Kellon kilkatusta... Karhukellon.

Meillä ostettiin jo vuosia sitten karhukellot. Ei enää muisteta, että oliko se kenties Valamon luostarin myymälästä, vai mistä lie ostos tehtiin. Aika vähäiseksi käyttö on jäänyt. Ne on olleet nyt kauan varaston kätköissä, mutta tänään isäntä löysi toisen niistä. No ajattelin heti tänään hyödyntää sen postinhakureissulla. Arvelin, että kuitenkin kävelen näin kauniilla säällä pidemmäksikin. Niinkuin teinkin. Mutta se karhukello!  Tavallaan minun piti jo muistaa, ettei sitä kilkatusta ole ennenkään tykätty kuunnella. Mutta kuvittelin, ettei se minua nyt enää niin häiritse. Kyllä häiritsi... Siltikin, vaikka otin sitten lopulta ne kuulolaitteetkin pois, niin silti se kuului, vaimeana tosin. Mutta sitä ei halua kävelyllä kuunnella ollenkaan, koska se pitää huomion koko ajan siinä äänessä. 

Eka video näyttää kyllä kellon heiluttelun..., mutta kun se äänikin olisi pitänyt muistaa ottaa mukaan siihen... 

Mutta toinen video paikkaa sitä äänen puutetta... Siinä reipas kävelijä mennä pompsottelee, ja karhukello kilkkaa kävelyn tahtiin rinnuksilla. 

Alkuun oli tarkoitus kotipihasta lähtiessä roikottaa kelloa kädessä, mutta se ei oikein toiminut, ei juuri kilahdellut. Kaulalla roikkuen paras - jos ääntä siis kunnolla haluaa ...🙄