sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tyttö turkissaan

Alaluokilla ollessani, siis 70-luvuna alkupuolella, ystäväni oli saanut uudet ulkovaatteet. Hänellä oli  hieno marjapuuron värinen villakangastakki ja sen kruunasi valkoinen, hieman erikoisen mallinen  karvalakki. Minä olisin halunnut samanlaiset. Minulla oli varmasti  tarve uusille ulkovaatteille, koska jossain vaiheessa menimmekin äidin kanssa Poriin ostoksille. Ja millainen reissu se olikaan... Itselleni väsyttävä ja äidille taatusti hermoja kiristävä, mutta rauhallinen kun on, niin en muista kuin oman väsymykseni. Kiersimme nimittäin monessa paikassa sen takia, että mulle ei meinannut kelvata mikään!  Olisin halunnut  saada samanlaisen yhdistelmän kuin ystävälläni oli. Muistan, että suostuin jotain oranssia takkia kokeilemaan, joka ei ollut ollenkaan samaa tyyliä eikä materiaalia. Liekö se ollut joku enstex-kankainen. No, ei sitä kuitenkaan otettu. Ehkä halusin vielä jatkaa etsimistä. En muista kumpi löytyi ensin, lakki vai takki. Aivan täsmälleen samanlaista lakkia ei ollut, mutta riittävän samanlainen kyllä. Samanlaista tötterötyyliä. En muista nähneeni vastaavanlaisia muilla.  No, sitten se takki. Jostain liikkeestä löytyi takki, joka kelpasi erilaisuudestaan huolimatta minulle. Se oli valkoinen tekoturkki, jossa oli keinonahkaiset yksityiskohdat. Ihmettelen, että äiti suostui ostamaan sen, koska väri oli niin arka ja takki hankalasti pestävä. Hänkin lienee kyllästynyt jo ravaamaan Porin katuja yhden ipanan takin ja lakin vuoksi. Isä sitten kotona kuulemma moitti, että sellainen ostettiin...


Kuvassa olen neljäsluokkalainen ja toipumassa korvatulehduksesta. Käsissä vanttuut tai tumput, kuten aiemmin niitä nimitin. Jaloissa siihen aikaan tavalliset tyttöjen talvikengät, joissa oli pitkä nyöritys. Noissa paleli varpaat. Äiti selitti, että ovat kylmät, koska kengät ovat niin usein kastuneet. Jostain saadut oli nuo jalkineet. Tämä kuva on aikanaan ollut pystymallinen, mutta olen joskus saksinut sen sopimaan albumiini.

Takki oli ihan arkikäytössä minulla. Kerran tulin kotiin ystäväni luota ja reittiini kuului ylittää Pori-Kankaanpää valtatie. Kieriskelin "pikitien" varressa likaisessa lumessa ja sitten se turkki oli tosi likainen. Mahtoi siinä äidillä olla kova työ pestä se. Sitä ei voinut varmasti kauheasti jynssätäkään, mutta jotenkin hän sen puhtaaksi sai.



12 kommenttia:

  1. Muistan ne hatut ja takit, myös kengät oli hienot ne nyörit edessä ja vetoketju sivussa.

    VastaaPoista
  2. Niin. Vaikka olin joskus lapsena sitä mieltä, että silloin ei ollut olemassa kivoja vaatteita (olisi tykännyt vanhemman ajan muodista), niin kuitenkin jotain kivaakin oli. Tuo takki oli minusta sellainen ainakin. Metsäntyttö

    VastaaPoista
  3. Kiva takki. Haluaisin samanlaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vain taida kaupoissa nyt olla samantapaisiakaan.

      Poista
  4. Minä muistan tuon Tuulan ja tuon lakin ja takin kuin eilisen päivän. Onko silloisessa kotipihassasi otettu tuo kuva? Muutaman kerran teillä tuohon aikaan kävin. Sitä taloa ei taida olla enää olemassakaan.
    Terveisin Tarja, kotoisin Pomarkusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäpä kivaa! Osasin jo pikkuisen odotella, että sinusta jotain kuuluisi, kun eilen semmoisia terveisiä tännepäin kuului:) On tuo kuva sieltä Kiilholmantieltä. Siinä paikalla on nyt toinen talo. Sen omistaja on tietääkseni siitä naapurista lähtöisin, paikasta, josta meille kannettiin vedet. Ja jossa myös oli kaneja:)

      Poista
    2. Ja sulle tuttuja kaneja on heinäkuulla jutussa Varis. Mopoista on jutut Isä ja mopo syyskuulla ja nyt huhtikuulla juttu Minulla oli mopo. T: Metsäntyttö

      Poista
  5. Mielenkiinnolla luin kaikki lapsuuttasi koskevat jutut ja vähän muitakin. Oli kivoja juttuja. Mopohan se oli minullakin, mutta en muista mopoiltiinkos me koskaan yhdessä? Laita vaan lisää lapsuusjuttuja. Ja päiväkirjasi on varmasti ihana. Olisipa minullakin.

    Minulla on pari valokuvaa sinusta, nimittäin rippikuva, missä olemme molemmat ja toinen kuva, missä olet yksin ruusut kädessä ja sininen pitkä samettitakki päällä. Tuo toinen voi kyllä olla sinulta saatu, että ehkä sinulla se onkin. Tai voi olla, että sinulla on molemmat. Tästä ei ilmeisti suoraan saa sinulle sähköpostia laitettua? Terv. Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla saattaa ne tosiaan ollakin. Mulla nimittäin on kans rippikuva, jossa molemmat ollaan. Oliskohan joku teiltä ottanut sen, se mopoileva, vanhempi velipoikas ehkä? Ja joku semmoinen takkikuvakin tosiaan on, jossa olen se sininen takki päällä ja olen vihaisen näköinen. Niissä rippikuvissa oli semmoinen juttu, että kun joku vieraampi otti kuvan, hymyilin ja äidin ottamissa olin kiukkuisen näköinen. Sen takia oli näin, kun en tykännyt siitä kuvaustouhusta. En muista mopoiltiinko yhdessä. Saattaa olla, että joskus olen teillä käynyt sillä. Tartteepa yrittää väsätä taas.joitain juttua vanhoista. Voisinkohan laittaa tänne blogiin tuon kyseisen kuvan, jossa säkin olet? Siitä saisin vaikka jutunjuurta. Mun sähköposti on: tupuhaasi@gmail.com. Yritän laittaa jotain yhteydenottolomakettakin tähän blogiin.

      Poista
    2. No nyt se yhteydenottolomakekin on tuossa. Sillä nyt ei varmaan voi kuvia lähettää, mutta viestiä kumminkin:)

      Poista
  6. Voit ihan vapaasti käyttää kuviani. T: Tarja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Täytyypä ruveta juttua väsäämään.

      Poista