Aamulla Ville havahtui siihen kun emäntä haki jotain kylpyhuoneesta. Näytti olevan joku kumma lauta. Lauta se olikin, nimittäin silityslauta. Niin emäntä sitä nimitti. Ville päätti lähteä keittiöön katsomaan mitä sen kanssa tehdään. Se olikin kiintoisan näköistä puuhaa. Laudalle levitettiin noista emännän verhoiksi nimittämiä kankaita. Ne roikkuivat lattialle niin houkuttelevasti, että niihin oli suorastaan pakko rynnätä leikkimään. Emäntä ajoi sen kuitenkin pois. Sanoipa vielä, että tuollainen olisi vaarallista ja verhotkin menisi pilalle. Eihän Ville aikonut kuin vähän leikkiä, eikä se ymmärtänyt lainkaan, mitä vaarallista tuossa nyt oli. Eihän lähettyvillä ollut edes yhtään vaarallista koiraa. Jotain kuumasta emäntä puhui, muttei sitä oikein käsittänyt, mitä se tarkoitti.
Kun verhot oli silitetty ja lauta tyhjä, Ville hyppäsi sen päälle. Täytyihän sitä tutkia vähän lähemmin. Siinäpä oli sopivan korkea paikka. Siitä näki hyvin pöydällekin, oliko siellä herkkuja. Pian emäntä tuli laittamaan silityslaudan takaisin kylpyhuoneeseen. Kohta kuului kauhea huuto: "Ville! Tämähän on ihan pilalla." Ville arvasi, mistä oli kyse. Se oli vähän kokeillut kankaan kestävyyttä ja kas, siihen olikin tullut muutama reikä. Eihän noista nyt kannata tuollaista meteliä nostaa, tuumi Ville.
Päivällä taloon tuli vieraita. Ville ei enää pelännyt kovasti vieraita ihmisiä, mutta ei se aikonut tehdä kyllä tuttavuuttakaan. Kun emäntä ei nähnyt Villeä missään, hän päätteli kissan olevan vakiopaikassaan. Emäntä meni keittiöön laittamaan vieraille kahvia ja silläaikaa vieraat asettuivat olohuoneeseen. Yht'äkkiä emäntä kuuli kummeksuen erään vieraan kehuvan heidän hienoa pöytäkoristettaan. Oli kuulemma niin aidon näköinen. Juuri kun emäntä aikoi mennä katsomaan, mitä vieras tarkoittaa, olohuoneesta kuului: "Iik, sehän on oikea kissa." Vieras selitti sitten, että kissa oli maannut lipaston päällä aivan hievahtamatta. Hän oli luullut että se on pehmokissa. Sitten kun hän aikoi koskea siihen, kissa karkasi! Pehmokissa muka, jupisi Ville omassa piilopaikassaan. Emäntä kuului selittelevän jotain villistä kissasta.
Eräänä iltana isännän ja emännän lähtiessä lenkille, Ville päätti keksiä jotain uutta puuhaa. Ensin se kokeili sohvaa. Siinä oli mukava lekotella kun se oli niin pehmeä. Taidanpa vallan siirtyä nukkumaan tähän, se tuumi. Mitenkähän tässä onnistuu kynsiminen? Sitäpä kokeilen, se päätti. Ja niin se kynsi. Vetipä itseään kynsillä pitkin sohvan kylkeä. Tämähän on hauskaa, en tiennytkään että näin pääsee nopeasti sohvan ympäri, se tuumi. Kun se kyllästyi kiskomaan itseään pitkin sohvaa, se huomasi verhot.
Ville päätti kokeilla kuinka korkealle verhoihin voi hypätä. Se otti vauhtia ja hyppäsi kiinni verhoihin. Hyvin piti kynsien ote, mutta verho mokoma putosi alas. Kuinka se olikin niin huonosti kiinnitetty. No, nythän ikkunasta tulee paremmin valoakin. Siitä kuulemma kukat tykkäävät. Kukkiahan se emäntä aina varjeli. Niitä ei olisi saanut yhtään edes maistella. Aina emäntä myös pelkäsi Villen pudottavan kukkaset ikkunalaudalta alas. Nyt kuului avain kiertyvän lukossa, isäntäväki tulee kotiin.
Olipa virkistävä lenkki, isäntä sanoo. Niin, oikein mieltä rauhoittava, emäntä vastaa; mennessään olohuoneeseen. Kohta sieltä kuuluu huuto: "Ei voi olla totta! Ville on repinyt verhot alas." Ei tuo emäntä kovin rauhoittuneelta vaikuta, Ville ihmettelee emännän huutoa, ja luikahtaa saunan lauteille. Sinne ei niin kuulu emännän meteli. Lauteille Ville nukahtaa, kunnes se pian herää kauheaan kuumuuteen. Joku hyväkäs on laittanut saunan lämpiämään. Villelle tulee kiire pois saunasta.
Se päättää etsiä jonkin sopivan vilpoisan paikan. Se suunnistaa yläkertaan ja huomaa avoinna olevan tuuletusikkunan. Täällä ikkunassa ei ole sitä ärsyttävää verkkoakaan. Ville astuu varovasti ikkunalaudalle ikkunan ulkopuolelle. Siinä on kyllä vähän hankala tassutella. Miksi se onkin tehty niin kapeaksi? Tässähän ei näytä pääsevän edes kääntymään, Ville huomaa kohta. No, ei hätää, voihan tässä peruuttaa takaisin. Kohta Ville kuulee jo tutuksi tulleen huudon emännän suusta. Miten tuo emäntä huutaakaan, Ville tuumii. Nyt emäntä on huolissan, että Ville putoaa laudalta alas. Emäntä avaa ison ikkunan ja sieppaa kissan syliinsä. Hauska sylissä on tietysti olla kun silitellään, mutta eihän tuossa nyt mitään hätää olisi ollut, tuumii Ville emännän sitä paijatessa.
Eräänä päivänä...
---
(ja kertomus ei vielä päättynyt tähän) Jatkuu... Miau 🐈⬛🐈
Eläimet järjestää kivoja sattumuksia ja välillä vähemmän kivoja : )
VastaaPoistaJuu, näin on. Ne voi olla suloisia riiviöitä:)
Poista