisuudessaan tämä:

"Jos mieleesi nousee pelokas ajatus, älä kerro sitä heikoille; kuiskaa se satulan nupille ja ratsasta laulaen eteenpäin." Alfred Suuri  (Kirjasta Sukupolvien Toivo/Uusi Tie 2000)*

Kaikenlaisia pelottavia ja masentavia ajatuksia tulee mieleen todella helposti. Ihan kaikkea ei välttämättä kannata heti höläyttää toisenkin mieltä pilaamaan. Muistutan itseäni tuolla "satulan nupilla" siitä.  Jumala on  minulle se "satulannuppi"! Hänelle voi kertoa aina kaiken mikä huolettaa. Voi muillekin kertoa, mutta siinä kannattaa ehkä hieman harkintaakin joskus käyttää. Jumala ainakin jaksaa aina kuulla aivan kaiken☀️

---

* Kirja: "Sukupolvien Toivo. Elämän tarkoituksen pohdintaa". Toim. Nick Page, suom. Hannu Rossi. Uusi Tie 2000.

Kyseinen pieni  kirjanen antanut minulle iloa ennenkin. Siinä on kauniita kuvia vanhojen maalarimestareiden töistä, joista yhdestä innostuin  niin, että omaakin versiota tein. Sen minun versioni voi katsoa halutessaan linkistä tuossa alla. Kirjassa on myös yksi runo William Cowperilta, joka on suosikkirunoilijani.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/jumala-on-isa.html