Kissamuistoja kertomuksen muodossa: Ville-kissan konnankoukut (jatkokertomuksena)

Saatesanat tähän ensin. Tätä olin käsin kirjoittanut yhteen kirjaan enkä parikymmentä vuotta sitten.  Tässä kertomuksessa on muistelukset useammasta taloudesta, ja useamman todellisen veijarin toilailuja,  koottu yhden kissan kontolle ja punottu kertomuksen muotoon. 

---

Ville-kissa oli harmaa kissaveijari. Kuinka se oli taloon taloon tullut, sitä ei kukaan enää muista. Mutta se kyllä muistetaan, että se oli villi! Sen äiti olikin näet villikissa. Ville pelkäsi ensin ihmisiä. Se sähisi kovasti ja pörhisteli häntäänsä, kun ihmisiä tuli lähelle. Se aikoi ensin asettua asumaan seinän ja kirjahyllyn väliin. Se näytti sopivan turvalliselta paikalta. 

Pian se kuitenkin huomasi, että se oli liian ahdas paikka. Se siirtyi tv-pöydän hyllylle. Siellä oli tilaa. Ja mikä parasta, sieltä saattoi huomaamatta seurata ihmisten touhuja. Villen uuden asumuksen, eli hyllyn, edessä riippui pöytäliina. Se oli hyvä näkösuoja, jonka raoista kelpasi kurkistella. Hyllyltään se näki kuinka sen isäntäväki joka ilta asettui nojatuoliin TV:tä tuijottamaan. Tai niin se luuli, mutta todellisuudessa isäntäväki seurasikin sitä. Isäntäväki toi Villelle ruokaa ja vettä hyllylle. Nam! Ruoka sille maittoi.

Eivät nuo ihmiset taida kovin pelottavia ollakaan, se tuumi eräänä päivänä - ja kömpi hyllyltä alas. Emäntä istui silloin taas nojatuolissa ja katsoi sitä silmät ymmyrkäisinä. Ville teki pienen tutkimusmatkan olohuoneessa ja meni sitten lepäämään hyllylleen rasittavan reissun jälkeen. Seuraavana päivänä se uusi reissunsa ja ulotti sen nyt myös muihin huoneisiin. Emännän varpaita se nuuhkaisi pikaisesti keittiössä. Eihän tuosta vaaraa taida olla, se tuumi; kömpiessään takaisin pesäpaikkaansa.

Yksi Villen mielipaikka oli olohuoneen ikkunalla. Siitä näki kuinka lintuja pyrähteli ikkunan takana. Ah, mitä herkkupaisteja ne olivatkaan. Kunpa niihin vain pääsisi käsiksi. Kerran se taas istui  ikkunalla, noita lentäviä herkkuja tarkkailemassa. Yht'äkiä se huomasi, että pieni tuuletusikkuna oli auki. Haa, tuostapa livahdan, se tuuumi. Tuumasta toimeen. Kävi vain niin, että se kiireissään ei huomannut, että ikkunassa oli verkko. Eihän siitä päässyt mihinkään ulos. Villen täytyi siis vain tyytyä nuuhkimaan lintujen sulotuoksua. Jonkin ajan päästä emäntä tuli ja laittoi tuuletusikkunan kiinni! Koska ikkunan edessä riippui verho, hän ei huomannut että Ville jäi verkon ja ikkunan väliin! Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin ihmetteli, että missä ihmeessä kissa oikein on. Sitten ikkunan ohi kulkiessaan hän kuuli jotain kummaa ääntä. Hän veti verhoa sivuun... Ja ihmeekseen näki kissan tuuletusikkunan takana. Kun hän avasi ikkunan, kissaa loikkasi sieltä vihaisena ja meni hyllylleen. 

Illalla, isännän ja emännän mennessä nukkumaan; Ville päätti myös mennä makuuhuoneeseen. Se halusi tarkistaa näkymät ikkunastaa. Ikkuna oli kuitenkin niin korkealla, että sen oli noustava takajaloilleen jotain nähdäkseen. Emäntä kielsi sitä raapimasta ikkunaa. Kun Ville kuitenkin joka ilta tuli ikkunalle, emäntä keksi tuuuman. Hän otti kaksi todella paksua kirjaa ja asetti ne lipaston päälle. Kirjojen päällä istuessaan Ville näki hyvin ulos.

Eräänä iltana Villeä harmitti kun jo käytiin nukkumaan. Se olisi halunnut valvoa ja leikkiä. Niinpä se päätti tehdä vähän kiusaa isännälle ja emännälle. Se istui ensin kaikessa rauhassa ikkunalla kuten muinakin iltoina. Sitten kun isäntäväki oli nukahtanut, se alkoi toimia. Se loikkasi korvat luimussa ja silmät viiruina emännän sänkyyn. Tietysti emäntä heräsi. Ville loikkasi sängyn alle. Kun taas kuului nukkuvien tuhina; Ville suuntasi kulkunsa isännän sängyn alle. Sieltä se päätti vähän "kutitella" isännän varpaita. Se kurkisti sängyn ja seinän välistä ja käpsäisi varpaita tassullaan. Nyt heräsi isäntä. Taas Ville luikahti sängyn alle. Kohta Ville ojensi tassunsa ja kurkotteli taas isäntää. Nyt isäntä jo suuttui. Ville puolestaan pääsi vauhtiin. Nyt se alkoi hurjan juoksun. Se juoksi ikkunalle, siitä emännän sängyn kautta lattialle, sieltä isännän päälle. Villellä oli tosi hauskaa. Isäntä ja emäntä sen sijaan alkoivat olla raivoissaan. Emäntä nosti Villen eteiseen ja sulki oven. Se ei kyllä nukkumista helpottanut, sillä Ville raapi ovea niin ettei nukkumisesta tullut nytkään mitään. 

Nyt makuuhuoneesta tuli hurjan näköinen emäntä ja nosti Villen kylppäriin. Suihkauttipa vielä vettä Villen päälle. Karmeata, turkki kastui. Ville inhosi vettä. Toisaalta, se oli myös kiinnostavaa. Ville huomasi, että vesihanasta tippui vettä. Se istahti lavuaarin reunalle ja katseli veden tippumista. Yrittipä peräti pyydystääkin tassuihinsa noita karkuun juoksevia pisaroita. Kummallista, kun niitä ei saa kiinni; Ville tuuumi. Nyt sitä alkoi kuitenkin väsyttää kaikki illan touhut ja se kävi nukkumaan pyykkikoriin.

Aamulla... 

---

(Ja kertomus jatkuu  vielä jonain toisena päivänä, sillä ainakin saman verran oli vielä sitä käsinkirjoitettua tekstiä.)

Miauu🐈🐈‍⬛🐈(tarkoittaa: palataan asiaan)☀️