Mennäkö vai eikö mennä? Ollako vaiko ei? Aamun mietintää

Tänään olisi Vuonislahdessa silakkamarkkinat. Ei kun siis Muikkumarkkinat ne on! Aina ajattelen sen väärin. En ollut ennen tätä aamua edes harkinnut sinne menoa, vaikka tyttäriä on sinne kuitenkin tänään meidän kyydittävä. Mutta nyt aamulla tuli mieleen, että niin, jos sinne vaikka saattaisi tulla kirjailija Heikki Turunen, ja häneen saattaisi siellä törmätä, niin yrittäisin kyllä päästä puheille. Haluaisin kysellä häneltä tämän Pykäläkorven alueesta, että mitä hän tämän alueen historiasta mahdollisesti osaisi minulle kertoa. Hän on jossain kirjassaan maininnut "Pykäläkorven mummon". 

Mutta muuten, en osaa oikein kuvitella oloani siellä muikkumarkkinoilla. Kun itsellä ei ole yhteyttä siellä mihinkään, on kuin erillinen osa siellä muiden joukossa. Sitä kun elää vain tätä omaa pientä elämäänsä täällä... Ja kuitenkin, tuli mieleen kyllä sitten sekin, että Jumala on luonut minutkin. Samoin kaikki muut. Sitä pitäisi arvostaa, sitä omaakin elämää; vaikka niin vähäistä onkin.

Minulla alkoikin muuten jo hieman aiemmin tänä aamuna soida mielessä Seppo Kohvakan esittämä laulu: Taivaan isä pitää huolen. Sen sanoissa on mm. näinkin: "Mä riemuitsen, vaik vähäinen, oon kaikessa mit eloon tähän tulee... Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan, ja antaa voimaa päivään uuteen." Kyseinen laulu löytyy YouTubesta kuunneltavaksi. Se on ollut sen kasetin nimilaulu juuri.