Näkyikö silmäluomien läpi jokin valo?!

Kenties hän havaitsi sen ensin unensa läpi. Ehkä tuli mieleen ajatus enkelistä, joka johdattaisi hänet ulos. Mutta nyt hän kuuleekin äänen, joka käskee hänen nousta ja samalla häntä töytäistään kylkeen. Kun Pietari nousee, hän havaitsee enkelin siinä olevan, aivan kuin äsken hänen mielessään olikin. Siinä hän nyt on. Mutta nyt tuo enkeli patistaa häntä pukeutumaan kiireesti. Ja hyvä siinä onkin pukeutua, sillä vaikka on yö, on nyt kuitenkin siinä niin valoisaa. Sehän valo minun silmiini juuri tuli, sen näin, vaatteita päälleen kiireesti pukeva tuumii. Nyt enkeli vielä käskee laittamaan kengät jalkaan. Ja viittakin vielä ylle, ja sitten lähdetään. Siitä vain kaikkien ovien ja vartioiden läpi vaikeuksitta! Näin se kävisi, kun Jumala asioihin tarttuu, ajattelee Pietari. Nyt ollaan jo kaupungissa kujalla. Mutta mihin se enkeli hävisi? En näe häntä missään! Täällähän on pimeääkin. Mitä tapahtui, olenko minä nyt oikeasti ulkona vankilasta?! Eikö se ollutkaan unta eikä mikään näky?! hän ihmettelee. Ja tajuaa sitten, että se oli totta! Olen tässä oikeasti! Kiitos Jumalan!!! Nyt kiireesti toisten luokse...

---

 "Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: "Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: "Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei kaupungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkeli oli poissa. Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys, ja sanoi: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." Kun tämä oli valjennut Pietarille, hän lähti kohti Johanneksen äidin Marian taloa, sen Johanneksen, jota kutsutaan Markukseksi. Siellä oli paljon väkeä rukoilemassa." Apt. 12:6-12 KR-92

(Ja vielä voi halutessaan vaikkapa lukea Raamatusta muutaman jakeen lisää siitä, kuinka hänen tulonsa aiheutti siellä suurta ällistystä... :)