Kissamuistoja: Ville-kissan konnankoukut, osa III

Eräänä päivänä Ville huomaa että komeroita siivotaan. Se on Villestä hauskaa. Se huomaa lattialla ison kasan pehmeitä muovipusseja ja asettuu makuulle yhteen niistä. Kohta emäntä vain ajaa sen pois siitä, kun muovipussissa nukkuminen on kuulemma vaarallista. Emäntä lähtee keittiöön pitämään taukoa. Kohta sieltä kuuluu, kun jääkaapin ovi aukeaa. Ville hyppää tiskipöydälle jälleen juuri oikeaan aikaan. Se oli arvannut oikein. Emäntä avaa juuri viilipurkin kantta. Emäntä päivittelee, miten kissa voi olla aina paikalla kun viilipurkki aukeaa; mutta antaa kuitenkin Villen nuolla kannen puhtaaksi. Miten hyvää se onkaan!

Valitettavasti se hyvä loppuu niin pian.  Ville päättää livahtaa salaa ulos, kun ulko-ovi aukeaa. Se aikoo metsästää herkkuja itselleen. Tällä kertaa se tuumii, että oravapaisti olisi poikaa. Oravia on niin houkuttelevan näköisenä pyörinyt lintulaudan lähettyvillä. Sinne Ville siis suunnistaa. Kohta yksi orava tulee paikalle, ja juuri kun Ville on saamaisillaan sen kiinni, emännän ääni kuuluu taas. Onko sillä silmät selässäkin, Ville tuumii. Nyt se emäntä on taatusti pahalla päällä. Se kun on kieltänyt monesti lintujen ja oravien pyydystämisen. Ville menee tottelevaisesti sisälle, kun huudetaan.

Emäntä kuitenkin motkottaa niin paljon, ettei sitä jaksa kuunnella. Ville päättää etsiä jonkin rauhallisen paikan. Se menee kylpyhuoneeseen ja huomaa avoimen pesukoneen. Se kurkistaa pesukoneeseen ja toteaa, että siellä on hyvä piilo. Sinne se puikahtaa.

Äkkiä se herää. Sen päällä on jotain vaatetta. Emäntä kuuluu  kolistelevan koneen luukkuja kiinni. Ville naukaisee, mutta emäntä ei kuule. Nyt emäntä käynnistää koneen, ja vesi alkaa kohista  ja kone jyristä. Kohta kone alkaa pyöriä. Hei, miksi äänet yht'äkkiä loppuvatkin? Emäntä avaa koneen luukut ja pöyhäisee pyykkejä, ja hänen kätensä osuu kissan turkkiin. Hyvänen aika, emäntä sanoo, kun nostaa Villen koneesta. Jos en olisi vahingossa heittänyt koneeseen väärän väristä paitaa, en olisi huomannut Villen olevan siellä. Huh, huh; hän sanoo, ja halaa ja silittelee Villeä kovasti. Antaapa herkkujakin tavallista enemmän Villelle. On tämä elämä ihan mukavaa, Ville tuumii. Saisi vain tuo emäntä otttaa asiat vähän rauhallisemmin, mutta jospa se siitä rauhoittuu, Ville tuumii käpertyessään nukkumaan emännän syliin. Pian kuuluu tyytyväisen kissan hyrinä.

Tyytyväinen ei sen sijaan ollut naapurin rouva seuraavana päivänä. Ville oli nimittäin käynyt rouvan parvekkeella ja pissannut matot. Emäntä ihmetteli mitä meteliä naapurin parvekkeelta kuului. Kun hän meni katsomaan, naapurin rouva roikotti Villeä niskasta ja nosti se omalle puolelle juuri kun emäntä tuli parvekkeelle. Ville luikahti sisälle ja se kuuli kun emäntä pyyteli anteeksi ja lupasi pestä naapurin matot. Motkotus laimeni vähitellen, onneksi. Olihan Ville siellä ennenkin käynyt, mutta minkä sille voi jos hätä yllättää.

--- 

Ja siihen nyt päättyivät nämä kissajutut. Nämä oli jotensakin jääneet kesken. Kirjan välissä oli muistiinpanolappu, johon olin listannut erinäisiä tapauksia, ja sitten merkannut ne, jotka oli jo otettu kertomuksen osaksi. Yksi täytekakkujuttu oli ainakin jäänyt vielä kirjoittamatta. Siinä kissa oli vetänyt tassulla täytekakusta kermaa...:)  Mutta en minä tätä enää jatka. En olisi monia näistäkään muistanut, ellen aikoinaan olisi innostunut niitä kirjoittamaan. Joihinkin kohtiin olin sommitellut luonnoksia kuvistakin. Mutta ei niitäkään oltu koskaan kunnon kuviksi edes yritetty. Mutta valokuvia on  olemassa joistakin jutun hetkistä olemassa. Esim. tilanteeseen kylppärissä, kun kissa istuu lavuaarin reunalla ihmettelemässä tippuvaa vettä. Ja komeron siivouksen aikaan muovipussiin asettautumassa oleva kissa. Että semmoista. Miauu🐈