Onneksi on hartauskirjat!

Ai, minkä vuoksi? No, niillä voi olla sellainen asema, kuin tarjoilisi kukkia taivaallisesta puutarhasta!

Jos Raamattu olisi se puutarha, niin se on niin laaja, ja sisältää paljon kaikkea. Mutta puutarhan omistaja, Jumala itse, joka on samalla myös se ylin puutarhuri; on antanut puutarhatyöntekijöilleen luvan jaella kukkia siellä kulkeville. Niinpä sitten minäkin sain tänä aamuna kaksi kukkasta, hyvin yhteen sopivaa,  jotka nostattivat selvästi mieltäni! Muuten en tässä edes kirjoittelisi mitään.

"Kukka" nro 1, kuiskaa meille, että Jumalalla on meille salainen lempinimi! Hän kertoo sen meille itsellemme sitten joskus. Niitä voisi olla vaikkapa tyyliin: "Prinsessa, Villikko, Kultapieni, Höpönassu, Enkeli",  joita Max Lucado oli kirjassaan: Päivittäin armon kantamana/Päivä 2005, keksinyt sanoessaan, että "isillä on hinku antaa lapsilleen erityisiä nimiä." Ja niinpä meillekin on sellainen olemassa. Mikähän se oma on? Riemastuttava ajatus...:)  "Elämässäsi on enemmän kuin olet ajatellutkaan."

"Sille, joka voittaa, minä annan ... valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi." Ilmestyskirja 2:17 KR-92

"Kukka" 2: Jumalalla on aarrekammio! Ja siellä saa käydä!: "Ovet ovat avoinna ja sinä iloitset siitä, että otan itsellenikin runsaasti aarteita.", puhuu Fredrik Wislöff  Jumalalle kirjassaan: Rukouskirjani/Kirjaneliö 1981. Tuosta alla olevasta Raamatun jakeesta hänen aamurukouksensa oli saanut aihetta, ja hän iloitsi siitä, ettei sinne aarrekammioon tarvinnut pääsylippua. Armahdetuille syntisille pääsy on vapaa. "Uskossa saan käydä sen jokaisessa huoneessa."

"Herra avaa sinulle rikkaan aarrekammionsa, taivaan, antaakseen sinun maallesi sateen aikanansa ja siunatakseen kaikki sinun kättesi työt; sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse lainaa ottaa." 5. Moos. 28:12 

 

---

Ja vielä eräs oma huomio. Tuon ensimmäisen kirjan teksti oli otsikoitu: "Paras on  vielä edessäpäin." Se tuo mieleen erään jo edeltämenneen Kaija-nimisen ystäväni. Hän sanoi ja/tai kirjoitti niin; kenties useammankin kerran, koska se niin on jäänyt mieleeni häneen juuri liittyvänä. Mutta kun tuo toinenkin kirja toi mieleeni hänet. Hänhän juuri minut tutustutti siihen kirjaan. Ja hänen ansiostaan sitä kirjaa meillä yhä luetaan!  Tuli mieleen:

 

"... uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu." Hebr. 11:4

Luulenpa, että Kaijaa riemastuttaa tuo...:) Ja vielä tuli nyt mieleen tämä: hänellä oli tapana aina kirjeisiin ja kortteihin tai muistilappusiin, laittaa isolla käsialalla  -  osoitteiden yms. lisäksi - isot kukkaset!